Tietoa afrikkalaisesta sikarutosta metsästäjille – luonnonvaraisten villisikojen ruokinta kielletty Suomessa 3.10. alkaen

Villiskoja riistakamerakuvassa Suomen riistakeskuksen Laitialan toimipisteessä elokuulta 2014

Kuluvan vuoden alkupuolella todettiin ensimmäiset afrikkalaiseen sikaruttoon (ASF African swine fever) sairastuneet ja menehtyneet villisiat Liettuassa, Latviassa ja Puolassa. Nyt tämä niin kesy- kuin villisioille tuhoisa eläintauti on levittäytynyt aina Viroon saakka. Nyt edellytetään valppautta ja toimenpiteitä myös suomalaisilta metsästäjiltä. Luonnonvaraisten villisikojen ruokintakielto astuu maa- ja metsätalousministeriön antamalla asetuksella voimaan 3. lokakuuta 2014.

Afrikkalaista sikaruttoa on todettu Venäjän Federaation alueella sekä joissakin sen naapurimaissa jo vuonna 2009 ja Venäjän Karjalassa 2012.

Afrikkalainen sikarutto on vain sikoihin ja villisikoihin tarttuva tappava virustauti jonka aiheuttaja on asfivirus. Sen lähtökohtainen ja keskeisin ylläpitoalue on Saharan eteläpuolinen Afrikka mutta myös muutamat Välimeren maat. Afrikkalaiset villisiat kantavat tätä virusta siihen menehtymättä. Tauti voi noilla alueilla välittyä sikoihin myös punkkien (Argasidae) kautta. Saman lajin punkkeja ei kuitenkaan esiinny Pohjois-Euroopassa. Ornithodoros -suvun puutiaisilla voi kuitenkin Euroopassa olla merkitystä viruksen ylläpitoon.

Sikaruton kliiniset oireet

Eurooppalaisten villisikojen sairastuminen johtaa eläimellä yleensä erittäin vakaviin, mutta epäspesifisiin oireisiin. Näitä ovat korkea kuume, yleinen heikkous, sekavuus sekä apatia ja ruokahaluttomuus. Lisäksi esiintyy liikehäiriöitä ja hengitysvaikeuksia. Ripulointi tai verinen ripulointi, sierainlima tai -vaahto ja sierainverenvuoto sekä verenpurkaumat korvissa ja muualla iholla ovat myös sairastuneen tai kuolleen eläimen tunnusmerkkejä.

Eläimellä voi olla myös korkea pakokynnys ja haluttomuus karkota tai ylipäätänsä liikkua. Villisika saattaa jäädä pysyvästi makuulle kosteaan mutakuoppaan tai muuhun kosteikkoon. Tauti iskee kaikenikäisiin villisikoihin sukupuoleen katsomatta ja lähes kaikki eläimet (30–100 %)menehtyvät tautiin noin viikon–kahden kuluessa tartunnan saamisesta.

Villisikaa suolistettaessa tulisi kiinnittää huomio mahdollisesti laajentuneisiin ja verestäviin imusolmukkeisiin, laajentuneeseen pernaan sekä pistemäisiin tai läikikkäisiin vertymiin suolistossa sekä sisäelimissä, nahassa tai nyljetyn ruhon pinnalla. Villisian paksun karvapeitteen vuoksi vertymät nahan pinnalla erottuvat huonosti. Huomio kannattaa siis kiinnittää kuolleen sian korviin, joista vertymät saattavat erottua paremmin. Eläimen keuhkoissa, henkitorvessa ja kidassa on usein runsaasti vaahtoa. Villisika voi olla ASF-tartunnan saanut, vaikka edellä luetellut kliiniset oireet ja tunnusmerkit vielä puuttuisivatkin.

Taudin leviäminen

Tauti voi levitä suorassa kontaktissa villisiasta toiseen. Epäsuora leviäminen voi tapahtua vähäisenkin virusmäärän saastuttaman ympäristön kautta. Pelkkä luontoon joutunut makkaravoileipä tai muu ruokajäte saattaa aiheuttaa villisian, kuten myös sian sairastumisen. Vain pieni tippa sairastuneen tai kuolleen villisian verta, tai vähäinen määrä muuta sairastuneesta eläimestä peräisin olevaa orgaania, joka siirtyy sikojen tai villisikojen ravintoon, riittää aiheuttamaan tartunnan. Perusteellinen hygieniasta huolehtiminen on siten myös metsästäjien vastuulla.

Metsästysmatkailu ja ASF

Ulkomailla metsästysmatkailevien tulee kiinnittää erityistä huomiota jahtivarusteiden, kuten saappaiden ja muun vaatetuksen sekä puukkojen desinfiointiin matkan aikana kuten myös ennen kotiinpaluuta. Sikalaan ei pidä mennä ainakaan kahteen vuorokauteen villisikajahdista palattua. Metsästystrofeiden käsittelyyn on myös kiinnitettävä erityistä huomiota.

Maahan ei saa tuoda villisian lihaa EU:n ulkopuolisista maista, joissa esiintyy afrikkalaista sikaruttoa, eikä EU:n jäsenmaissa määritellyiltä tartunta-alueilta. Jos EU:n ulkopuolinen maa on vapaa sikarutosta, sitä tämä rajoitus ei koske. Koko Viro tai Latvia ei ole kiellon alla, vaan komissio antaa tarvittaessa päätöksiä rajoitusalueista. Eviran verkkosivuilta on linkki Baltian alueen rajoitusaluekarttaan, tosin siinä ei vielä ole pohjoisosan aluetta. Sekin on kuitenkin tulossa rajoitusten kohteeksi.

Tautia vastaan ei ole lääkitystä

Tautia vastaan ei ole olemassa rokotetta tai muuta lääkitystä. Täten hygieeninen toiminta ja villisikakannan järkevä, mahdollisimman vähän laumoja tai yksittäisiä eläimiä liikutteleva säätely on lähes ainoa tarjolla oleva vaihtoehto taudin leviämisen ennaltaehkäisyssä tai rajoittamisessa.

Luonnonvaraisten villisikojen ruokintakielto astuu maa- ja metsätalousministeriön antamalla asetuksella voimaan 3. lokakuuta 2014.

Nyt valppautta ja näytteitä Eviralle!

Kaadetuista tai muutoin menehtyneistä villisioista tarvitaan näytteitä eläintautitutkimukselle. Kaadetusta villisiasta tulee toimittaa tutkittavaksi veri-, perna sekä munuaisnäyte. Myös kuolleena löydetystä, hieman pilaantuneestakin yksilöstä voidaan saada tutkimustulos. Kuolleena löydetty villisika tulee kuitenkin ilmoittaa myös virkaeläinlääkärille.

Eviran ASF-sivulla on paljon taudintorjunta-asiaa ja linkkejä

 

Lisätietoja