Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti Suomen susikannan hoitosuunnitelman 5.11.2019. Hoitosuunnitelma päivitettiin vuonna 2015 vahvistetun susikannan hoitosuunnitelman pohjalta ja se on kolmas vahvistettu susikannan hoitosuunnitelma.
Susi on edelleen kaikista suurpedoistamme vaikeimmin hallittava riistalaji siinä mielessä, että susiin liittyy useita erityyppisiä konflikteja. Kielteisen suhtautumisen taustalla ovat poro- ja kotieläintaloudelle sekä erityisesti metsästyskoirille aiheutuvat vahingot sekä niihin liittyvä riski. Euromääräisesti susi ei kuitenkaan yleisesti ole suurpedoista aiheuttanut eniten poro- ja kotieläinvahinkoja. Myös suden tuleminen lähelle ihmisasutusta luo osalle ihmisistä pelkoa ja turvattomuutta. Toisaalta osa väestöstä näkee suden käyttäytymisen luontaisena ja ongelmat vähäisinä.
Suomen susikannan hoitosuunnitelman tavoitteena on sovittaa yhteen yhtäältä susireviireillä asuvien ja toimivien kansalaisten tarpeet sekä toisaalta susikannan suojelun tarpeet. Suunnitelmalla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Susikannan hoitosuunnitelman lyhyen aikavälin tavoitteena on pienin elinvoimainen susikanta ja pidemmän aikavälin tavoitteena susikannan suotuisa suojelutaso.
Uudessa susikannan hoitosuunnitelmassa on useita eri toimenpiteitä, joilla pyritään hallitsemaan susiin liittyviä konflikteja ja turvaamaan elinvoimainen susikanta. Toimenpiteet liittyvät esimerkiksi tutkimukseen, vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korvaamiseen, viestintään ja kannanhoidollisiin toimiin. Keskeistä on paikallistasolla tapahtuva työ ja eri toimijoiden antama panos hoitosuunnitelman toimeenpanoon. Hoitosuunnitelmassa on kirjattu myös kolme hanketta: susiaiheiseen viestintään, Riistavahinkokeskus -palveluun ja suden kannanhoidollisen metsästyksen suunnitteluun ja määrittelyyn liittyvät hankkeet.
Susikannan hoitosuunnitelman valmistelu aloitettiin syksyllä 2018 laajapohjoisella hankkeella. Yhteistyön tavoitteena oli vahvistaa luottamusta susikannan hoitoon, säätelyyn ja seurantaan sekä kartoittaa ideoita, miten suden aiheuttamia haittoja voidaan rajoittaa ja asukkaiden turvallisuuden tunnetta susien esiintymisalueilla lisätä. Hoitosuunnitelman päivityksessä keskeistä oli sidosryhmien välinen vuoropuhelu ja yhteistyö. Eri puolilla Suomea alueellisten riistaneuvostojen kanssa järjestetyissä ylimaakunnallisissa sidosryhmätilaisuuksissa saatiin toimenpide-ehdotuksia hoitosuunnitelmaan.