Sekametsillä hyvinvointia kaikille

Metsäkanalinnut hyötyvät sekametsäisyydestä monin tavoin. Kuusi-mänty-sekoituksen, kuusi tarjoaa suojaa pedoilta. Mänty puolestaan turvaa metson talviravinnon. Toistaiseksi ei tiedetä paljonko mäntyä tarvitaan yksittäisessä metsikössä, metsätilan mittakaavassa tai maisematasolla. Mutta se tiedetään, että eteläisessä ja keskisessä Suomessa mäntyvaltaisten metsien osuuden ja metsotiheyden välillä on vahva positiivinen yhteys. Kuusettuvassa Suomessa yksittäistenkin mäntyjen säästäminen kuusikossa on siis kelpo riistateko, joka hyödyttää ainakin metsoa! Ainakin varttuneessa taimikossa ja harvennusmetsissä tällainen valikointi onnistuu ilman hirvituhoriskin kasvua. 

 

Mikä tekee sekametsästä riistalle hyvän?

Sekametsässä on puuston tiheysvaihtelua, mikä tarjoaa riistalle piilottelu- ja pakomahdollisuuksia sekä varvikon tarjoamaa ruokaa. Siellä auringon valoa pääsee riittävästi aina kenttäkerrokseen saakka, ja varpukasvit viihtyvät. Havupuut pystyvät kasvamaan sangen tiheässä, varsinkin kuusi. Sen sijaan lehtipuut tarvitsevat paljon kasvutilaa. Lehtipuiden latvus on myös aika lyhyt, joten valoa puiden juurilla on runsaasti eikä kuusikoista tuttua kellariefektiä pääse syntymään. Siksi sekametsässä on yleensä hyvin elinvoimainen varpukasvillisuus. Aivan erityisesti sieltä löytyy kanalintujen ruokana ja ruoan asuinpaikkana tärkeää mustikkaa. Mittariperhosten toukat, hämähäkkieläimet ynnä muut hyönteiset kun ovat aivan ensisijaisen tärkeitä poikueajan ravintokohteita metsäkanalinnuille. Runsas hyönteiskattaus tarkoittaa poikaselle nopeampaa kasvua ja parempaa hengissä selviytymisen mahdollisuutta.

Sekapuustoisuuden vaalimisen kannalta tärkeimmät ratkaisut tehdään taimikonhoidossa ja harvennushakkuissa. Etenkin taimikonhoitovaiheessa puulajivaihtelua on tarjolla, mutta nämä mahdollisuudet on valitettavan helppoa myös hukata. Toisaalta onnistuneet ratkaisut antavat loistavan mahdollisuuden jopa normaalia parempaan taloudelliseen tulokseen. Sekametsävaikutus, eli puiden nopeampi kasvu sekametsässä, on todistettu juttu, ja esimerkiksi mänty-kuusi-sekametsän tiedetään kasvavan keskirehevillä mailla jopa 10-15 % enemmän kuin puhdas kuusikko tai männikkö. Sekametsäefekti perustuu suurelta osin puulajien erilaiseen kasvuresurssien käyttöön. Toisin sanoen, puut eivät kilpaile yhtä voimakkaasti kasvuresursseista eri puulajin yksilön kanssa kuin oman lajinsa edustajan kanssa. Eri lajien neulaset ja lehdet osaavat hyödyntää valon eri aallonpituuksia toisistaan poiketen. Vaikkapa kuusi voi hyödyntää lehtipuiden lyhyen latvuksen läpi tulevaa valoa. Osa sekametsäefektistä perustuu lehtipuiden happamuutta neutraloivaan karikkeeseen.

Paremman kasvun ohella sekametsän kasvatus on myös erinomainen metsävakuutuksen lisä. Sen myötä usein yksittäiseen puulajiin iskevät tuhot eivät aina tee metsiköstä kasvatuskelvotonta. Voisikohan joku edistyksellinen vakuutusyhtiö ottaa käyttöönsä alemmat vakuutusmaksut sekametsille? Joka tapauksessa sekametsien kasvatus on mahdollisuus tehdä hyvää sekä luonnolle että metsätilallisen omalle kukkarolle. Se kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

Etuvasemmalla oleva metsikkö on vasta harvennettu. Sekapuustoisuutta ja suojaa piisaa.

 

Sama metsikkö toisesta kuvakulmasta. Tiheiköiden ansiosta metsässä vuorottelevat aukeat ja tiheät kohdat. Täällä ukkometsokin voi vapaasti valita joko lymyilyn tai pakenemisen. Siivilleenkin se pääsee ilman pidempää jalkapatikkaa.

Lehtipuuta riistatiheiköihin

Etelämpänä rauduskoivu tuottaa sekapuuna arvokasta tukkia, mutta Pohjois-Suomessa asetelma on hieman toisenlainen: siellä kaikki lehtipuut joudutaan myymään parhaimmillaankin kuitupuuna.  Lehtipuuosuus joudutaan pohjoisessa pitämään pienempänä kuin etelässä jotta metsän taloudellinen tuotto ei kärsi, sillä paranevakaan kasvu ei riitä kompensoimaan isoa siirtymää tukista kuiduksi. Lehtipuita voi ja kannattaa säästää ennen kaikkea havupuuston aukkopaikoilla. Erityisesti pohjoisessa kannattaa hyödyntää riistatiheikköjä lehtipuun sijoituspaikkana. Sinne voi huoletta jättää runsaastikin lehtipuuta. On myös hyvä hoksata, että tiheikössäkin voi katkaista jonkun havupuun latvaa piiskaavan lehtipuun – vaikkapa kolopesijöitä ja lahopuuta tarvitsevia lajeja hyödyttäväksi tekopökkelöksi. Tiedä häntä vaikka sen ansiosta joku teeren poikanen saisi lisää hyönteisravintoa, vaikka lahopuun ja metsäkanalintujen hyönteisravinnon välistä yhteyttä ei vielä tunnetakaan.

Erinomainen paikka riistatiheikölle. Tässä voi myös halutessaan katkaista koivun tai pari tekopökkelöksi. Tästä hyötyvät alla olevat kuuset.

 

Yhdistä lyhyt- ja pitkävaikutteinen hoito

Elinympäristöjen hoito on pitkävaikutteisuutensa myötä tärkeintä riistakantojen hoitoa, mutta kyllä pienpetojen pyyntikin on hyödyllistä toimintaa. Paras tulos saadaan kun yhdistetään molemmat: vähennetään petojen määrää ja tehdään jäljelle jäävien otuksien saalistus kertaluokkaa tai useampaakin hankalammaksi tarjoamalla saaliseläimille niiden tarvitsemaa suojaa. Yhdistelmän tehokkuudesta hyvän esimerkin tarjoaa Skotlannin nummiriekko. Sen yksilötiheydet on saatu kymmenkertaisiksi tai jopa satakertaiseksi meikäläisiin metsäkanalintutiheyksiin verrattuna.

Riistatiheiköt suojaavat todennäköisesti parhaiten lintupetojen saalistukselta. Sen sijaan nisäkäspetojen saalistus nojautuu enemmän hajuaistin varaan, joten tiheiköt eivät varmaankaan toimi aivan yhtä hyvin niitä vastaan. Siksi nisäkäspetoja kannattaa pyytää niin paljon kuin suinkin mahdollista. Erityisesti poikueet sekä lumettomien syksyjen ja keväiden riekot ja metsäjänikset kaipaavat suojaa selviytyäkseen. Jos haluaa auttaa erityisesti riekkoa, kannattaa säästää suojaa tarjoavaa alikasvosta ja riistatiheikköjä suon reunametsissä vielä runsaammin kuin muualla ja hoitaa vaihettumisvyöhykkeitä puustoisuus säilyttäen.

 

Vaikutukset voimistuvat ajan mittaan

Kun kasvatat sekametsää, niin siitä hyötyy taloutesi ja harrastusmahdollisuuksiesi ohella luonto. Vaikutukset alkavat näkyä heti ainakin suojapaikkojen lisääntymisenä, mutta hyöty kasautuu ajan mittaan kun kohteita kertyy ja varpukasvillisuus ehtii hyötymään sekapuuston luomista suotuisista olosuhteista. Ajan mittaan hyvät ympäristöt yhdistyvät laajoiksi hyviksi ruokamaiksi. Tulevina vuosikymmeninä metsässä onkin sitten yksipuolisten puupeltojen sijaan monimuotoisia ja tuottoisia sekametsiä, jotka pitävät yllä lajiston ja omistajansa hyvinvointia. Ainakin minusta vaihtelevarakenteisten sekametsien kasvatus on melkoisen fiksua metsätaloutta, juuri sellaista jolla metsätalouden laaja hyväksyntä kansalaisten keskuudessa saavutetaan. Ja kehtaapa sitä esitellä ulkomaan asukeillekin – vaikkapa myydessä Suomessa tuotettuja puupohjaisia tuotteita. Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa osataan arvostaa elinvoimaisia metsokantoja, siellä kun ne on suurelta osin menetetty. Tehdään me asiat niin hyvin, että näitä hienoja homenokkia piisaa meillä jatkossakin. Niiden runsauden kanssa kyllä pärjätään. Ja jos niistä tulee riesa ja maanvaiva nuoriin männyn taimikoihin, niin arvelen niille löytyvän innokkaita pyytäjiä ilman isompaa patistelua.