Vesilinnuilla menee huonosti – ratkaisuja haetaan kansainvälisestä yhteistyöstä

Tuoreimpien seurantatietojen perusteella monien sorsalajien kannat ovat taantuneet. Muuttolintuina sorsat eivät tunnusta maiden rajoja, eikä sorsakantojen tilaa siten ratkaista vain yksittäisessä maassa tehtävillä toimilla. Hanko kerää huhtikuussa rannoilleen paitsi vesilintuja myös vaikuttavan joukon maailman vesilintututkijoita etsimään ratkaisuja sorsakantojen tilanteeseen.

Suomi on merkittävä pesimäalue monille Euroopan sorsille. Siksi meillä on keskeinen asema, kun pohditaan kannanmuutoksia. Rehevien kosteikkojen vesilintukannat ovat arviolta puoliintuneet kolmessa vuosikymmenessä kun taas karuilla vesistöillä määrät ovat pysyneet vakaina. Sinisorsakanta on ollut pienessä kasvussa, mutta monilla muilla lajeilla kuten haapanalla, jouhisorsalla ja tukkasotkalla kannat ovat pienentyneet jo pitkään.

Yksi tärkeimpiä vesilintukantojen taantumisen syitä on rehevöityminen. Liika rehevöityminen johtaa vesistöjen umpeenkasvuun sekä vesilinnuille sopivan ravinnon vähenemiseen.

– Rehevöitymisen vaikutuksia pesimäkosteikoilla voidaan estää hoitotoimilla, kuten laidunnuksella ja ruovikon niitolla. Ennen käytännön työtä tarvitaan kuitenkin tutkimustietoa siitä, mitkä hoitotoimet ovat tehokkaimpia, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Hangossa 7.–11. huhtikuuta järjestettävään kansainväliseen sorsatutkijoiden kokoukseen (Pan-European Duck Symposium) saapuu yli 70 vesilintututkijaa niin eri puolilta Eurooppaa kuin myös Pohjois-Amerikasta ja -Afrikasta.

Kokouksessa käsitellään muun muassa miten sorsakannat ovat muuttuneet, miten elinympäristön laatu ja hoito vaikuttavat sorsamääriin, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa lajien muuttoon ja siirtää lajien talvehtimisalueita sekä kestävää sorsakantojen metsästämistä.

– Vesilinnut ovat merkittävä kansainvälinen luonnonvara, jota hyödynnetään loppukesästä sydäntalveen ympäri Eurooppaa. Vaikka metsästyksen rooli sorsakantojen viimeaikaisessa taantumisessa näyttäisi olevan vähäinen, ponnistelut metsästyksen oikeaksi mitoittamiseksi ja yhteiseurooppalaisen kannanhoidon aikaansaamiseksi ovat juuri nyt entistäkin tärkeämpiä, toteaa tutkimusprofessori Hannu Pöysä Luonnonvarakeskuksesta.

Huhtikuinen Hankoniemi on sorsien kannalta ajankohtainen paikka. Hangon saaristo on keskeistä Itämeren voimakkaasti taantuvan haahkakannan pesimäaluetta ja monet vesilinnut muuttavat Suomenlahtea pitkin pesimäalueilleen. Esimerkiksi maailmanlaajuisesti uhanalaiset allit ruokailevat runsaslukuisena saaristossa ennen toukokuista kevätmuuttoaan Siperian tundralle.

Luonnonvarakeskuksen tiedote

Kokouksen verkkosivut ja ohjelma löytyvät osoitteesta www.peds4.fi