Suurpetokantojen seuranta Suomessa
Petohavainnot tallennetaan havainnoitsijoiden toimesta sähköiseen tietokantaan (Tassu), minkä jälkeen havainnot ovat tutkimuksen ja hallinnon käytössä välittömästi.
Suurpetokantojen arviointia ja seurantaa tekee Suomessa Luonnonvarakeskus. Kantojen arviointi perustuu monelta osin suurpetoyhdyshenkilöiden tuottamaan havaintomateriaaliin. Kanta-arvio voi perustua pelkästään havaintomateriaaliin (esim. karhu) tai sen perusteena voi olla useita muita tietolähteitä (esim. susi).
Muita tietolähteitä ovat esimerkiksi GPS-seuranta, DNA-näytekeräys, Luken maastoseuranta, saalisseuranta ja kuolleisuuden tilastointi (metsästys ja muut syyt) sekä mallinnus.
Havaintomateriaalia tuottavat petoyhdyshenkilöiden ohella mm. Metsähallitus, paliskunnat sekä rajavartiolaitos.
Suden kanta-arvion muodostaminen nykyisin
- Luonnonvarakeskus käynnisti vuonna 2017 kolmivuotisen suden kannanseurannan kehittämisprojektin, jonka tavoitteena on kehittää suden kannanarviointimenetelmää ja lisätä käytettyjen menetelmien ja aineistojen läpinäkyvyyttä.
- Kehittämisprojektin myötä DNA-analyysit tulivat keskeiseen rooliin
- Geneettinen yksilöntunnistus, johon liittyy DNA-aineiston kerääminen ja laitteistohankinta.
- Menetelmien kehittymisestä huolimatta perusasiat ovat pysyneet samoina:
- Kanta-arvio perustuu suden reviirikäyttäytymiseen: tunnistetaan laumojen ja parien käyttämät alueet.
- Tarkoituksena on löytää ne laumat ja parit, joissa on tapahtunut lisääntymistä, sekä lisäksi rajata mahdollinen reviirialue aineistojen perusteella.
Suden kanta-arvioon käytettävä aineisto
1 Petoyhdyshenkilöiden kirjaamat pari- ja laumahavainnot
Havainnot lumiajalta
Pääasiassa parihavainnot (= kaksi sutta) ja laumahavainnot (> kaksi sutta)
2 GPS-seuranta
Toteutettaessa tarjoaa tarkkaa tietoa reviirien rajoista
3 DNA-aineistot
Ulostekeräys reviirialueilta
Tietoa reviirillä asuvien yksilöiden lukumäärästä ja reviirin rajoista (voidaan erottaa kaksi lähekkäistä reviiriä toisistaan)
Koirasusien tunnistaminen, hybridien poisto
4 Kuolleisuustilastot ja -tiedot
Tietoja tutkimusaikana kuolleista susista
5 Maastoseurannat ja -tarkastukset
Maastossa tehtävä jälkiseuranta ja havaintojen tarkistukset
6 Tutkimustieto sudesta
Susireviirien paikantaminen havainnoista ja DNA-näytteistä
- Monissa tapauksissa reviirit voidaan paikantaa pelkkien havaintojen perusteella, varsinkin jos reviirit eivät ole aivan lähekkäin.
- Kuvassa susihavainnot, jotka jo yksistään osoittavat susireviirin olemassaolon, on merkitty punaisella ympyrällä. Kerätyistä DNA-ulostenäytteistä saatu analyysitulos (sukulaisuusanalyysi) varmistaa alueella elävän perhelauman. Eriväriset neliöt kuvaavat eri susiyksilöiden näytepaikannuksia. Esimerkiksi sininen neliö kuvaa tunnettua alfayksilöä, jonka DNA-näytteitä on kerätty laajalti koko reviirialueelta.
Susireviirien rajaamisen haasteet
- Alueilla, joilla reviirit ovat hyvin lähekkäin eikä GPS-pannoitettuja susia ole, on pelkkien havaintojen perusteella vaikeaa erottaa reviirejä toisistaan. DNA-näytteiden avulla tämä on kuitenkin mahdollista.
- Vasemmanpuoleisessa kartassa on kuvattu alueelta Tassuun kirjatut laumahavainnot, joista eri reviirien erottaminen on vaikeaa. Oikeanpuoleisessa kartassa on kuvattu samalta alueelta kerätyt DNA-näytteet. Sukulaisanalyysin avulla samaan perhelaumaan kuuluvat sudet ovat saaneet yhteisen värisymbolin, jolloin eri laumojen reviirit erottuvat toisistaan.
Pantasusista
GPS-seurannalla voidaan yksilön paikannusten perusteella määrittää reviirin rajat kartalla. Kuvassa pantasusien seurantadataa 2000-luvun alkupuolelta. Eri yksilöt, jotka on merkitty eri värein, edustavat kukin omaa reviiriään. Paikannustietojen perusteella reviirit voidaan erottaa selkeästi toisistaan.
Suden DNA-näytekeräys osana kannanarviointia
olkutunnushavaintoaineistojen-kaytto-ja-kanta-arvion-muodostaminen
SivupohjaOletussivupohja
- Lukella oli v. 2017–2019 kehittämisprojekti, jonka aikana panostettiin suden DNA-näytteiden keräämiseen ja niiden analysoinnissa saatujen tulosten tulkintaan. Tulokset perustuvat yksilöiden tunnistamiseen DNA:sta. Näytteitä analysoitiin metsästetyistä susista (Luke), muutoin kuolleista susista (Ruokavirasto), pannoitetuista susista (Luke) ja reviirikohtaisista ulostekeräyksistä (vapaaehtoiset kerääjät, Luke). Projektin hyvät ja käyttökelpoiset kokemukset kannustivat menetelmän käyttöönottoa laajemmin.
- Vapaaehtoisvoimin toteutettu osa DNA-keräystä sijoittui lähinnä Suomen lounaisosaan sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalle (2018–2019, 2019–2020). Talvella 2020–2021 vapaaehtoiskeräys laajeni kaikille tunnetuille susireviireille, jonka jälkeen susien ulostenäytekeräyksen tavoitteena on kattaa keräyksellä kaikki pari- ja laumareviirit.
- DNA-näytteestä voidaan määrittää mm. laji (susi, koirasusi, koira, muu koiraeläin), sukupuoli ja yksilö (kun DNA:ta on tarpeeksi, jokainen näyte voidaan tunnistaa yksilölleen).
- Yksilöiden välisiä sukulaisuussuhteita on tarvittaessa mahdollista määrittää erillisellä analyysillä.
- Talvella kerätyistä ulostenäytteistä saadaan onnistuneesti määritettyä noin 75–80 %. Syitä epäonnistumiselle ovat väärä laji, DNA:n alhainen määrä tai heikko laatu (esimerkiksi auringonvalo ja lämpö tuhoaa DNA:ta).
- Mikäli näytteitä on riittävästi, saadaan DNA-tiedolla parempi kuva tietyn alueen reviirien rajoista sekä laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismäärästä.
- DNA-analyyseista saadut yksilöintitulokset julkaistaan verkossa karttanäkymässä: luonnonvaratieto.luke.fi
- DNA-näytteitä keräävät Luke ja vapaaehtoiset. Mahdollisuuksien mukaan työhön osallistuu myös Metsähallitus ja riistakeskus.
- Keräys pyritään organisoimaan vapaaehtoisten keräysvastaavien kautta, joita nimitetään tärkeille susialueille. Keräysvastaavien kautta tarvittava ohje- ja näytekeräysmateriaali jaetaan kerääjille. Kaikki näytteet kulkevat analyysiin ainoastaan keräysvastaavien kautta.
- Näytteeksi kerätään vapaaehtoiskeräyksissä pelkästään suden ulosteita.
- DNA-keräyksellä alueelta pyritään saamaan riittävästi näytteitä, jotta saadaan varmuus siitä, onko lauma lisääntynyt. Sen lisäksi yksilöiden lukumäärä voidaan arvioida tarkemmin.
- Riittävän näytemäärän arvioiminen on haastavaa. Yleisesti voidaan sanoa, että yksilömäärä kertaa kolme on riittävä näytemäärä. Näytteiden liiallinen kerääminen nostaa kustannuksia tarpeettomasti.
- Kuvassa on Tuupovaara-Tohmajärvi-alueen näytekertymä kevättalvelta 2021. Alueen reviirien lisääntymistieto ja yksilömäärä tuli varmistettua noin 60 näytteellä, mikä vastasi 21 yksilöä kolmesta eri perhelaumasta.
Suden jätösten kerääminen DNA-näytteeksi
Mallintaminen suden kanta-arvion työvälineenä
- Reviirikohtaisen tiedon ja yksilömääräarvioon liittyvää epävarmuuden määrää voidaan läpinäkyvällä tavalla arvioida todennäköisyyslaskentaan perustuvalla matemaattisella mallilla.
- Mallintamisella pyritään yhdistämään erilaiset havaintoaineistot aina samojen periaatteiden mukaan.
- Mallintaminen tuottaa arvion siitä, kuinka tarkka kanta-arvio on. Tarkkuutta ilmaistaan todennäköisyyksien avulla.
- Mallintamisella voidaan tuottaa arvio myös populaation tulevasta kehityksestä.
Karhun kanta-arvion muodostaminen
- Arvio karhukannan runsaudesta ja pentutuotosta perustuu petoyhdyshenkilöiden kunakin kalenterivuonna kirjaamiin havaintoihin. Kalenterivuoden havaintomateriaalista poimitaan karhun pentuehavainnot, joita tarkastelemalla pyritään erottamaan samalla alueella elävät pentueet toisistaan.
- Ensisijaisesti arviossa hyödynnetään jälkimitan sisältäviä pentuehavaintoja. Muita pentueet toisistaan erottavia tekijöitä voivat olla mm. havaittujen pentujen lukumäärä, havaintojen keskinäiset etäisyydet sekä maastonmuodot (kuten esimerkiksi suuret vesistöt).
- Pentueella tarkoitetaan vähintään yhtä alle vuoden ikäistä pentua ja emokarhua. Erauspentu emon seurassa ei ole tässä tarkoitettu pentue.
- Tiedot karhukannan kokonaiskuolevuudesta (metsästys, poliisin päätös, liikenne ja muu tunnettu kuolleisuus) ja iästä selvitetään. Saaliiksi saatujen karhujen hammasnäyte lähetetään ikämääritykseen. Saadut tiedot syötetään malliin.
Karhupentueiden erottaminen toisistaan
- Samalla alueella voi asustaa useita eri karhupentueita. Kuvassa GPS-seuratun pentueen reitti alueella, jolla samana vuonna havaittiin useita muitakin pentueita (punaiset pallot).
- Pentueiden erottaminen toisistaan on mahdollista, mutta se vaatii tarkkoja jälkimittauksia. Mitattu pennun jälki kertoo, että kyseessä on pentue (eikä esimerkiksi erauspentue), ja mitattu emon jälki auttaa erottamaan samalla alueella olevat pentueet toisistaan.
Erillisten pentueiden erottaminen
- Lähtökohtana on kaikki kalenterivuoden aikana tehdyt karhuhavainnot.
- Kaikista havainnoista poimitaan pentueita koskevat havainnot (pentue= ainakin yksi alle vuoden ikäinen pentu ja emokarhu).
- Pentujen lukumäärän perustella pentueet voidaan erotella erillisiksi pentueiksi. Varmennettu pennun jälkimittaus kertoo, että havainto on todella tehty pentueesta.
- Emokarhun mittaustulos antaa mahdollisuuden erottaa pentue alueella liikkuvista muista pentueista.
- Jälkimittaukset ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta voidaan määrittää ensin pentue ja sen jälkeen erottaa alueen eri pentueet tosistaan.
Ilveksen kanta-arvion muodostaminen
- Vuonna 2025 Luonnonvarakeskus otti käyttöön uuden kannanarviointimenetelmän poronhoitoalueen ulkopuolelle, joka pohjautuu ilveksen populaatiomalliin. Mallin avulla yhdistetään vuodesta 1998 saakka kertynyt havaintoaineisto sekä ilveksen tunnetun kuolleisuuden ikä- ja sukupuolijakauma. Kunkin vuoden arvioon vaikuttavat kyseisen vuoden aineiston lisäksi havainnot koko aikasarjan ajalta. Menetelmä vähentää kanta-arvion herkkyyttä yksittäisen vuoden olosuhteiden vaikutuksille.
- Poronhoitoalueella käytetään vielä toistaiseksi vanhaa menetelmää.
- Pohjana pentuemäärän arvioinnissa käytetään pentuehavaintoja (jälki- ja näköhavainnot): kanta-arvioon otetaan mukaan tallennetut pentuehavainnot syyskuun alusta helmikuun loppuun.
- Pentuemerkinnässä on aina kyse aikuisesta yksilöstä ja vähintään yhdestä alle vuoden ikäisestä pennusta
- Ylivuotinen ilves, joka saattaa kulkea emonsa matkassa, ei ole pentue, kuten ei myöskään ilman emoa yksin liikkuva pentu.
- Vähimmäisvaatimuksena kannanarviointiin käytettävässä havainnossa on, että havaittujen yksilöiden status pystytään määrittämään.
- Aikuinen, pentu vai ylivuotinen
- Status tallennettava järjestelmässä oikeaan kohtaan (ei sanalliseen ”lisätieto”-kenttään)
- Yksilöt, joiden ikäryhmä ”ei tiedossa”, eivät ole mukana kannanarvioinnin aineistossa
- Yksilöiden määrän määrittäminen tärkeää, sillä se auttaa erottamaan pentueita toisistaan.
- Etutassun leveyden mittaaminen ja tiedon kirjaaminen kaikilta yksilöiltä on keskeistä havaintojen laadun kohottamisen kannalta.
- Tallennettujen pentuehavaintojen osalta vähimmäislukumäärä erillisen pentueen arvioimiseksi on vähintään kaksi eri päivinä tehtyä havaintoa tarkastelujaksolta.
- Suositellaan, että pentueesta pyritään tallentamaan vähintään 10 havaintoa: muutamia havaintoja sekä syys- että kevätkaudelta. Tällöin voidaan myös seurata pentujen kuolleisuutta karkealla tasolla.
- Alueen havainnoinnista vastaavan on hyvä seurata oman alueensa tallennettujen pentuehavaintojen kertymistä havaintokauden kuluessa, ja hyvissä ajoin ennen viimeisiä havainnointipäiviä.
- Olisi hyvä pyrkiä havaintojen tallentamiseen pitkin kautta.
- Myöhässä tallennettuja pentuehavaintoja ei ehditä ottamaan mukaan kanta-arvion laatimiseen.
- Kahden riistakeskuksen aluetoimiston välisen rajan molemmin puolin liikkuva pentue määrittyy sen aluetoimiston pentueeksi, jossa näistä eläimistä on kirjattu lukumääräisesti enemmän havaintoja.
- Ph-alueella yksilömäärä johdetaan vanhalla menetelmällä kertoimen avulla. Kertoimella lasketaan todennäköinen yksilömäärä pentuetta kohti, sisältäen pennut.
- Ph-alueen ulkopuolella tiedot ilveskannan kokonaiskuolleisuudesta (metsästys ja muu tunnettu kuolleisuus) sekä ikärakenteesta ja naaraiden lisääntymisestä selvitetään. Saadut tiedot syötetään malliin, josta saadaan arvio todellisesta pentue- ja yksilömäärästä.
Uusi vs. vanha menetelmä
Mallinnuksen mahdollisia virhelähteitä:
- Malli kuvaa ilveskantaa suurella alueella → ei huomioi mahdollisia alueellisia eroja esimerkiksi kuolleisuutta ja pentutuottoa kuvaavissa parametreissa
- Ennuste seuraavan syksyn ilvespopulaatiosta on jaettu riistakeskusalueille edellisen syksyn alueellisten, Tassu-aineistoista arvioitujen pentuelukumäärien mukaan → voi aiheuttaa harhaa sellaisilla alueilla, joissa pentueiden suhde koko populaatioon on selvästi keskimääräistä suurempi tai pienempi
- Malli ei sisällä tiheydestä riippuvia mekanismeja (esim. vaikutus kuolleisuuteen tai lisääntymiseen) → esim. ennustettaessa kannan kasvua ilman metsästystä populaatiomalli voi yliarvioida kannan kasvuvauhtia korkeissa tiheyksissä
- Malli olettaa, että populaatiodynamiikan parametrit (esim. keskim. pentuekoko ja luonnollinen kuolevuus) eivät ole merkittävästi muuttuneet vuoden 1998 jälkeen → jos parametrien arvoissa tapahtuu todellisuudessa suuria muutoksia, malli reagoi niihin viiveellä
Ahman kanta-arvion muodostaminen
- Ahma on meillä esiintyvistä suurpedoista selvästi vähälukuisin Euroopassa.
- Arvio ahmakannasta ja sen kehityksestä pohjautuu tällä hetkellä talvella tehtyihin riistakolmiolaskentoihin. Metsähallitus lopetti vuoden 2023 aikana kuuden kunnan (Enontekiö, Inari, Kittilä, Savukoski, Sodankylä, Utsjoki) osalta yhdessä paliskuntien kanssa suorittamat aluelaskennat (linjalaskennat). Pohjoisimmilla alueilla ahmat ovat keskittyneet tunturialueille, ja missä riistakolmioita on vähän.
- Luonnonvarakeskus pyrkii löytämään pohjoiselle alueelle korvaavaa menetelmää tulevina vuosina.
Riistakolmioaineistot
- Ahmakanta-arvion ensisijainen aineisto on riistakolmioiden talvilaskentojen tulokset. Riistakolmiot ovat pysyviä metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja laskentareittejä. Kolmiot ovat tasasivuisia (à 4 km), kokonaispituudeltaan 12 km pitkiä.
- Kanta-arvio perustuu ahman jälkien määrään riistakolmiolla sekä aineistoon ahman vuorokausijäljen keskimääräisestä pituudesta (19,5 km), joka vuorostaan perustuu aiempiin ahman jäljityksiin. Aineiston käsittelyssä käytetään ns. Formosovin menetelmää, jolla ylitysjälkimäärä muutetaan eläinyksilöiden määräksi.
Riistavahinkorekisterin aineistot
- Ylä-Lapin ahmatilannetta selvitettiin tarkastelemalla riista-vahinkorekisterin tietoja viimeisen kymmenen vuoden osalta. Tarkastelua suoritettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella. Rekisteristä irrotettiin ahman porolle aiheuttamien vahinkojen lukumäärä ja paikkatieto. Vahinkojen määrän muutoksella voidaan arvioida ahman populaatiokoon muutosta.
