Metsästysseura kunnostaa lintuparatiisia (osa II)

Köörtilän metsästysseura innostui arvokkaan lintusaaren kunnostuksesta. Merikarvialla Köörtilän kylän merialueella sijaitsevalla Revelin saarella talkoot jatkuvat. Peruskunnostusraivauksen jälkeen saarelle tehtiin lammasaita.

Selkämeren kansallispuiston sylissä sijaitsevalla Revelin lintuparatiisilla työt saaren avoimuuden ylläpidossa jatkuvat.  Saari oli lähes  puuton vielä 1930-luvulla. Siemennysikään  kasvaneet puut ovat saaneet aikaan  puustottumisen ja umpeenkasvu on voimistunut viimeisten vuosikymmenien aikana.

Köörtilän metsästysseura ei tyytynyt seuraamaan luontaista kehityskulkua vaan tarttui toimeen ajoissa ja halusi palauttaa saaren luonnonarvoiltaan rikkaaseen tilaan. Ja hoitaa arvokasta merilinnustoa. Viime syksyn peruskunnostusraivauksessa keskityttiin puuston raivaukseen, kertyneiden risujen ja puiden keräämiseen ja risujen polttamiseen.

Lammasaitaa, perusraivausta…

Nyt metsästysseuran miehet ovat iskemässä lammasaitaa saarelle. Saarella on ns. sisälahti jonka umpeenkasvua aiotaan hillitä lampaiden laidunnuksen avulla. Sisälahden ympärille rakennetaan vajaan puolen kilometrin mittainen aita, jotta laidunnus kohdistuu oikeaan paikkaan. Heinäkuun alussa saarelle ovat tulossa lampaat, joiden turvin sisälahden kasvillisuutta pyritään pitämään kurissa. Muualla saarella on harvinaista merinätkelmää, joka voisi kärsiä lampaiden laidunnuksesta.

Muualla saarella tulevia hoitotoimia puuston kurissapitämisen suhteen tehdään lähinnä raivaussahalla, seuran puheenjohtaja Veikko Tommila toteaa. Myös meren tuomia roskia on tarkoitus kerätä retkeilyllisesti tärkeältä kohteelta.

Hoitotoimien perusajatus on turvata ja palauttaa alueen alkuperäistä kasvillisuutta ja edesauttaa alueella olevan eläimistön ja poikkeuksellisen rikkaan linnuston elinolosuhteita. Muuttoaikoina saari kerää monipuolisesti lintuja ja erityisesti kahlaajalajistoa houkuttelevat matalat rantavyöhykkeet ja hyvä sijainti muuttoreitin varrella. Saarella pesii yli kolmekymmentä lintulajia. Metsästäjiä motivoi saarella pesivä runsas joukko eri vesilintulajeja sekä merihanhia. Monille jäsenille saari on erityisen tärkeä paikka – veneretkien, kalastuksen ja metsästyksen kannalta.

 

Arvokasta lintusaarta hoitamassa. Köörtilän metsästysseura jäsenistö iskemässä lammasaitaa revelin saarella.

 

Nuolukivet kannontappiin – on sarvenkasvatuksen aika

Juhannusjuhlaa miettiessä on aika miettiä myös nuolukiviä. Nuolukivien tarjoamat suolat, hivenaineet ja mineraalit ovat nimittäin tärkeitä yhdisteitä kaikille eläimille. Erityisesti hirvieläimet ovat himokkaita nuolukivien perään. Nuolukiviä tulee tarjota pitkin vuotta, mutta erityisesti kevään karvanvaihto ja kesän sarvenkasvatuksen aikaan tarjonnasta tulee pitää huolta.

Ihanteellisia nuolukivien sijoituspaikkoja löytyy kosteikkojen tai muiden vesipaikkojen läheltä. Suolan saanti pistää nimittäin janottamaan.  Nuolukivien sijoituksesta tulee sopia maanomistajan kanssa. Muista sijoittaa nuolukivet pois vilkasliikenteisten teiden varsilta. Myös hirven ravintovalikoimaan soveltuvat taimikot ja peltokasvit kannattaa huomioida kivien sijoittelussa.

Monesti nuolukivet laitetaan puolentoista metrin korkuisen paksuhkon lehtipuun kannonnokkaan.  Suolakiven tapiksi sopii harjateräspuikko tai puutappi. Kokeilla kannattaa myös korkeampaa kantoa – kolmimetristäkin. Tällöin kivi säilyy käyttökelpoisena pidempään kun hirvet eivät pääse sitä suoraan nuolemaan. Sadevesi kyllä huuhtelee suolaa valumaan runkoa pitkin. Kannonnokan runkona on hyvä käyttää myös havupuuta, jonka runko on helppo kuoria alkukesällä. Havupuiden rungot säilyvät lehtipuita paremmin kun eläimet tyytyvät pelkästään rungon nuolemiseen.

Koivulan tilan muflonit pistäytymässä nuolukivellä.

Hyvää juhannusta!

Metsästysseura kunnostaa lintuparatiisia (Osa I)

Köörtilän metsästysseura innostui arvokkaan lintusaaren kunnostuksesta. Merikarvialla Köörtilän kylän merialueella sijaitsevalla Revelin saarelle on paiskittu talkoita urakalla.  Työt aloitettiin peruskunnostusraivauksella.

Revelin saari on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokas Natura 2000-verkostoon kuuluva harjusaari Selkämeren kansallispuiston kupeessa. Saari on Köörtilän yhteiset alueet osakaskunnan omistama yksityinen suojelualue ja rauhoituksen tarkoituksena oli 1990-luvun lopulla turvata saaren avoin ja lähes puuton harjumaisema ainutlaatuisena osana Satakunnan saaristoluontoa. Satakunnan oloissa Reveli on poikkeuksellinen 20 hehtaarin harjusaari, joka on viimeisten vuosikymmenien kuluessa voimakkaasti puustottunut ja umpeenkasvanut. Vielä 1930-luvulla saari oli lähes puuton.

Köörtilän metsästysseura halusi katkaista tämän kielteisen kehityskulun ajoissa ja palauttaa saaren luonnonarvoiltaan rikkaaseen tilaan. Metsästysseuran mielestä Revelin ominaispiirteiden säilyttäminen edellyttää puuston, pensaikon ja rantaruovikon suunnitelmallista raivausta ja hoitoa. Samankaltaisille hoitotoimille olisi tarvetta vähän joka puolella Suomea. Umpeenkasvu kun uhkaa monia hyviä lintualueita.

Saaren itäosalla on säilytetty vahvemmin pesimäsuojaa tarjoavaa katajikkoa ja sellaista puustoa jonka oksat ulottuvat maahan asti.

Ely-keskus ohjeistaa hoitoa

Köörtilän metsästysseuran puheenjohtaja Veikko Tommila on tyytyväinen Satakunnan Ely-keskuksen toimintaan saaren hoitotoimenpiteiden edistämiseksi. Saaren hoitotoimenpiteistä on keskusteltu hyvin luontevasti ja esitetyt hoitotoimet on nähty tarpeellisiksi ja perustelluiksi. Ely-keskus myönsi poikkeusluvan saaren hoitoon tietyillä ehdoilla ja niiden antamien suuntaviivojen mukaan saarta tullaan myös hoitamaan, Tommila toteaa.

Ely-keskus myönsi tukea saaren hoitoon, jotta työmäärällisesti vaativa projekti saatiin käynnistettyä. Saaren hoidon alkukunnostus on nyt valmis ja nyt tarkoitus on tehdä alueen hoidosta 5-vuotinen hoitosopimus, jolla varmistetaan pitempijänteinen hoito.

Peruskunnostusraivauksessa saaren länsiosalta on poistettu runsaammin nuorta ja vanhempaakin mäntyä.

Tavoitteena linnuston säilyttäminen

Viime syksynä Revelin saaren peruskunnostuksessa alueella keskityttiin puuston raivaukseen, kertyneiden risujen ja puiden keräämiseen ja risujen polttamiseen. Talkootunteja kertyi 700 tuntia.

Saaren hoitotoimien perusajatus on turvata ja palauttaa alueen alkuperäistä kasvillisuutta ja edesauttaa alueella olevan eläimistön ja rikkaan linnuston elinolosuhteita. Linnuille tärkeää suojaa ja ruokaa on pyritty vaalimaan.

Revelin linnusto on poikkeuksellisen runsas ja monilajinen. Muuttoaikoina saari kerää monipuolisesti lintuja ja erityisesti kahlaajalajistoa houkuttelevat matalat rantavyöhykkeet ja hyvä sijainti muuttoreitin varrella.

Saarella pesii yli kolmekymmentä lintulajia. Runsaimpia pesijöitä ovat yli 200 parin lapintiira- ja naurulokkiyhdyskunnat. Harvinaisempia selkälokkejakin saarella pesi viime kesänä lähes 50 paria. Pienet lokkilinnut ovat tärkeitä, koska ne antavat ilmapuolustussuojaa pesiville vesilinnuille ilma- ja maapetoja vastaan. Metsästäjien kannalta saarella pesii lukuisa joukko eri vesilintulajeja sekä merihanhia. Monille seuran jäsenille saari on tärkeä paikka – veneretkien, kalastuksen ja metsästyksen kannalta.

Kaukana ulkomerellä sijaitsevan saaren raivaustähteet kerättiin kasoihin poltettavaksi.

Pienpedot ja kalat kuriin kosteikoilla

Pyyntikauden viimeiset viikot ovat oman alueen riistalintujen pesimämenestyksen kannalta keskeistä supikoirien, kettujen ja minkkien metsästysaikaa. Loukkuihin kunnon syötit ja haaskalle herkullista syötävää. Kauden viimeisillä kuutamoilla voi saada hyviä saaliita ja vähentää omien maisemien pienpetopentueiden määrää ja siten parantaa lintujen menestymistä. Pienpetopyynnissä pelkkä kosteikkoalue ei riitä, vaan loukkupyynti ja aktiivinen metsästys on hyvä olla kunnossa muutaman kilometrin säteellä poikastuottoalueesta.

Maaliskuun kuutamon antia.

Kosteikoilla kalat syövät samaa ötökkäsapuskaa mitä sorsanpoikaset tarvitsevat. Parasta on jos kosteikolla ei kaloja ole, mutta useimmiten on tyytyminen kalakannan harventamiseen. Kutuajan katiskapyynti on yksi tapa napata hyviä saaliita ennen sorsien poikueaikaa. Katiska kannattaa laittaa matalaan ja luukku auki niin pääsevät pyydykseen vahingossa uineet sorsat pois.

Kosteikosta laskevaan ojaan sijoitettu katiska pyytää kudulle nousevia särkiä ja ahvenia. Pakastimessa alkaa taas olla tilaa, ja tästä on helppo laittaa muutaman kilon pusseja talteen loukkujen esisyötitystä varten.

Kosteikkoon pesiytyneet ruutanat ovat löytäneet kotitekoiseen katiskaan.

Maan kääntämistä ja muistoja

Nurmenmäen Hautavainio muokkautuu riistapelloksi.

Mukavia tällaiset konkreettiset hommat, joissa maa kääntyy paperien sijaan.

Saman pellon laidasta pappa ampui sodan jälkeen mettoja ”ohrakokkoosilta” aamuhämärissä. Pellon laitaan on kyntäjä itsekin aikanaan pudottanut ensimmäiset lintunsa pystykorvan haukkuun. Isä oli silloin mukana ohjaamassa aloittelevaa metsästäjää.

Nimi Hautavainio on perua siitä, että ennen vanhaan pellon hiekkakankaan syrjään haudattiin hevosia ja lehmiä.

Isä huuteli nytkin pusikosta ohjeita klopille: “Kyntäminen ei oo vauhtilaji” ja “Älä aja etupyöriä ojanpenkkojen päälle, menöö tukkoho.”

Juhannuksen jälkeen sitten kylvetään Peura-Kauris-Diana siemensekoitus.

 

Riistapellolla vieraileva nuori kaurispukki saa nauttia tarjoiluista rauhassa, sillä se on vielä kasvuiässä ja parhaat vuodet edessä. Pitkät ja kapeat sarvet kertovat nuoresta yksilöstä, joka kannattaa toistaiseksi jättää kaatamatta.

Sekametsillä hyvinvointia kaikille

Metsäkanalinnut hyötyvät sekametsäisyydestä monin tavoin. Kuusi-mänty-sekoituksen, kuusi tarjoaa suojaa pedoilta. Mänty puolestaan turvaa metson talviravinnon. Toistaiseksi ei tiedetä paljonko mäntyä tarvitaan yksittäisessä metsikössä, metsätilan mittakaavassa tai maisematasolla. Mutta se tiedetään, että eteläisessä ja keskisessä Suomessa mäntyvaltaisten metsien osuuden ja metsotiheyden välillä on vahva positiivinen yhteys. Kuusettuvassa Suomessa yksittäistenkin mäntyjen säästäminen kuusikossa on siis kelpo riistateko, joka hyödyttää ainakin metsoa! Ainakin varttuneessa taimikossa ja harvennusmetsissä tällainen valikointi onnistuu ilman hirvituhoriskin kasvua. 

 

Mikä tekee sekametsästä riistalle hyvän?

Sekametsässä on puuston tiheysvaihtelua, mikä tarjoaa riistalle piilottelu- ja pakomahdollisuuksia sekä varvikon tarjoamaa ruokaa. Siellä auringon valoa pääsee riittävästi aina kenttäkerrokseen saakka, ja varpukasvit viihtyvät. Havupuut pystyvät kasvamaan sangen tiheässä, varsinkin kuusi. Sen sijaan lehtipuut tarvitsevat paljon kasvutilaa. Lehtipuiden latvus on myös aika lyhyt, joten valoa puiden juurilla on runsaasti eikä kuusikoista tuttua kellariefektiä pääse syntymään. Siksi sekametsässä on yleensä hyvin elinvoimainen varpukasvillisuus. Aivan erityisesti sieltä löytyy kanalintujen ruokana ja ruoan asuinpaikkana tärkeää mustikkaa. Mittariperhosten toukat, hämähäkkieläimet ynnä muut hyönteiset kun ovat aivan ensisijaisen tärkeitä poikueajan ravintokohteita metsäkanalinnuille. Runsas hyönteiskattaus tarkoittaa poikaselle nopeampaa kasvua ja parempaa hengissä selviytymisen mahdollisuutta.

Sekapuustoisuuden vaalimisen kannalta tärkeimmät ratkaisut tehdään taimikonhoidossa ja harvennushakkuissa. Etenkin taimikonhoitovaiheessa puulajivaihtelua on tarjolla, mutta nämä mahdollisuudet on valitettavan helppoa myös hukata. Toisaalta onnistuneet ratkaisut antavat loistavan mahdollisuuden jopa normaalia parempaan taloudelliseen tulokseen. Sekametsävaikutus, eli puiden nopeampi kasvu sekametsässä, on todistettu juttu, ja esimerkiksi mänty-kuusi-sekametsän tiedetään kasvavan keskirehevillä mailla jopa 10-15 % enemmän kuin puhdas kuusikko tai männikkö. Sekametsäefekti perustuu suurelta osin puulajien erilaiseen kasvuresurssien käyttöön. Toisin sanoen, puut eivät kilpaile yhtä voimakkaasti kasvuresursseista eri puulajin yksilön kanssa kuin oman lajinsa edustajan kanssa. Eri lajien neulaset ja lehdet osaavat hyödyntää valon eri aallonpituuksia toisistaan poiketen. Vaikkapa kuusi voi hyödyntää lehtipuiden lyhyen latvuksen läpi tulevaa valoa. Osa sekametsäefektistä perustuu lehtipuiden happamuutta neutraloivaan karikkeeseen.

Paremman kasvun ohella sekametsän kasvatus on myös erinomainen metsävakuutuksen lisä. Sen myötä usein yksittäiseen puulajiin iskevät tuhot eivät aina tee metsiköstä kasvatuskelvotonta. Voisikohan joku edistyksellinen vakuutusyhtiö ottaa käyttöönsä alemmat vakuutusmaksut sekametsille? Joka tapauksessa sekametsien kasvatus on mahdollisuus tehdä hyvää sekä luonnolle että metsätilallisen omalle kukkarolle. Se kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

Etuvasemmalla oleva metsikkö on vasta harvennettu. Sekapuustoisuutta ja suojaa piisaa.

 

Sama metsikkö toisesta kuvakulmasta. Tiheiköiden ansiosta metsässä vuorottelevat aukeat ja tiheät kohdat. Täällä ukkometsokin voi vapaasti valita joko lymyilyn tai pakenemisen. Siivilleenkin se pääsee ilman pidempää jalkapatikkaa.

Lehtipuuta riistatiheiköihin

Etelämpänä rauduskoivu tuottaa sekapuuna arvokasta tukkia, mutta Pohjois-Suomessa asetelma on hieman toisenlainen: siellä kaikki lehtipuut joudutaan myymään parhaimmillaankin kuitupuuna.  Lehtipuuosuus joudutaan pohjoisessa pitämään pienempänä kuin etelässä jotta metsän taloudellinen tuotto ei kärsi, sillä paranevakaan kasvu ei riitä kompensoimaan isoa siirtymää tukista kuiduksi. Lehtipuita voi ja kannattaa säästää ennen kaikkea havupuuston aukkopaikoilla. Erityisesti pohjoisessa kannattaa hyödyntää riistatiheikköjä lehtipuun sijoituspaikkana. Sinne voi huoletta jättää runsaastikin lehtipuuta. On myös hyvä hoksata, että tiheikössäkin voi katkaista jonkun havupuun latvaa piiskaavan lehtipuun – vaikkapa kolopesijöitä ja lahopuuta tarvitsevia lajeja hyödyttäväksi tekopökkelöksi. Tiedä häntä vaikka sen ansiosta joku teeren poikanen saisi lisää hyönteisravintoa, vaikka lahopuun ja metsäkanalintujen hyönteisravinnon välistä yhteyttä ei vielä tunnetakaan.

Erinomainen paikka riistatiheikölle. Tässä voi myös halutessaan katkaista koivun tai pari tekopökkelöksi. Tästä hyötyvät alla olevat kuuset.

 

Yhdistä lyhyt- ja pitkävaikutteinen hoito

Elinympäristöjen hoito on pitkävaikutteisuutensa myötä tärkeintä riistakantojen hoitoa, mutta kyllä pienpetojen pyyntikin on hyödyllistä toimintaa. Paras tulos saadaan kun yhdistetään molemmat: vähennetään petojen määrää ja tehdään jäljelle jäävien otuksien saalistus kertaluokkaa tai useampaakin hankalammaksi tarjoamalla saaliseläimille niiden tarvitsemaa suojaa. Yhdistelmän tehokkuudesta hyvän esimerkin tarjoaa Skotlannin nummiriekko. Sen yksilötiheydet on saatu kymmenkertaisiksi tai jopa satakertaiseksi meikäläisiin metsäkanalintutiheyksiin verrattuna.

Riistatiheiköt suojaavat todennäköisesti parhaiten lintupetojen saalistukselta. Sen sijaan nisäkäspetojen saalistus nojautuu enemmän hajuaistin varaan, joten tiheiköt eivät varmaankaan toimi aivan yhtä hyvin niitä vastaan. Siksi nisäkäspetoja kannattaa pyytää niin paljon kuin suinkin mahdollista. Erityisesti poikueet sekä lumettomien syksyjen ja keväiden riekot ja metsäjänikset kaipaavat suojaa selviytyäkseen. Jos haluaa auttaa erityisesti riekkoa, kannattaa säästää suojaa tarjoavaa alikasvosta ja riistatiheikköjä suon reunametsissä vielä runsaammin kuin muualla ja hoitaa vaihettumisvyöhykkeitä puustoisuus säilyttäen.

 

Vaikutukset voimistuvat ajan mittaan

Kun kasvatat sekametsää, niin siitä hyötyy taloutesi ja harrastusmahdollisuuksiesi ohella luonto. Vaikutukset alkavat näkyä heti ainakin suojapaikkojen lisääntymisenä, mutta hyöty kasautuu ajan mittaan kun kohteita kertyy ja varpukasvillisuus ehtii hyötymään sekapuuston luomista suotuisista olosuhteista. Ajan mittaan hyvät ympäristöt yhdistyvät laajoiksi hyviksi ruokamaiksi. Tulevina vuosikymmeninä metsässä onkin sitten yksipuolisten puupeltojen sijaan monimuotoisia ja tuottoisia sekametsiä, jotka pitävät yllä lajiston ja omistajansa hyvinvointia. Ainakin minusta vaihtelevarakenteisten sekametsien kasvatus on melkoisen fiksua metsätaloutta, juuri sellaista jolla metsätalouden laaja hyväksyntä kansalaisten keskuudessa saavutetaan. Ja kehtaapa sitä esitellä ulkomaan asukeillekin – vaikkapa myydessä Suomessa tuotettuja puupohjaisia tuotteita. Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa osataan arvostaa elinvoimaisia metsokantoja, siellä kun ne on suurelta osin menetetty. Tehdään me asiat niin hyvin, että näitä hienoja homenokkia piisaa meillä jatkossakin. Niiden runsauden kanssa kyllä pärjätään. Ja jos niistä tulee riesa ja maanvaiva nuoriin männyn taimikoihin, niin arvelen niille löytyvän innokkaita pyytäjiä ilman isompaa patistelua.

Metson pesän tarina

Metsästäjä Tauno Jaakkola löysi 18.5. koppelon pesän Joutsan Pappisista. Pesässä oli 8 munaa. 81-vuotias Tauno suojasi pesän saippualla. Pesä oli koivukuitukasan suojassa risukossa talvellisen hakkuutyömaan laanissa. Tauno soitti metsäyhtiölle, joka oli puut ostanut ja kielsi koskemasta puukasaan ennen kuin poikaset ovat lähteneet maailmalle.

Tauno kävi sunnuntaina 4.6 pesällä ja kaikki poikaset olivat kuoriutuneet. Hän uskoo, että kuoriutuminen on tapahtunut 2.6., koska oli käynyt pesällä puolen viikon maissa.

Metson ensimmäiset päivät ovat haastavat

Koppelon munien haudonta kestää 24 – 27 vuorokautta. Vastakuoriutuneet pikkumetsot painavat vain 35 grammaa. Ne lähtevät pesästä heti kuivuttuaan. Ensimmäiset elinviikot metsonpojat ovat riippuvaisia hyönteisravinnosta. Ne etsivät ruokansa alusta asti itse. Lämmittelemään ne sulloutuvat emon siipien suojiin. Kylmä ja sateinen sää tekee metsonpoikasten elon ensimetreistä hyvin haasteellisen.

Metsäkanalintujen pesistä tuhoutuu keskimäärin kolmannes ennen poikasten kuoriutumista. Munat vie useimmiten supikoira, kettu tai näätä. Pesän voi helposti suojata nisäkäspedoilta. Pesä suojataan vuolemalla voimakkaasti tuoksuvaa saippuaa yhtenäiseen rinkiin 25 – 30 metrin säteellä.

Vaikka haudonta on jo pitkällä, metsäkanalintujen pesät kannattaa edelleen löydettäessä suojata. Pesä rosvotaan usein juuri ennen kuoriutumista.

Keski-Suomen Metsoparlamentti juhlii Suomi 100-juhlavuotta Sadan pesän savotta pesiensuojauskampanjalla, johon kutsutaan mukaan kaikki metsojen ystävät.

Lisää tietoa Sadan pesän savotasta ja pesien suojauksesta. www.metsoparlamentti.fi

Kuvan poikue ei liity tapaukseen.

Riistakaistan perustaminen – karvalakkimalli

Äkeellä reuna mustaksi.

Kylvetään vehnää, kauraa, auringonkukkaa ja muuta mukavaa isoa siementä seoksena.

Kapealle kaistaleelle kylvö on helppo tehdä käsin tai pienellä käsikylvökoneella. Ei tarvitse säätää isoja koneita erikoiseriä varten.

Ison siemenen kylvös mullataan kevyesti äkeellä.

Piensiemen kylvetään pintaan. Sopivia lajeja ovat muun muassa apila, heinä, niitty- ja koristekukat sekä riistapeltoseokset. Kohteen ja tavoitteiden mukaan!

Jyrällä mullataan piensiemen sopivasti pintaan ja kaista tiivistetään.

Annetaan olla ainakin seuraavaan kevääseen, ja kaksivuotinen pidempään.