Hirvikannan rakenne korjataan harkitulla metsästyksellä

Täysikasvuisista uroshirvistä on pulaa monissa osissa Suomea, koska uroshirviä on kannanverotuksessa kaadettu naaraita enemmän. Metsästäjät ovat nyt ryhtyneet toimiin kannan rakenteen tasapainottamiseksi.

Suomen hirvikanta on kymmenessä vuodessa puolittunut talvikannan noin 150 000 hirvestä noin 70 000 hirveen. Syynä on maa- ja metsätalouden sekä liikenteen etujärjestöjen kohdistama paine, sillä hirvivahinkoja ei enää siedetä entiseen tapaan.

Samalla hirvikannan rakenne on muuttunut, sillä kaadetuista aikuisista hirvistä suurempi osa on ollut sonneja kuin lehmiä. Tämän seurauksena hirvikannan sukupuolijakauma on nyt monin paikoin vinoutunut siten, että lehmiä on noin kaksinkertainen määrä sonneihin verrattuna. Lisäksi sonnien keski-ikä on monin paikoin todella matala.

Jos hirvikannassa on liian vähän täysikasvuisia 6½–10½-vuotiaita sonneja, hirven normaali lisääntymiskäyttäytyminen ei toimi ja kiima-aika pitenee. Sen seurauksena vasat voivat syntyä myöhään ja jäädä pieniksi syksyn saapuessa, ja vasoja voi myös syntyä vähemmän.

Luontaisesti hirvikannassa olisi suunnilleen yhtä paljon täysikasvuisia sonneja ja lehmiä. Hirvikannan hoitosuunnitelmaluonnoksen mukaisena tavoitteena on, että naaraita olisi enintään 1,5 yksilöä urosta kohden ja vasoja 20–30 prosenttia kannasta. Hirvikannan rakenteen korjaamiseksi metsästäjiä suositellaan kaatamaan vähemmän sonneja nyt parin vuoden aikana. Erityisesti nuoret 1½–5½-vuotiaat sonnit pitäisi jättää kasvamaan, jotta kantaan saataisiin enemmän 6½–10½-vuotiaita sonneja.

Uroshirvien sarvet ovat Suomessa joko lapio- tai hankotyyppisiä tai niiden välimuotoa. Sarvet kehittyvät eri vauhtia sarvityypin mukaan. Nuorten 1½–5½-vuotiaiden sonnien metsästyspaineen vähentäminen käy helposti, kun jätetään kaatamatta alle 8-piikkisiä hankosarvisonneja tai alle 14-piikkisiä lapiosarvisonneja. Jos nämä nuoret sonnit säästetään, muutaman vuoden kuluttua metsissä on riittävä määrä täysikasvuisia sonneja takaamaan kiimakäyttäytymisen toimimisen hyvin. Silloin on myös mahdollista kaataa osa ”verotuskypsistä” sonneista. Poikkeuksen muodostavat pienet ja heikot 1½-vuotiaat sonnit, jotka voidaan kaataa.

Yksinkertaistettuna hirvikanta toimii samalla tavoin kuin mäntykanta. Männyntaimi ei ole hyvä siemenpuu, mutta jos se saa kasvaa täyteen mittaansa, siitä tulee hyvä siemenpuu. Kun täysikasvuisia siemenpuita on riittävän monta, mäntykanta pystyy uusiutumaan samalla, kun iso osa täysikasvuisista männyistä voidaan kaataa. Hirvikantaa voidaan hoitaa samojen periaatteiden mukaan siten, että vasaikäluokassa tehdään ”raivausta”, 1½-vuotiaissa ”harvennusta” ja täysikasvuisissa hirvissä ”päätehakkuuta” samalla, kun jätetään riittävän monta ”siemenpuuta”.

Suomen riistakeskus on hirvenmetsästäjille suuntaamissaan suosituksissa korostanut hirvikannan rakenteen korjaamistarvetta terveen ja toimivan hirvikannan saamiseksi.

Lue lisää hirvikannan tavoitteista ja verotuksen suunnittelusta Metsästäjä-lehdissä:
Metsästäjä 2/2014 sivut 40–42: Sarvet avuksi hirvikantojen hoitoon
Metsästäjä 4/2014 sivut 58–60: Kannan sukupuolijakauma
Metsästäjä 5/2014 sivut 20–22: Kannan ikäjakauma

Lisätietoja