Siirry sisältöön

Susikonflikti – voitettu vai nouseva ongelma?

Pari kolme vuotta sitten susikeskustelu kävi kuumana ja ylilyöntejä tehtiin puolin ja toisin. Susikannan hoitosuunnitelman päivitys ja kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen viime talvena rauhoitti ilmapiiriä merkittävästi. Minulla on sellainen tunne, että nyt on hieman tyyntä myrskyn edellä. En halua maalailla piruja seinille, mutta ilmassa on viitteitä siitä, että tyytymättömyys harjoitettuun susipolitiikkaan on taas nousemassa, jos radikaaleja muutoksia ei tulevan vuoden aikana tehdä.

Susikannan hoitosuunnitelman mukaan pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Tämä on suunnitelman mukaan tavoitteena. Mitään kannan ylärajaa ei ole asetettu. Hoitosuunnitelman tekemisprosessin eri vaiheissa tätä 25 lisääntyvän parin tavoitetta viestittiin kaikessa tiedottamisessa hyvin voimakkaasti. Jos susikanta lähitulevaisuudessa kasvaa merkittävästi tätä suuremmaksi, susialueilla koetaan, että kantaa ei ole hoidettu tavoitteen mukaisesti.

Luken viimeisen arvion mukaan kanta on nyt 34–38 paria. Vahvaan kannan kasvuun viittaavat myös susialueiden metsästäjien havainnot. Vaikka koirien omistajat ovat rajoittaneet susialueilla merkittävästi metsästyskoirien käyttöä, niin silti susien tappamien koirien määrä on kasvussa. Pahimmillaan Pohjois-Savossa sudet tappoivat melko pienellä alueella yhden viikonlopun aikana kolme koiraa. Kun tälle talvelle tullaan ministeriön päätöksen mukaan myöntämään enintään 39 kannanhoidollista lupaa, niin susikanta tulee edelleen kasvamaan.

Ensi vuonna meidän on viranomaistoiminnan uskottavuuden varmistamiseksi tehtävä päätökset noin 8–12 lauman poistamiseksi kokonaan. On varmaa, että tämä ei tule olemaan helppo harjoitus. Ensin on keskusteltava ja tehtävä päätökset siitä, mitkä laumat poistetaan. Siitä valmistelusta tulee kova vääntö ja ne alueet, jotka ”häviävät” väännön, tulevat varmuudella olemaan hyvin tyytymättömiä päätökseen.

Sitten eteen tulee toinen vaikea tehtävä: miten kyetään yhden kuukauden metsästysajalla poistamaan kokonainen lauma? Jahtia ei tietenkään voi aloittaa alfayksilöiden poistolla, koska se temppu hajottaisi lauman ja osa lauman yksilöistä jäisi varmuudella poistamatta. Poistaminen tulisi suorittaa suunnilleen ikäjärjestyksessä nuorimmista alkaen. Valinta nopeassa metsästystilanteessa olisi äärettömän vaikeata, jos ei mahdotonta. Jos kokonaisten laumojen poistamiseen ei ryhdytä, niin susialueiden ihmiset kokevat, että viranomaiset ovat taas pettäneet heidät. Hoitosuunnitelmassa lupailtiin, että susireviireillä asuvia ihmisiä kuullaan päätöksiä tehtäessä, mutta taas päätökset tehdään diktatorisesti Helsingissä. Edellytykset uudelle, entistä rajummalle susikonfliktille on luotu.

Edellä sanottu tulisi merkitsemään myös kannanhoidollisten lupien määrän voimakasta kasvua. 8–12 lauman poistaminen merkitsisi noin 60 lupaa. Jos sitten jäljelle jäävistä laumoista poistettaisiin esimerkiksi keskimäärin 1,5 yksilöä/lauma, niin lupien kokonaismäärän pitäisi olla noin 95 yksilöä. Toki susia lopetetaan myös vahinkoperusteisilla luvilla. Vahinkoperusteella lopetettujen susien määrän tulee tietenkin sisältyä tuohon 95 yksilön kokonaismäärään. Tällainen lupamäärä nostaisi karmean kalabaliikin luontojärjestöjen piirissä. Olisiko kuitenkin viisainta kestää tuo kalabaliikki ja mennä vaikka EU-tuomioistuimeen saakka puolustamaan kannanhoitosuunnitelman mukaista verotusta? Minun mielestäni avoin ja suora toiminta ison huudon uhallakin on paras toimintamalli.

Kannanhoidollisten poikkeuslupien määrä on nyt kahden kokeiluvuoden aikana perustunut siihen, että metsästettävien yksilöiden määrä on noin 1 kpl/lauma. Tutkijoiden mukaan susikanta kestää metsästysverotusta 30% edellisen talvikannan vahvuudesta, jos ravintotilanne on hyvä, eikä tarttuvia sairauksia ole liikkeellä. Kun laumojen koko on keskimäärin yli 6 yksilöä, niin kannan pitäminen vakaana edellyttäisi noin kahta lupaa/lauma. Jos susireviireillä lupamäärät nostettaisiin suunnilleen kahteen yksilöön, niin uusien laumojen muodostuminen hidastuisi oleellisesti ja sitä myöten myös kokonaisten laumojen poistamistarve.