Riistaruokien terveysvaikutukset

Luonnossa kasvaneen riistaeläimen liha on maukasta ja lähes rasvatonta. Riistaa voi nauttia turvallisin mielin, sillä riistan lihassa ei ole juurikaan eläimestä ihmiseen siirtyviä taudinaiheuttajia, trikiiniä lukuun ottamatta.

Liha sinänsä on herkästi pilaantuvaa ja vaatii aina huolellista käsittelyä. Tärkeintä on käsitellä riistaa aina puhtain käsin ja mahdollisimman hygieenisesti, jotta arvokas riistaliha säilyisi mahdollisimman turvallisena ja hyvänä myös maultaan.

Terveellistä ja turvallista syötävää

Hyvän aterian valmistelu lähtee jo metsästystilanteesta ja tavasta käsitellä saalista. Jos eläin stressaantuu pitkäkestoisen pyynnin aikana, lihan laatu heikkenee. Vastuullinen ja taitava metsästäjä toimii nopeasti ja kohdistaa laukauksen niin, että arvokkaat paistit eivät tuhoudu.

Luonnonvaraisen riistan käsittelyä ohjaavat lait ja asetukset, joilla pyritään takaamaan ravinnoksi käytettävän lihan turvallisuus. Perussääntö on, että kun metsästetään vain omaan käyttöön, lihasta ei tarvitse tehdä mitään ilmoitusta kenellekään. Vasta jos lihaa jaetaan tai myydään oman lähipiirin ulkopuolelle, täytyy varmistaa lihan laatu ja alkuperä.

Vain omaan käyttöön tulevan riistaeläimen, kuten hirven tai peuran, saa suolistaa ja jakaa porukan kesken pyyntipaikalla. Hirvenruhoa ei tarvitse kuljettaa kokonaisena lahtivajaan, jos etäisyydet ovat hankalat, mutta tarkoituksenmukaisessa lahtivajassa paloittelu sujuu yleensä helpommin ja hygieenisemmin.

Riistaa tai sen lihaa voi vähäisessä määrin luovuttaa lähipiirille. Esimerkiksi jäniksen tai hirvipaistin voi antaa syötäväksi myös sukulaisille tai naapurille. Peijaisetkin voi pitää aivan rauhassa, koska peijaiset katsotaan yksityistilaisuuksiksi, vaikka kutsuvierasjoukko olisi suurikin.

Metsästäjä voi valmistaa tai teettää lihasta itselleen myös jalosteita kuten savulihaa tai makkaroita. Ne pitää kuitenkin käyttää vain omassa taloudessa, eikä jalosteita saa ryhtyä myymään tai jakamaan yleiseen kulutukseen.

 

Päivitetty 23.4.2013