Siirry sisältöön

Metsäkanalintujen elinympäristöt huomion keskipisteenä

Suomalainen metsäkanalintuystävällinen metsänhoito saa kansainvälistä huomiota, kun aihetta esitellään tänään maailman villieläinpäivänä julkaistavassa UNASYLVA –julkaisussa.

Merkittävä osa Suomen pinta-alasta on talousmetsää. Niinpä metsäkanalintujen, metson, teeren, pyyn ja riekon, kannalta ei ole yhdentekevää, kuinka metsiä hoidetaan.

Erilaisia kustannustehokkaita tapoja ottaa metsäkanalintujen elinympäristövaatimukset huomioon metsätaloudessa on kehitetty jo vuosikymmeniä. Hyväksi havaitut menetelmät, kuten riistatiheikköjen jättäminen ja alikasvoksen liiallisen raivauksen välttäminen ovat vakiintumassa toimintatavoiksi sekä valtion että yksityisten omistamilla mailla.

Suomessa metsäkanalintukannat taantuivat huomattavasti alkaen 1960-luvulta vuosituhannen taitteeseen saakka. Keskeisenä syynä pidetään metsätalouden laajamittaisia vaikutuksia lajien elinympäristöihin.

Nykyään metsolla, teerellä ja pyyllä menee jo hieman paremmin. 2000-luvulla niiden kannoissa on havaittu elpymistä. Elpymistä edesauttaa se, että metsäkanalintujen tarpeet on opittu tuntemaan, ja ne huomioidaan yhä useammin metsänhoitotöiden toteutuksessa.

Metsähallituksen ja Suomen riistakeskuksen metsäkanalintuasiantuntijat kirjoittivat aiheesta artikkelin YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n julkaisusarjaan UNASYLVA. Riistapainotteinen artikkelikokoelma julkaistiin tänään 3.3. maailman villieläinpäivänä.

Englanninkielinen artikkeli on luettavissa osoitteessa:

http://www.fao.org/3/a-i6855e.pdf

YK:n maailman villieläinten päivää (World Wildlife Day) vietetään vuosittain kolmas maaliskuuta. Sen tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta maailman eläinten ja kasvilajien tilasta.

http://wildlifeday.org/about

 

Lisätietoa

Ahti Putaala, ylitarkastaja, Metsähallituksen Eräpalvelut, 040 827 2574, ahti.putaala@metsa.fi

Mirja Rantala, viestintäsuunnittelija, Suomen riistakeskus, puh. 029 431 2125, mirja.rantala@riista.fi