Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Valkoposkihanhi

Branta leucopsis

Tuntomerkit

Valkoposkihanhi on pieni, harmaan- ja musta­valkeankirjava hanhi, jolta ruskeat sävyt puuttuvat täysin. Pää on kanadanhanhen päähän verrattuna väritykseltään laajemmin valkoinen: vain päälaki ja silmän ja nokan välinen ohjasjuova sekä nokka ovat mustat.

Nokka on lyhyt ja korkeatyvinen. Mustan kaulan raja vaaleaan ruumiiseen on jyrkkä ja sijoittuu alemmas rintaan kuin kanadanhanhella. Alapuoli on yksivärisen vaalea ja selkäpuoli ja siivet harmaan- ja mustankirjavat. Ääntely muistuttaa koiran haukuntaa.

valkoposkihanhi

Esiintyminen

Suomen läpi muuttavien valkoposkihanhien päälevinneisyysalue on Luoteis-Venäjällä. Lounaissaaristoon se vakiintui pesimälintuna 1990-luvun alussa, ja nyt sitä tavataan pesivänä pitkin etelärannikkoa. Lajin levinneisyys kiipeää myös Pohjanlahden rannikkoa pitkin kohti pohjoista.

Syksyllä valkoposkihanhia voidaan nähdä Itä- ja Kaakkois-Suomessa valtavina parvina muuttolennossa ja laajoilla pelloilla ruokailemassa. Joinakin vuosina valkoposki- ja muidenkin hanhilajien syysmuutto kulkee läntisempää reittiä kuin normaalisti, jolloin muuttoparvia voi nähdä aina Oulun korkeudella saakka.

Metsästys

Valkoposkihanhi on metsästyslailla rauhoitettu laji. Rauhoituksesta voidaan kuitenkin poiketa lentoturvallisuuden varmistamiseksi lentoasemilla sekä viljelysvahinkojen ehkäisemiseksi pelloilla, joilla satoa ei ole korjattu. Pelloilla metsästys on sallittua vähintään viiden yksilön parvissa esiintyville valkoposkihanhille.

Saaliiksi saatu valkoposkihanhi voidaan hyödyntää ravintona, mutta sen myynti on kielletty. Saadusta saaliista on ilmoitettava seitsemän vuorokauden kuluessa Suomen riistakeskukselle.