Alueelliset riistaneuvostot ovat viime viikon aikana kuulleet koko maassa sidosryhmiä ja vahvistaneet lähivuosiksi hirvikannan hoitotavoitteet hirvitalousalueille. Koko maahan tavoitellaan keskimäärin 77 000 hirven talvikantaa, mikä vastaa monin paikoin arviota tämän hetkisestä hirvikannasta. Hirviä on kuitenkin noin puolet vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
Kaikki Suomen 15 alueellista riistaneuvostoa ovat päättäneet tämän kevään aikana hirvikannan hoitotavoitteista uusilla hirvitalousalueilla kuultuaan alueellisia sidosryhmiä. Maa- ja metsätalousministeriö ei enää määritä hirvitiheystavoitteita vaan se tehdään aluetasolla riistaneuvostojen johdolla. Kaikille Suomen 60 hirvitalousalueelle on asetettu lähivuosiksi hirvitiheyshaarukka, jonka puitteissa hirvikantaa säädellään kullakin alueella.
Alueellisten riistaneuvostojen asettamat hirvitiheystavoitteet vaihtelevat hirvitalousalueiden välillä ollen monin paikoin Keski- ja Etelä-Suomessa keskimäärin noin kolme hirveä tuhannella hehtaarilla ja Pohjois-Suomessa matalammat. Korkeimmat tiheystavoitteet on asetettu Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Rannikko-Pohjanmaalle. Matalimmat tavoitetiheydet puolestaan löytyvät Lapin pohjoisimmilta hirvitalousalueilta. Asetetut hirvitavoitteet tarkoittavat koko maan mittakaavassa tarkasteltuna hirvien talvikannan pysyttämistä 65 000 – 89 000 hirven välillä. Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kanta ennen tämän kevään vasomisaikaa on koko maassa noin 82 000 hirveä.
Kartta hirvitalousalueille tavoitteeksi asetetuista hirvitiheyksistä (Luonnonvarakeskus)
Pääosin eri hirvitalousalueilla tavoitellaan siten lähivuosinakin nykyisen kokoista hirvikantaa, mutta kannan rakennetta on tavoitteena muuttaa tasapainoisempaan suuntaan. Hirvikannan rakenteen osalta noudatetaan pääasiassa hirvikannan hoitosuunnitelmaluonnoksessa asetettuja tavoitteita, joiden mukaan naaraiden osuus kannassa on enintään 1,5 yksilöä yhtä urosta kohti. Metsästyksen jälkeen jäävään kantaan on tavoitteena jättää 20—30 prosenttia vasoja. Aluekohtaisesti tavoitteita on kuitenkin voitu edelleen tarkentaa.
Hirvitavoitteiden asettamisessa on pyritty ottamaan huomioon sekä hirvien aiheuttamat vahingot että riistataloudelliset hyödyt. Tavoitteista on kuultu laajasti alueellisia hirviin liittyviä sidosryhmiä, kuten liikenteen, metsä- ja maatalouden sekä ympäristöalan viranomaisia ja eri järjestöjä.
Asetettujen tavoitteiden toteuttamisesta vastaavat osaltaan Suomen riistakeskus sekä riistanhoitoyhdistykset metsästyksen suunnittelun, ohjauksen ja pyyntilupahallinnon avulla. Tavoitteiden toteutumista seurataan sidosryhmäyhteistyössä vuosittain. Arviot hirvikannan koosta ja rakenteesta tuottaa Luonnonvarakeskus ja arvioiden pohjana käytetään metsästyksen yhteydessä kerättyä hirvihavaintoaineistoa.
Hirvitalousalueet hirvikannan hoidon perusyksiköinä
Uudet hirvitalousalueet vahvistettiin hirvikannan hoitosuunnitelman julkaisun yhteydessä vuoden 2014 lopulla. Hirvikannan hoidossa uusilla hirvitalousalueilla pyritään ottamaan entistä paremmin huomioon hirvikannan hoidon biologiset vaatimukset ja lisäämään riistanhoitoyhdistysten yhteistoimintaa alueen hirvikannan hoidossa. Hirvitalousaluejaossa on pyritty ottamaan huomioon muun muassa hirvien liikkumista ohjaavat tekijät kuten isot vesistöt tai riista-aidat. Kaikkiaan Suomeen muodostettiin 60 hirvitalousaluetta, joiden pinta-alat vaihtelevat runsaasta 100 000 hehtaarista noin 1,5 miljoonaan hehtaariin. Pohjois-Suomessa hirvitalousalueet ovat isompia kuin Etelä-Suomessa, koska hirvien käyttämät alueet ovat siellä suurempia.
Alueelliset lisätiedot riistapäälliköiltä, ks. yhteystiedot