Riistaa reunoilta

Metsopoikue (Vaccinium myrtillus) mustikkametsässä. Akvarelli 33x30cm300ppi. © Jari Kostet 2014.

Piirrokset: Jari Kostet

Suomen riistakeskuksen vetämä Riistaa reunoilta -hanke, joka päättyi keväällä 2014, kehitti metsien vaihettumisvyöhykkeiden hoitoa riistaeläinten elinoloja paremmin huomioivaksi. Riistaa reunoilta -hankkeessa luotiin hoito-ohjeet vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon, pilotoitiin luonnonhoitoa 14 pilottikohteella, luotiin koulutusmateriaalia ja edistettiin luonnonhoidon kustannustehokkuutta virkistyskäyttömahdollisuuksien kytköksien kautta. Tärkeää olisi saada eri tahot innostumaan vaihettumisvyöhykkeiden hoidosta ja jalkauttaa hoito-ohjeita käytännön toimintaan. Työtä jatketaan Askel riistametsään -hankkeella.

Riistaa reunoilta -hankkeella pyrittiin lisäämään eri tahojen omaehtoista kiinnostusta ja osaamista hoitaa vaihettumisvyöhykkeitä nykyistä paremmin. Vaihettumisvyöhykkeellä tarkoitetaan kahden erilaisen ekosysteemin reuna- eli vaihettumisvyöhykettä, jossa on molempien alueiden piirteitä. Vaihettumisvyöhykkeet ovat pääsääntöisesti monimuotoisempia alueita kuin niihin rajautuvat ekosysteemit, koska niiden kasvi- ja eläinlajisto rakentuu molempien ekosysteemien lajeista. Vaihettumisvyöhykkeitä ovat esimerkiksi metsään rajautuvien avosoiden laiteet sekä metsiin rajautuvat peltojen ja vesistöjen reunavyöhykkeet.

Tutustu vaihettumisvyöhykkeiden hoito-oppaaseen

Keskiaukeamakuva "Riistaa reunoilta" oppaaseen. Akvarelli 110x70cm300ppi. © Jari Kostet 2014.

Vaihettumisvyöhykkeet tärkeimpiä metsäkanalintupoikueille

Vaihettumisvyöhykkeiden merkitys on noussut vahvasti esille viime aikoina. Esimerkiksi kankaiden ja soiden väliset vaihettumisvyöhykkeet ovat tärkeitä kaikenikäisille kanalinnuille, ja erityisesti poikueille ne ovat suorastaan avainelinympäristöjä.

Vaihettumisvyöhykkeet tarjoavat kanalinnuille elintärkeää suojaa ja ravintoa samalla alueella. Ravintoa runsaan hyönteislajiston ja varpukasvien, erityisesti mustikan välityksellä sekä suojaa runsaan kenttäkerroksen, latvuspeiton ja puuston tiheys- ja kokovaihtelun kautta.

Vaihettumisvyöhykkeiden hoidossa voidaan saavuttaa suuret hyödyt varsin pienillä kustannuksilla. Menetelminä vaihettumisvyöhykkeiden hoidossa ovat esimerkiksi pidemmät kiertoajat, erirakenteinen metsänkasvatus, ojitustoistuvuuden lasku ja tiheänä kasvatus.

Metsän ja lammen välinen vaihettumisvyöhyke. Yksityiskohta keskiaukeamakuvasta "Riistaa reunoilta" oppaaseen. Akvarelli 32x21cm300ppi. © Jari Kostet 2014.

Metsästäjillä luonnonhoitointoa

Hanke innosti paikallisia ihmisiä vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon maanomistajalähtöisellä ja osallistavalla toimintamallilla. Suunnitelmien teossa maanomistajat ideoivat itse toteutusta ja hankkeen toimesta annettiin ideoita ja ajatuksia, miten pilottikohdetta voisi toteuttaa. Hankkeessa huomattiin että maanomistajan osallistaminen suunnitteluun ja toteutukseen motivoi monia maanomistajia. Kohde koetaan vahvemmin omaksi ja merkitys maanomistajalle on todennäköisesti suurempi kuin jos kohde toteutettaisiin pelkästään suunnittelijoiden toimesta ” avaimet käteen” -periaatteella.

Turhaan ojitettu suo ja ennallistettu suo.  Akvarelli 62x23cm300ppi. © Jari Kostet 2014.

Vasemmalla turhaan ojitettu ja oikealla ennallistettu suo.

Eräät hankkeessa mukana olleet maanomistajat ovat odottaneet sopivaa rahoituskeinoa etenkin vähäpuustoisten, ojitettujen turvemaiden ennallistamiseen. Toiveet ovat olleet realistisia, sillä he ovat olleet itse valmiita poistamaan puustoa kunhan ojien tukkimiseen tarvittavaan kaivinkonetyöhön voisi saada tukea. Metsästäjien luonnonhoitoinnokkuus osoittautui erittäin myönteiseksi ja sen ansiosta hanke pystyi toimimaan varsin kustannustehokkaasti. Hankkeessa toteutettiin myös yhteistyössä Metsäkeskusten kanssa kaksi riekkosuon ennallistamiskohdetta Parkanon seudulla pääosin luonnonhoitohankevarojen avulla.

Luonnonhoitokannustin kehitettäväksi

Hanke tuotti kehitettäväksi ajatuksen niin sanotusta luonnonhoitokannustimesta, jolla valtion toimesta tuettaisiin maanomistajien omatoimista innostusta arkiluonnon hoitoon. Kannustimien tulisi olla maanomistajien kannalta hyvin yksinkertaisia ja suuruusluokaltaan ne voisivat olla 500–3000 euroa riippuen luonnonhoitokohteen vaatimasta työmäärästä, kustannuksista ja aiheutuneista haitoista. Kannustimia voisi myöntää esimerkiksi vähätuottoisen suon ennallistamiseen metsäkanalintuelinympäristöksi ja majavatulvikoiden säästämiseen.

Riistaa reunoilta -hankkeessa oli mukana laaja valtakunnallisella tasolla toimiva yhteistyöverkosto, johon kuuluivat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Metsähallitus, Suomen metsäkeskuksen alueyksiköitä, Länsi-Suomen metsänomistajaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, MetsäGroup-konserni, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö sekä joukko hankkeesta innostuneita yksityisiä maanomistajia ja Kokkolan kaupunki. Hankkeen käytännön toteutuksessa Tapiolla oli merkittävä rooli. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson kautta.

Kuvassa 180-vuotiasta metsää luonnontilaisesti kehittyneen suon ja kankaan välisellä vaihettumisvyöhykkeellä Taivalkoskella.

180-vuotiasta metsää luonnontilaisesti kehittyneen suon ja kankaan välisellä vaihettumisvyöhykkeellä Taivalkoskella. Kuva: Marko Svensberg

 

Kohti riistarikkaita reunoja: Vaihettumisvyöhykkeiden hoito 3Mt (julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden liitteenä 4.6.2014)

Päivitetty 18.9.2014