Etelä-Hämeen hirvieläinluvat on myönnetty
Tulevalle metsästyskaudelle myönnettiin yhteensä 1351 hirvi-, 6915 valkohäntäpeura- ja 44 kuusipeuralupaa. Lupamäärät ovat nousseet verrattuna edelliseen metsästyskauteen. Metsästyksen tavoitteena on pitää kannat kestävällä tasolla ja ehkäistä vahinkoja.
Suomen riistakeskus mitoittaa pyyntiluvat alueellisten kannanhoitotavoitteiden mukaisesti. Kannanhoitotavoitteet on asetettu yhteistyössä alueellisten sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on pitää hirvieläinkannat elinvoimaisena ja samalla hallita hirvieläinten aiheuttamia vahinkoja.
Suomen riistakeskus päättää pyyntilupamääristä huomioiden Luonnonvarakeskuksen tuottamat kanta-arviot, hirvieläinten kannanhoidolle asetetut tavoitteet sekä riistanhoitoyhdistysten tuottamat hirvitalousaluekohtaiset verotussuunnitelmat.
Hirvenmetsästys alkaa täydellä teholla sunnuntaina 10. lokakuuta. Valkohäntäpeuroja voidaan ampua vahtimalla ja hirviä vahtimalla pelloilta syyskuun alusta alkaen. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa joko yhden aikuisen hirvieläimen tai kaksi vasaa.
Hirvieläintenmetsästys kokoaa metsästäjät yhteen
Etelä-Hämeen alueella on yli 240 metsästysseuraa, jotka metsästävät hirvieläimiä. Suurin osa maakunnan 11 000 metsästäjästä osallistuu hirvieläinten metsästykseen.
Hirvieläinten metsästys tuottaa arvokasta riistanlihaa, edistää hyvinvointia ja elävöittää maaseutua. Hirvenmetsästys on monille elämäntapa, jolla on pitkät perinteet. Syksyisin monet kotiseudultaan poismuuttaneet palaavat takaisin metsästämään yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa.
Hirvikannan hoidossa tavoitellaan ylläpitävää verotusta
Tulevalle metsästyskaudelle vuodelle 2026–2027 on myönnetty yhteensä 1351 hirvilupaa (vuonna 2025: 1184 kpl)
Etelä-Hämeen hirvikanta on sille asetetuissa tavoitteissa lukuun ottamatta alueen itäosissa sijaitsevaa Etelä-Häme 3 hirvitalousaluetta, jossa hirvikanta oli viimeisimmän kanta-arvion mukaan hieman asetettua tavoitetta suurempi.
– Viime vuotta hieman korkeammalla lupamäärällä pyritään varmistamaan hirvikannan pysyminen asetetuissa tavoitteissa, toteaa riistapäällikkö Henri Mutanen.
Metsästyksen järjestämisestä ja pyyntilupien paikallisesta kohdentamisesta vastaavat metsästysseurat tai useamman metsästysseuran muodostamat yhteisluvat.
– Hirvikannassa voi olla suuria paikallisia vaihteluita, joten myös metsästysseuroilla on vastuuta kestävästä hirvikannan verotuksesta. Pyyntilupia tulisi kohdentaa lupa-alueilla tihentymiin ja mahdollisille vahinkokohteille, kun taas harvemman kannan alueella tulee pidättäytyä maltillisemmassa verotuksessa, Mutanen jatkaa.
Valkohäntäpeuran kannanhoito on muutoksessa
Tulevalle metsästyskaudelle vuodelle 2026–2027 on myönnetty yhteensä 6 915 peuralupaa (vuonna 2025: 6663 kpl). Valkohäntäpeurakanta on kasvanut hieman edellisestä vuodesta tiheimmän kannan alueella.
– Hieman suuremmalla lupamäärällä pyritään varmistamaan tavoitteiden mukainen valkohäntäpeurakannan hoito, riistapäällikkö Mutanen toteaa.
Etelä-Hämeen valkohäntäpeurakantaa on leikattu tavoitteiden mukaisesti viime vuosina. Viimeisimmän kanta-arvion mukaan valkohäntäpeurakanta on asetettujen tavoitteiden mukainen kaikilla alueen hirvitalousalueilla lukuun ottamatta Etelä-Häme 3 hirvitalousaluetta, jossa kanta on asetettu tavoitetta pienempi.
– Valkohäntäpeurakanta on selkeästi pienentynyt huippuvuosista etenkin toimialueen Helsinki-Tampere moottoritien länsipuolisilla alueilla, joka on ollut niin sanottua tiheän peurakannan aluetta. Pitkään jatkuneen kannan leikkaamisen jälkeen etsitään nyt kantoja ylläpitävän verotuksen tasoa. Osittain tämä tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta, Mutanen pohtii.
Ilves- ja susikannat ovat runsaat Etelä-Hämeessä. Susikannan painopiste on ollut alueen läntisissä osissa, mutta viime vuosina sudet ovat levittäytyneet koko alueelle. Suurpedot ottavat merkittävän osan valkohäntäpeurakannan tuotosta.
– Pienentynyt peurakanta ja kasvava suurpetojen määrä vaatii uuden opettelua peurakannan hoidossa. Kannanhoidossa korostuu paikallisuus ja metsästysseurojen vastuu kestävästä verotuksesta. Pyyntilupia tulee kohdentaa vahinkoherkille alueille liikenne- ja maatalousvahinkojen hallitsemiseksi, mutta samalla seurata kannan kehityksen suuntaa tarkasti, Mutanen toteaa.
– Käytännön kokemukset antavat viitteitä siitä, että riittävän tiheä peurakanta ehkäisee etenkin susien aiheuttamia vahinkoja koti- ja tuotantoeläimille. Peurakannan liiallinen lasku voi johtaa suurpetovahinkojen lisääntymiseen, Mutanen arvelee.
Etelä-Hämeen hirviluvat 2026 taulukkona (pdf)
Henri Mutanen
Riistapäällikkö, Etelä-Häme