Havainnoinnin taustaa

Petohavainnointi osana suurpetojen kannanhoitoa

• Kaaviossa on esitetty, miten Suomessa suurpetoasioita hoidetaan ja ketkä tätä työtä tekevät.
  • Kaikki suteen liittyvät toimijat tai tahot eivät ole tyhjentävästi tässä kaaviossa.
• Jotta maa- ja metsätalousministeriö pystyy tekemään asiasta päätöksiä, minkä jälkeen Suomen riistakeskus toimeenpanee ja toteuttaa ne, täytyy heillä olla riittävää ja luotettavaa tietoa suurpedoista.
• Tietoa tuottava porras on vapaaehtoisista (pääasiassa metsästäjistä) koostuva, paikallisten riistanhoitoyhdistysten tukema petoyhdyshenkilöverkosto (PYH). Lisäksi havaintotietoa tuottavat ja tarvitsevat työssään mm. paliskuntain yhdistys, Metsähallitus, poliisi, rajavartiolaitos sekä Luonnonvarakeskus.

Havainnoinnin historiaa

• Petoyhdysmies-toiminnan (PYM) alkuajoista on sangen vähän tietoa saatavilla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tiedotteessa no. 83 (16.1.1989) on mainita järjestelmän alkuajoista.
  •  ”Vuodesta 1978 lähtien maassamme on kerätty vakioisella menetelmällä näkö-, jälki- ja jätöshavaintoja ympäri vuoden suurpetojen vähimmäiskantojen koon määrittämiseksi.”
• Samalla todetaan silloisten petoyhdysmiesten taustaorganisaatioiden olevan riistanhoitoyhdistykset, paliskunnat, rajavartiolaitos sekä riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusosaston omat työntekijät.
• Petoyhdysmiesten lukumäärän kerrottiin vaihtelevan suuresti vuosittain.
  • ”Petoyhdysmiehet vaihtuvat alueittain keskimäärin joka toinen vuosi, mutta hyväksi havaitut yhdysmiehet ovat toimineet alueellaan jopa useiden vuosien ajan.”
• Järjestelmällistä havaintojen kirjaamista on ollut ainakin vuodesta 1993 lähtien.
  • Vuonna 1993 kirjattiin kaikkiaan 2 471 havaintoa suurpedoista noin 200 aktiivisen petoyhdysmiehen toimesta. Samana vuonna toimi kaikkiaan noin 850 petoyhdysmiestä (ks. karttakuva).
• Petoyhdysmies-verkoston (PYM) jäseninä toimi myös naisia, ja sen nimi muutettiinkin myöhemmin petoyhdyshenkilö-verkostoksi (PYH).
• Havaintolukumäärien kehitys oli maltillista vuosituhannen vaihteeseen saakka, mutta sen jälkeen havaintojen kirjaaminen runsastui. Vuonna 1999 havaintorivien kokonaismäärä ylitti 10 000 havainnon rajan.
• Eniten havaintoja tehdään ilveksestä ja vähiten ahmasta.
• Vaikka havaintojen määrästä ei voida suoraan päätellä yksilöiden lukumääriä, kertovat ne yleisellä tasolla lajien havaittavuudesta, levinneisyydestä ja lukumäärästä.

• Aiemmin havaintotiedon matka maastosta analysoitavaksi ja edelleen päättäjille päätöksen teon tueksi saattoi kestää kauan. Havainnot kirjattiin paperilomakkeelle ja merkittiin karttatulosteelle, jonka jälkeen ne toimitettiin silloiselle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle (RKTL) analysoitavaksi.
• Tassu on sähköinen suurpetohavaintojen tallennusjärjestelmä, joka kehitettiin nopeuttamaan tiedonkulkua kentän ja päättäjien välillä sekä tarjoamaan ajantasaista tietoa hallinnon ja tutkimuksen tarpeisiin.
• Järjestelmän kehittäminen aloitettiin vuonna 2007 ja se valmistui 2009, koulutukset aloitettiin saman vuoden syksyllä. Koulutusta annettiin jokaisessa riistanhoitopiirissä vuosien 2009–2010 aikana.

Historiasta nykypäivään

• Alkuvuosina Tassun käyttämiseen liittyi monia teknisiä haasteita ja järjestelmää korjattiin useaan otteeseen. Nykyään Tassu toimii hyvin.
• Vuonna 2011 kokeiltiin myös ns. Mobiili-Tassua, joka mahdollisti havaintojen kirjaamisen älypuhelimella suoraan maastosta. Sovellusta ei kuitenkaan otettu laajemmin käyttöön, sillä nykyinen selainpohjainen Tassu on optimoitu toimimaan myös mobiililaitteissa (nettiselaimen välityksellä).
• Vuonna 2017 Tassua muutettiin siten, että petoyhdys-henkilöiden kirjautuminen tapahtuu Oma riista -tunnuksilla. Samalla tarkennettiin käyttöehtoja ja rajattiin lakimuutokseen liittyen käyttäjien henkilötietojen näkyvyyttä.
• Muita järjestelmiä, jotka käyttävät Tassuun tallennettua tietoa ovat esimerkiksi luonnonvaratieto.luke.fi (julkinen) sekä Riistavahinkorekisteri (viranomaiskäytössä).

Petoyhdyshenkilöt nykyään

• Petoyhdyshenkilöverkosto koostuu suurpedoista kiinnostuneista vapaaehtoisista, jotka toimivat eri puolilla Suomea. Tavoitteena on, että jokaisen riistanhoitoyhdistyksen alueella toimii vähintään yksi petoyhdyshenkilö.
• Vuonna 2025 Suomessa toimii yli 2 600 aktiivista petoyhdyshenkilöä. He muodostavat koko maan kattavan havaintoverkoston.
• Poronhoitoalueella petoyhdyshenkilöitä on muuta Suomea vähemmän. Pitkät etäisyydet, harva tieverkosto ja vähäinen asutus vaikeuttavat riittävän havaintoaineiston keräämistä.

Petohavainnoinnin organisointi

Petoyhdyshenkilö

• Tehtävään koulutettu Suomen riistakeskuksen nimittämä vapaaehtoinen tutkimuksen avustaja.
• Tärkein tehtävä on kerätä ja varmistaa suurpetohavaintoja omalta alueeltaan, mutta mahdollisesti myös muualta Suomesta.
• Ylläpitää alueellista tilannekuvaa ja tekee yhteistyötä riistakeskuksen aluetoimiston sekä naapurialueiden petoyhdyshenkilöiden kanssa.​
• Riistanhoitoyhdistykset esittävät uusia henkilöitä tehtävään sekä edistävät suurpetohavaintojen ilmoittamista alueellaan.

Suomen riistakeskus

• Vastaa Oma riista -palvelun ylläpidosta ja käyttökoulutuksesta.
• Vastaa petoyhdyshenkilöverkoston toiminnasta, ohjauksesta ja kehittämisestä.
• Nimeää uudet petoyhdyshenkilöt sekä kouluttaa ja tukee verkostoa yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa.

Luonnonvarakeskus (Luke)

• Vastaa havaintoaineiston analysoinnista, raportoinnista ja kanta-arvioiden laatimisesta.
• Kehittää ja ylläpitää Tassu-järjestelmää.
• Osallistuu petoyhdyshenkilöiden koulutukseen yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa.