Suomalaiseen riistatalouteen kuuluvat oleellisesti hyvät tiedot riistakannoista ja -saaliista. Työnjako tiedon tuottamisessa on selkeä: metsästäjät toteuttavat vakioituja riistalaskentamuotoja talkoilla, kun taas Luonnonvarakeskuksen tutkijat vastaavat aineiston tieteellisestä käsittelystä. Suomalainen riistatalous perustuu tutkittuun tietoon, ja riistaan liittyvät hallintopäätökset voidaan tehdä laajan ja ajantasaisen tutkimustiedon perusteella. Suomalainen riistatieto antaa hyvät mahdollisuudet hallittuun, kestävään metsästykseen.
Osa suomalaista riistataloutta ovat riistalajien hoitosuunnitelmat, jotka laaditaan Suomen riistakeskuksessa maa- ja metsätalousministeriön ohjauksessa. Ne muodostetaan laajan osallistamisen kautta ja käsitellään osana yhteiskunnan päätöksentekoa, jotta ne vastaisivat moniarvoisen yhteiskunnan käsitystä riistaeläinkantojen hyvästä hoidosta.
Riistan aiheuttamien vahinkojen torjunta on riistatalouden yksi osa-alue. Esimerkiksi hirvieläimet aiheuttavat vahinkoja maa- ja metsätaloudelle ja liikenteelle. Maa- ja metsätalousvahingot korvataan maanomistajille metsästäjiltä kerättyjen pyyntilupamaksujen kautta. Lisäksi Suomen riistakeskus auttaa maanomistajia vahinkojen ennaltaehkäisyssä.
Riistakannat
Suomen riistakannoilla on monia leimallisia ominaispiirteitä, jotka johtuvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ekologiasta. Riistalajisto on monipuolinen, ja esimerkiksi monien metsäisten elinympäristöjen riistalajien kannat voivat hyvin verrattuna vaikkapa Keski-Eurooppaan, jossa elinympäristöiden pirstoutuminen ja ihmistoiminnan vaikutukset luontoon ovat olleet voimakkaampia. Metsäjänis, metsäkanalinnut, hirvi ja suurpedot ovat esimerkkejä lajiryhmistä, joiden kannat ovat edelleen vahvoja, vaikka elinympäristöjen pirstoutuminen on heikentänyt Suomenkin metsäkanalintu- ja metsäjäniskantoja.
Suomen riistakantojen lajistollinen monimuotoisuus on rikasta, mutta riistan yksilötiheydet esimerkiksi hirvieläinten osalta vaihtelevat ja Keski- ja Pohjois-Suomessa ovat melko vaatimattomia. Tämä johtuu osittain pohjoisen luonnon karuuden vaikutuksesta, mutta myös yhteiskunnan kokemista vahingoista. Maa- ja metsätalouden ja liikenteen vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi suomalaista hirvikantaa on metsästetty tehokkaasti, ja nyt kannat ovat suurimmassa osassa Suomea asetetuissa tavoitteissa. Kannanrakenteen ja lisääntymisbiologian näkökulmasta haasteita tuovat kuitenkin edelleen aikuisten urosten alhainen keski-ikä, pienentyneet vasapainot etelässä ja pienentynyt vasatuotto. Näiden seikkojen huomioiminen on keskeinen osa Suomen riistakeskuksen laatimaa hirvikannan hoitosuunnitelmaa ja riistanhoitoyhdistysten verotussuunnittelua. Paikallistason verotussuunnittelulla halutaan varmistaa kestävä metsästys ja hirvikannan omien biologisten prosessien toimiminen.
Hirvikannan hoidon ohjaaminen ja verotussuunnittelu tapahtuu hirvitalousalueilla, joiden tarkoituksena on hoitaa paikallista hirvikantaa kokonaisvaltaisesti ja yhteistyöllä yli hallintorajojen. Hirvitalousaluekohtainen verotussuunnittelu otettiin käyttöön vuonna 2015. Lisäksi Suomen riistakeskus on tuottanut hirvenmetsästäjien koulutuspaketteja, joissa jaetaan nyt aiempaa kattavammin tietoa hirven biologiasta ja kannan luontaisen rakenteen vaalimisesta.
Myös hirvenmetsästyksen käytännön keinovalikoimaa on kehitetty. Avainasemassa on riistatiedon ajantasainen käyttö. Suomen riistakeskuksen Oma riista -palveluun metsästäjät kirjaavat saaliit ja havainnot jo metsästyksen aikana. Näin kertyvää tietopankkia voidaan käyttää metsästyksen paikalliseen täsmäohjaukseen, jotta hirvikannan koon ja rakenteen hallinta vastaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa asetettuja tavoitteita myös käytännössä.
Suomi on myös erittäin tärkeä muuttavan ja Euroopalle yhteisen riistavaran tuottomaa: monien vesilintulajien pesimäalueen ydin sijaitsee Pohjois-Suomen suoalueilla ja näitä lajeja tavataan muualla Euroopassa vain talvisin. Tällaisia ovat esimerkiksi jouhisorsa ja metsähanhi. Myös metsähanhikanta on taantunut ja Suomen riistakeskus osallistui lajin kansainvälisen hoitosuunnitelman valmisteluun. Suunnitelman tavoitteena on turvata lajin kestävä metsästys koko muuttoreitin alueella. Muuttavan riistavaran hoidossa tarvitaan uudenlaista valtioiden välistä yhteistyötä.