Alueelliset riistaneuvostot ovat vahvistaneet hirvikannan hoitotavoitteet alueillaan. Koko maan tasolla tavoitteena on vuoden 2014 metsästyksen jälkeen noin 74 000 hirven vasova kanta, mikä vastaa arviota tämän hetkisestä hirvikannasta maassamme. Hirvikantaa on viime vuosikymmenen aikana pienennetty koko maassa selvästi.
Kaikki Suomen 15 alueellista riistaneuvostoa ovat päättäneet tämän kevään aikana hirvikannan hoitotavoitteista omilla alueillaan kuultuaan alueellisia sidosryhmiä. Maa- ja metsätalousministeriö ei enää määritä hirvitiheystavoitteita vaan se tehdään aluetasolla riistaneuvostojen johdolla. Koko maan tasolla tavoitteena on vuoden 2014 metsästyksen jälkeen keskimäärin noin 74 000 hirven vasova kanta. Viimeisimmän riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan hirvikanta ennen tämän kevään vasomisaikaa on runsaat 70 000 yksilöä. Asetetut hirvikantatavoitteet vastaavat siis kokonaisuutena tämän hetkistä hirvikantaa maassamme.
Eri riistakeskusalueiden välillä ja alueiden sisällä tavoitteet vaihtelevat. Pinta-alaan suhteutettuna korkeimmat hirvitavoitteet ovat Uudenmaan rannikkoalueilla ja Rannikko-Pohjanmaalla. Matalimmat hirvitiheystavoitteet puolestaan ovat Lapin pohjoisimmilla hirvitalousalueilla. Tavoitteiden asettamisessa on pyritty ottamaan huomioon sekä hirvien aiheuttamat vahingot että riistataloudelliset hyödyt. Tavoitteista on kuultu laajasti alueellisia hirviin liittyviä sidosryhmiä, kuten liikenteen, metsä- ja maatalouden sekä ympäristöalan viranomaisia ja eri järjestöjä.
Hirvikannan rakenteen osalta noudatetaan hirvikannan hoitosuunnitelmaluonnoksessa asetettuja tavoitteita, joiden mukaan naaraiden osuus kannassa on enintään 1,5 yksilöä yhtä urosta kohti. Metsästyksen jälkeen jäävään kantaan on tavoitteena jättää 20–30 prosenttia vasoja. Aluekohtaisesti tavoitteita on voitu edelleen tarkentaa.
Asetettujen tavoitteiden toteuttamisesta vastaavat osaltaan Suomen riistakeskus sekä riistanhoitoyhdistykset metsästyksen suunnittelun, ohjauksen ja pyyntilupahallinnon avulla. Tavoitteiden toteutumista seurataan sidosryhmäyhteistyössä vuosittain. Arviot hirvikannan koosta ja rakenteesta tuottaa riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja arvioiden pohjana käytetään metsästyksen yhteydessä kerättyä hirvihavaintoaineistoa.
Hirvitalousalueet hirvikannan hoidon perusyksiköitä
Hirvitalousaluejakoa ollaan parhaillaan tarkistamassa ja uudet hirvitalousalueet on tarkoitus vahvistaa vuoden 2014 aikana niin ikään alueellisten riistaneuvostojen toimesta. Hirvitalousalueita hyödynnetään hirvikannan hoidon suunnittelussa ja ohjauksessa ja niillä tarkastellaan asetettujen tavoitteiden toteutumista. Aluejaossa on pyritty ottamaan huomioon paikallistason yhteistoiminnan lisäksi myös hirvien luontainen liikkuminen kesä- ja talvialueiden välillä sekä liikkumista ohjaavat tekijät, kuten isot vesistöt tai riista-aidat.
Uusilla hirvitalousalueilla pyritään ottamaan entistä paremmin huomioon hirvikannan hoidon biologiset vaatimukset, mutta samalla tarkoituksena on myös hirvivahinkojen tehokkaampi ennaltaehkäiseminen. Riistanhoitoyhdistykset ovat alusta lähtien olleet aktiivisesti mukana toimivien hirvitalousalueiden määrittämisessä ja ne ovat antaneet näkemyksiään hirvien liikkeistä ja hirvitalousalueiden rajoista. Kerättyjen tietojen pohjalta riistakeskusaluetoimistot ovat koostaneet ehdotukset uusiksi hirvitalousalueiksi.
Koko Suomeen ehdotetaan yhteensä 57 hirvitalousaluetta, joiden pinta-alat vaihtelevat noin 200 000 hehtaarista noin miljoonaan hehtaariin. Pohjois-Suomessa ehdotetut hirvitalousalueet ovat isompia kuin Etelä-Suomessa, koska hirvien käyttämät alueet ovat siellä suurempia. Jokaiseen hirvitalousalueeseen kuuluu ehdotusten mukaan noin 1–5 riistanhoitoyhdistystä Pohjois-Suomessa ja noin 2–10 riistanhoitoyhdistystä Etelä-Suomessa. Hirvikannan hoitotavoitteet tullaan asettamaan hirvitalousaluekohtaisesti vuonna 2015.
Alueelliset lisätiedot riistapäälliköiltä, ks. yhteystiedot