Alla on 8 osin haastavaakin esimerkkitilannetta, jollaisia metsästyksenjohtaja käytännön jahdissa kohtaa. Valitse vaihtoehdoista mielestäsi paras, miten sinun johtajana kannattaa tilanteessa toimia.
Henkilökohtainen tarkastaminen on hyvä tapa ja voit vaatia nähdä kaikkien jahtiin osallistuvien maksetun metsästyskortin ja suoritetun ampumakokeen. Aselupaa et voi kuitenkaan vaatia nähtäville. Tähän on valtuudet vain viranomaisilla. Vähintääkin sinun pitää johtajana muistaa kysyä kaikilta yhteisesti riistanhoitomaksun ja ampumakokeen voimassaolosta.
Aselupaa et voi vaatia nähtäville. Tähän on valtuudet vain viranomaisilla. Sinun pitää johtajana muistaa kysyä vähintääkin suullisesti kaikilta jahtiin osallistuvilta riistanhoitomaksun ja ampumakokeen voimassaolosta, myös jahtiporukkaan myöhemmin liittyviltä vierailijoilta.
Sinulla on oikeus ja tarvittaessa velvollisuus kieltää jahtiin osallistuminen, koska tehtäväsi on varmistaa metsästyksen turvallisuus. Yleensä on hyvä kuitenkin keskustella varajohtajien kanssa tai laajemminkin jahtiin osallistuvien kanssa, ennen kuin henkilön osallistuminen aseellisena kielletään.
Turvallisuuden varmistaminen on kaikkein tärkeintä – jahtiin osallistuminen voidaan kieltää, jos on vaarana, että henkilö voi aiheuttaa aseenkäsittelyllään vaaratilanteita itselle taikka toisille metsästykseen osallistuville.
Tämä on turvallisuuden kannalta järkevin päätös. Humaltuneen henkilön toiminta- , arviointi- ja reagointikyky heikkenevät.
Parempi olisi pyytää jäämään metsästysmajalle. Selkeintä on sopia linja, että humalassa ei olla passissa. Alkoholi ei kuulu metsästykseen ja aseiden kanssa toimimiseen. Humalassa ei olla passissa aseellisena.
Tämä on hyvä ja suositeltava käytäntö. Yhteisessä viestiryhmässä tieto menee heti johtajan lisäksi myös muille metsästäjille ja sieltä voi tarkistaa, onko joku menossa samana iltana metsälle.
Jos kaikkien mielestä tällainen sääntö on hyvä, on näin mahdollista sopia. Metsästyksellisesti tällainen menettely voi tuntua monesta kankealta, jos omalla paikalla ei käy ammuttavia eläimiä, mutta läheisellä pellolla käy. Parempi olisi, jos metsästäjällä on mahdollista vaikuttaa omaan vahtimispaikaan mm. eläinten käyttäytyminen ja tuuli huomioiden.
Tämä on tärkein toimenpide ampujalta. Hirvestä ja peurasta jää osumasta hyvin usein ampumapaikalle karvoja, vaikka verta ei heti tulisikaan. Ampumapaikan merkitsemällä pystytään jälkikäteen ohjaamaan koira heti oikealle jäljelle, vaikka itse ampuja olisi poistunut jo paikalta.
Ampujalle voi antaa luvan seurata lyhyen matkaa jälkeä, kunhan hän ei sitä itse sotke. Tappavasta osumasta eläimen pitäisi normaalisti olla 100m säteellä ampumapaikasta, eikä jälkeä ole tarpeen seurata 100m enempää. Lumella jäljitys on helpompaa, mutta sulalla maalla se voi olla hyvinkin haastavaa ja jos koira on saatavilla, kannattaa jäljitys jättää suosiosta sille. Lisäksi haavoittuneelle eläimelle on hyvä antaa aikaa rauhoittua makuulle, jolloin sen lopettaminen on helpompaa. Paikallaan pysyminenkin voi olla tilanteessa viisasta, varsinkin jos epäilet, ettei ampuja pysty seuraamaan jälkeä. Ampumapaikka olisi kuitenkin hyvä tarkistaa ja merkata. Monesti sieltä jo näkee, jos eläimeen on osunut.
Jos haavoittunut eläin katsotaan jääneen henkiin, ei sitä silloin olla saatu saaliiksi, eikä siitä tarvitse tehdä saaliskirjausta eikä maksaa pyyntilupamaksua. Jos pyyntiluvansaaja kuitenkin katsoo, että eläin on kuollut tai se löytyy myöhemmin kuolleena, kirjataan se normaalisti saaliiksi ja maksetaan lupamaksu.
Metsästyksenjohtajan vastuulla on valvoa, ettei myönnettyä lupamäärää ylitetä. Pyyntiluvansaaja (yhteisluvissa kyseinen osakasseura) tekee kuitenkin päätöksen, onko pyyntilupa käytetty löytämättömän eläimen kohdalla vai jatketaanko vielä pyyntiä. Sitä ei metsästyksenjohtajan tarvitse yksin päättää. Löydetty eläin merkitään normaalisti 7 vrk kuluessa saaliiksi ja haavakon löytymiselle ei ole määräaikaa.
Jos on pienintäkään epäilystä, että haavoittuminen ei ole pelkkä pintanaarmu, metsästys kannattaa kohdistaa tähän yksilöön ja jatkaa sen etsintää mahdollisuuksien mukaan myös viikolla.
Tämä on yleensä järkevintä. Hirvet liikkuvat aina paksumman lumipeitteen tuloon asti ja kuukaudessa paikallinen hirvitilanne voi muuttua oleellisesti. Tyypillisintä tämä on selkeillä hirvien talvehtimisalueilla, mutta mahdollista muuallakin.
Jahdin päättämisestä keskustellaan aina koko porukan kesken, eikä päätöstä tehdä yksin jahtipäällikön mielipiteen perusteella. Seurueissa mennään enemmistön mielipiteen mukaan, mutta yhdistyksissä viime käden päätäntävastuu on hallituksella, ellei säännöissä ole muuta kirjattu.
Kun myönnetty lupamäärä ylitetään, vaikkakin vahingossa, on otettava yhteys poliisiin.
Jos naapuriseura on ollut samassa yhteislupahakemuksessa mukana, näin voidaan toimia. Yleensä yhteisluvissa on kuitenkin etukäteen sovittu, miten luvanylitystilanteissa toimitaan.
Jos naapuriseura on eri pyyntiluvassa, ei lupia voida keskenään siirrellä, vaikka molemmat suostuisivatkin siihen. Tällöin asiasta on ilmoitettava poliisille. Saaliskirjaukset on myös tehtävä oikeilla yksilötiedoilla ja myönnettyä lupamäärää ei saa ylittää. Oikea tapa on ilmoittaa poliisille.