Villikanivahinkojen ehkäiseminen

Suomen suurin villikanipopulaatio elää pääkaupunkiseudulla, jonka lisäksi kaneja esiintyy ainakin Turussa. Pääkaupunkiseudun villikanipopulaatio juontaa juurensa Helsingin Kyläsaaressa jo ainakin vuonna 1985 eläneisiin kaneihin. Helsingin villikanikanta kasvoi ja levittäytyi räjähdysmäisesti 2000-luvulla.

Viime vuosina villikaneja on ollut paikoitellen niin paljon, että niiden aiheuttamat vahingot ovat pakottaneet maanomistajat sääntelemään kantaa. Kasvien suojaaminen kaneilta on välttämättömyys useilla alueilla pääkaupunkiseudulla.

Uudet esiintymät pyrittävä estämään

Helsingin villikaniongelma olisi ollut estettävissä puuttumalla tilanteeseen heti alkuvaiheessa, kun populaatio oli vielä pieni. Nykyisellään tärkeintä on ehkäistä uusien kaniesiintymien syntyminen.

Jos epäilee villikanien levinneen uudelle alueelle, kannattaa ottaa yhteyttä lähimpään Suomen riistakeskuksen aluetoimistoon. Muutamat ensimmäiset yksilöt voidaan onnistua pyytämään pois, mutta jo lyhyessä ajassa kaniesiintymä saattaa kasvaa niin suureksi, että sen hävittäminen käy mahdottomaksi.

Suojaus ja pyynti parasta vahinkojen ehkäisyä

Tehokkaimmin kanien aiheuttamia vahinkoja voidaan vähentää suojaamalla kasvustot ja rakennukset sekä harventamalla kanikantaa metsästämällä. Etenkin alueilla, joille ensimmäiset kanit ovat vasta asettumassa, saadaan pienelläkin pyyntiponnistuksella kaniongelmien syntyminen estettyä tai ainakin lykättyä sitä.

Kanien esiintymisalueilla arvokkaat kasvustot voi olla syytä suojata metalliverkoilla tai muilla suojuksilla. Koska kanit ovat eteviä kaivajia, suojaamiseen käytettävän metalliverkon alaosa on joko kaivettava maahan tai taivutettava maan myötäisesti kanien saapumissuuntaa vastaan. Jotta kanit eivät pääse kiipeämään verkon yli runsaan lumen aikaan, verkon on ulotuttava vähintään metrin korkeuteen. Verkon silmien tulee olla halkaisijaltaan enintään 3 senttimetriä, jotteivät kanit tunkeudu verkon läpi.

Kiinteistönhoidosta vastaavien kannattaa huolehtia siitä, että kanit eivät pääse pesiytymään alueelle. Rakennusten perustukset tulisi suojata kanien kululta ja pesänrakennusyritykset esimerkiksi maapenkoissa estää ajoissa. Maan kaivamista voi vaikeuttaa asentamalla maahan kasvien suojauksessa käytetyn kaltaista metalliverkkoa.

Villikaneja pyydetään monin menetelmin

Villikani on Suomen lainsäädännössä luokiteltu riistaeläimeksi, ja se on rauhoitettu vuosittain 1.4 – 31.8. Villikaneja voidaan pyytää elävänä pyytävällä loukulla, ampumalla, kesyhillerien avulla tai niin sanotuilla pitkäverkoilla. Hetitappavien rautojen käyttö on kielletty.

Kanien pyyntiin vaaditaan muiden riistaeläinten tavoin metsästyskortti sekä metsästysoikeus alueelle, jolla pyynti tapahtuu. Metsästysoikeudesta päättää maanomistaja, eikä maanvuokraajalla ole maanvuokrasopimuksen perusteella lähtökohtaisesti oikeutta päättää metsästyksestä vuokraamallaan alueella. Esimerkiksi kaupungin vuokratontilla sijaitseva taloyhtiö ei siis voi ilman kaupungin lupaa organisoida tontillaan villikanien pyyntiä.

Kanien pyynnissä käytettävän loukun on oltava rakenteeltaan sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään. Pyynnissä oleva loukku on koettava vähintään kerran vuorokaudessa. Varsinkin kylmällä säällä loukut olisi hyvä tarkastaa useammin, ettei loukkuun mennyt eläin joudu kärsimään kylmyydestä.

Loukun lisäksi villikanin pyynnissä voidaan käyttää pienoiskivääriä ja haulikkoa, jonka kaliiberi on vähintään 36. Ampuma-aseella tapahtuva pyynti on kuitenkin käytännössä vain harvoin mahdollista kaupunkialueella, koska eläintä ei saa ampua 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta ilman rakennuksen omistajan tai haltijan nimenomaista lupaa. Järjestyslaki kieltää myös yleisen järjestyksen häiritsemisen ja turvallisuuden vaarantamisen ampumalla yleisellä paikalla.

Helsingissä poliisi on tulkinnut, että ampuma-aseella tapahtuva pyynti on mahdollista kaupunkialueella vain poliisin ennalta hyväksymissä, yleisöltä suljetuissa kohteissa ja sielläkin vain erikseen nimettyjen henkilöiden toimesta. Ennen pyyntiin ryhtymistä tehdään ilmoitus hätäkeskukseen ja poliisin johtokeskukseen.

Hieman ampuma-aseita joustavammin pyyntiä voi harjoittaa metsästysjousella. Helsingin kaupungin valitsemat jousimetsästäjät ovat jo vuosien ajan harventaneet villikanikantaa kaupungin siirtolapuutarhoissa. Pyynti on maanomistajan tarkassa kontrollissa, ja pyynnistä ilmoitetaan etukäteen poliisille ja hätäkeskukseen. Metsästykseen käytettävän jousen jännittämiseen tarvittava energian on oltava vähintään 180 newtonia. Varsijousta ei saa käyttää metsästykseen.

Villikanin pyynnissä voidaan käyttää apuna koulutettua koiraa tai kesyä hilleriä eli frettiä. Sopivan koiran tai fretin avulla villikanit ajetaan ulos pesäkoloistaan. Pesäkolon suulle asetettu pussiverkko nappaa pakenevan kanin kiinni, minkä jälkeen se voidaan lopettaa.

Villikaneja voidaan metsästää myös niin sanotun pitkäverkon avulla. Pyynnissä on ideana virittää verkko ruokailevien kanien ja niiden pesäkolojen väliin. Kun verkko on viritetty, ajetaan ruokailevat kanit pakenemaan kohti pesäkolojaan, jolloin ne jäävät verkkoon ja lähellä odottava pyytäjä voi lopettaa ne välittömästi. Verkot on suunniteltu nimenomaisesti villikanien pyyntiin, ja niiden käytöllä on pitkät perinteet maailmalla. Verkkoja ei saa jättää hetkeksikään valvomattomina maastoon.

Villikanin lopettajalla oltava tietoa ja taitoa

Villikanin lopettamiseen pätevät samat periaatteet kuin muidenkin eläinten lopettamiseen. Tärkeintä on välttää tarpeettoman kivun, tuskan ja kärsimyksen tuottamista eläimelle.

Lopettamisen saa ryhtyä vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja -tekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Eläimen lopettajan on varmistettava, että eläin on kuollut, ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.

Käytännössä lopetus on parasta tehdä siten, että elävänä pyytävään loukkuun jäänyttä kania tartutaan selästä hansikkaat kädessä ja riittävän lujalla otteella. Kani nostetaan elävänä ulos loukusta ja se lopetetaan lyömällä riittävän voimakkaasti kapulalla kallon takaosaan. Kapulan tulee olla kooltaan sopiva: esimerkiksi noin 30 senttimetriä pitkä ja muutaman sentin paksuinen puu- tai metallikapula sopii tarkoitukseen hyvin. Iskun on oltava voimakas ja määrätietoinen.

Loukulla pyydetty villikani voidaan lopettaa myös tarkoitukseen soveltuvalla ampuma-aseella. Kaupunkialueella villikanin lopettaminen on kuitenkin järkevämpää tehdä ilman ampuma-asetta.

Riippumatta lopetustavasta on eläimen kuolema varmistettava koskettamalla eläimen silmää kevyesti esimerkiksi sormella. Elävän eläimen silmä reagoi kosketukseen, mutta kuolleen ei.

Kanien luontoon vapauttaminen on kiellettyä

Kesykanien hylkääminen luontoon on laitonta ja erittäin edesvastuutonta. Luonnosta hylättyinä löydetyt lemmikkieläimet tulee toimittaa kyseisessä kunnassa löytöeläimistä vastaavalle taholle. Helsingissä löytöeläinasioita hoitavat Helsingin eläinsuojeluyhdistys ja Viikissä sijaitseva Löytöeläintalo.

Katso eläinsuojeluyhdistyksen yhteystiedot
Katso Löytäeläintalon yhteystiedot

Myöskään villikaneja ei missään tapauksessa saa vapauttaa luontoon tai siirtää alueelta toiselle. Mikäli viitteitä tämäntyyppisestä toiminnasta tulee tietoon, tulee siitä ilmoittaa poliisille ja alueella toimivalle Suomen riistakeskuksen aluetoimistolle. Myös elävien villikanien kyselijöistä tulee ilmoittaa aluetoimistolle.

Katso poliisin yhteystiedot
Katso aluetoimistojen yhteystiedot

Päivitetty 7.6.2013