Supikoiraa jäljittämällä

Jäljittäminen alkutalven lumilla tai kevään korvalla on yksi tapa metsästää supikoiraa.  Jälkiä supeista saattaa löytyä myös keskellä talvea – varsinkin nyt kun talvi on ollut hyvin leuto ja vähäluminen suuressa osassa maata. Talvella supikoiran luolaston lähellä sijaitseva ruokapaikka saattaa vetää supikoiraa puoleensa.

Suomalainen luonto kärsii ylisuurista pienpetokannoista. Erityisesti kosteikkolinnut ovat ahdingossa. Vieraspeto supikoiria vilistää joka kolkassa. Olisiko aika jo huolehtia riistasta?

 

Pyyntimenetelmiä supikoirien selättämiseksi löytyy monia. Nyt katsaus koirattomaltakin metsästäjältä onnistuvaan jäljitykseen.

Jäljitys onnistuu parhaiten uuden lumen aikaan. Ensin etsitään supikoiran tuoreet, yölliset jäljet. Ne pyöreät, kissamaiset jäljet. Jäljitykseen lähdetään joko suoraan jälkiä seuraamalla tai rajaamalla supikoiran olinpaikka tietylle alueelle. Ympärillä olevien teiden ja polkujen avulla tapahtuva jälkien kiertäminen ja rajaaminen tietylle alueelle voi säästää huomattavasti aikaa, sillä jäljittäminen on joskus hyvinkin haastavaa tiheissä kuusiryteiköissä. Monesti supikoirat ovat liikkeellä pareittain, joten jälkiä on yleensä paljon. Välillä ne liikkuvat samoja jälkiä niin, että on vaikea erottaa liikkeellä olevien eläinten määrää, kun taas välillä ne risteilevät hajallaan. Jäljitys onnistuu yleensä paremmin kaverin kanssa, toinen kulkee toisella puolella jälkiä ja toinen toisella.

Jäljittämällä tutustuu supikoiran elämään – saa oppia niiden kulkureiteistä, ruokailupaikoista ja mahdollisista luolastoista. Supikoiran eteneminen on joskus hyvinkin mutkittelevaa ja varsinkin talvella niiden reitti kulkee usein tuttujen piilojen kuten luolien, kivenkolojen ja puunjuurakoiden kautta. Varsinkin luolakoirametsästäjälle jäljittämisen avulla löydetyt uudet luolastot ovat tärkeitä. Nykyajan tekniikka tuo myös apua jahtiin – GPS paikantimen muistiin talletettu, jäljityksen sivutuotteena löydetty luolasto löytyy myös tulevissa jahdeissa.

Supikoiran yöllinen retki on yleensä muutaman kilometrin mittainen – tutkimusten mukaan matkaa kesällä ja alkutalvesta taittuu kolmesta neljään kilometriin. Alkukeväästä matka voi olla joskus huomattavasti lyhyempikin, aina muutamista sadoista metreistä ylöspäin. Jäljet johtavat usein supikoiran käyttämään luolastoon tai muuhun päivämakuupaikkaan, kuten kivilouhikkoon, kantokasaan, puunjuurakkoon, rakennusten suojaan, tiheään taimikkoon tai kuusen oksien suojaan. Supikoiran jälkien painuessa maan alle tarvitaan useimmin luolakoiran apua. Toisinaan jäljitettäessä supikoira saattaa kuitenkin maata kuusenoksien alla liikkumatta vaikka metsästäjä olisikin jo aivan vieressä. Tällöin pitää olla valmiina ampumaan – huolellisesti ja tausta aina tiedostaen. Jäljitettäessä haulikko on yleensä käyttökelpoisin ase.

Pienpetojen pyynti on aktiivista riistanhoitoa

Pienpetojen pyynti on aktiivista riistanhoitoa, joka toimeliaalle riistanhoitajalle ja metsästäjälle on varmasti mieluista. Keväisin toteutettuna sen riistanhoidollinen arvo on suurimmillaan, mutta syksy on muutoin otollisinta aikaa erityisesti supikoiran pintapyytäjälle. Pintapyynti tuo mukavaa vaihtelua normaaleihin syksyn metsästysmuotoihin, jotka tapahtuvat usein varhain aamulla tai päiväsaikaan.

Syksyisen pintapyynnin suurin anti lienee tarjota sekä metsästävälle riistanhoitajalle että hänen koiralleen virikkeitä, mutta myös riistanhoidollista merkitystä erityisesti paikallistasolla sillä on, kun pyynti kohdennetaan vieraslaji supikoiraan. Supikoiran pyynnissä on tavoitteena saada mahdollisimman paljon saalista ja pintapyynti-illan saalis nouseekin helposti yhdessä illassa keskimääräisen loukkupyytäjän vuosisaaliin tasolle.

Pintapyynti voidaan aloittaa jo elokuussa, mutta yleensä parhaat tulokset eli suurimmat saalismäärät saadaan lokakuussa iltojen viilennettyä ja metsien tarjotessa supikoiralle evästä mm. hirven teurasjätteiden muodossa. Hirven kaatopaikat ovatkin pintapyytäjän hotspotteja loka- marraskuun pyynnissä. Myöhemmin syksyllä on lisäksi varmempaa, että pintapyyntikoiran haukussa on supikoira eikä mäyrä, joita myös silloin tällöin päätyy pintapyynnin yhteydessä saaliiksi aiemmin syksyllä.

Olennaisinta pintapyynnissä on asian ymmärtävä koira.  Koiran ymmärrystä aiheeseen voi lisätä vain viemällä sitä säännöllisesti metsään. Ensimmäiset supikoirat kannattaakin ottaa ”varman päälle” esimerkiksi hyödyntämällä nykytekniikkaa lähettävän riistakameran muodossa.

Koira oppii nopeasti toimimaan pimeässä ja ymmärtää, mistä pintapyynnissä on kysymys, kun toistoja helpoista supikoirista saadaan muutamia – ja joskus jää jokin nopeampi ja ovelampi yksilö saamatta.

Toimivan pintapyyntikoiran avulla tapahtuva supikoirien ilta- ja yöpyynti on jännittävä metsästysmuoto erityisesti nuorelle metsästäjälle ja mikä olisikaan parempi tapa opettaa nuorisoa riistanhoitoon. Samalla voi syttyä myös kipinä metsästyskoiriin ja koiraharrastukseen.

Pienpetopyynti- riistanhoitajan arkea

Suurin osa riistanhoidon osa-alueista voidaan jakaa kausittain tehtäviin toimenpiteisiin. Pienpetojen pyynti tekee tässä poikkeuksen, sillä jos mielii tehokkaaseen tulokseen, on asiaan panostettava ympäri vuoden. Keväällä petopyynnin päätyttyä lukitaan loukut auki ja aloitetaan loukkujen kesäaikainen syötitys, samoin kuin haaska- ja pintapyynnin syöttipaikoille viedään aika-ajoin pienpedoille syötävää. Näin menetellen eläimet tottuvat etsimään helppoa ravintoa tietyistä paikoista ja pyyntikauden alkaessa päätyvät varmemmin eräksi.

Pienpetojen pyynnin perustan muodostavat loukku- ja rautapyynti, jotka ovat myös erinomaisia riistanhoidonmuotoja nuorille metsästäjän aluille. Näitä passiivisia pyyntimuotoja täydentävät erinomaisesti haaskapyynti sekä pienpetojen pyynti metsästyskoirilla. Lähes poikkeuksetta eläimet ovat kiinnostuneita elinpiiriensä raja-alueesta, joita tarkistetaan usein vierailijoiden varalta. Tätä kannattaa hyödyntää petopoistossa. Pienpetojen suosittuja elinalueita ovat kulttuuriympäristöt, peltojen ympäristöt, lehtimetsät, nuoret sekametsät, kosteikkojen reunamat ja vaihettumisvyöhykkeet mihin pyynti kannattaa kohdistaa.

Pienpetopyynnissä, kuten kaikessa muussakin metsästyksessä, avain onnistumiseen on tuntea kohdelaji, sen elintavat ja ympäristöt. Niinpä loukku- ja rautapyynnissäkin on tärkeää ottaa huomioon pyydysten sijainti, syötitys ja naamiointi. Koiralla tapahtuvassa pyynnissä pienpetojen elintapojen tuntemus auttaa oikean syöttipaikan valinnassa ja maastontuntemuksella tiedetään pesäluolastot. Pienpetojen elintapojen ja maastontuntemuksen avulla löydetty ”pelipaikka” on riistanhoitajalle arvokas tieto. Olipa kyseessä supikoiran pintapyynti tai loukkupyynti, niin tällaisella kohteella saalista kertyy vuosi toisensa jälkeen.

Kevät on riistanhoidollisesti tehokkainta aikaa petopyynnissä. Tällöin poistetaan alueelta pesivää pienpetokantaa ja uusia pyrkyreitä ilmaantuu alueelle jatkuvasti ihan kesäntuloon saakka. Syksyinen pyynti poistaa pääosin kesällä syntynyttä ikäluokkaa, joka lähtee vaeltamaan elinaluettaan etsien.

Muista pienpetojen pesäluolastot metsän hoidossa. Pyri säästämään luolastot maanmuokkauksessa, näin säästyy vaiva uuden pesäpaikan etsimiseltä, petopoisto on tehokkainta tunnetuissa luolastoissa.

Pienpedot ja kalat kuriin kosteikoilla

Pyyntikauden viimeiset viikot ovat oman alueen riistalintujen pesimämenestyksen kannalta keskeistä supikoirien, kettujen ja minkkien metsästysaikaa. Loukkuihin kunnon syötit ja haaskalle herkullista syötävää. Kauden viimeisillä kuutamoilla voi saada hyviä saaliita ja vähentää omien maisemien pienpetopentueiden määrää ja siten parantaa lintujen menestymistä. Pienpetopyynnissä pelkkä kosteikkoalue ei riitä, vaan loukkupyynti ja aktiivinen metsästys on hyvä olla kunnossa muutaman kilometrin säteellä poikastuottoalueesta.

Maaliskuun kuutamon antia.

Kosteikoilla kalat syövät samaa ötökkäsapuskaa mitä sorsanpoikaset tarvitsevat. Parasta on jos kosteikolla ei kaloja ole, mutta useimmiten on tyytyminen kalakannan harventamiseen. Kutuajan katiskapyynti on yksi tapa napata hyviä saaliita ennen sorsien poikueaikaa. Katiska kannattaa laittaa matalaan ja luukku auki niin pääsevät pyydykseen vahingossa uineet sorsat pois.

Kosteikosta laskevaan ojaan sijoitettu katiska pyytää kudulle nousevia särkiä ja ahvenia. Pakastimessa alkaa taas olla tilaa, ja tästä on helppo laittaa muutaman kilon pusseja talteen loukkujen esisyötitystä varten.

Kosteikkoon pesiytyneet ruutanat ovat löytäneet kotitekoiseen katiskaan.