Yhteispohjoismainen supikoirahanke Life+

Supikoira on pohjoismaisessa eläimistössä varsin epätoivottu laji. Vieraslajien leviäminen on vakava uhka biologiselle monimuotoisuudelle ja voi vahingoittaa ihmisten terveyttä tai aiheuttaa sosioekonomista vahinkoa yhteiskunnalle. Vieraslajit ovat elinympäristöjen menetyksen jälkeen vakavin uhka biologiselle monimuotoisuudelle globaalisti.

2000-luvulla sekä Ruotsissa että Tanskassa on tavattu paljon supikoiria. EU on myöntänyt Life+-varoja hankkeeseen, jonka ensisijaisena tavoitteena on estää lajin vakinaistuminen Skandinaviassa. Toiveena on, että hankkeessa kehitettyjä menetelmiä voitaisiin käyttää myös muiden vieraslajien torjumisessa eri puolilla maailmaa.

Uhka monimuotoisuudelle

Supikoira on vettä rakastava koiraeläin, jonka alkujuuret ovat itäisessä Aasiassa. Laji tuotiin Neuvostoliiton eurooppalaisiin osiin vuosina 1929–1955. Euroopassa supikoiraa esiintyy yli 1,4 miljoonan neliökilometrin alueella, ja sen on todettu aiheuttaneen suurta ekologista vahinkoa alkuperäisille eläimistöille.

Suomessa ensimmäiset supikoirahavainnot tehtiin 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa. Ruotsissa supikoira on toistaiseksi vakiintunut vain Perämeren rannikkoseuduille. Tämän lisäksi yksittäisiä esiintymiä on rannikolla myös etelämpänä.

Supikoira on äärimmäisen kaikkiruokainen. Se pitää erityisesti linnunmunista ja sammakkoeläimistä. Laji saattaa hyvinkin tehokkaasti vähentää maassa pesivien kosteikkolintujen pesimismenestystä ja tuhota paikallisesti eri sammakkoeläinlajeja.

Supikoira on yksi Euroopan pääasiallisista raivotaudin kantajista ja merkittävä ketun kääpiöheisimadon levittäjä. Tämä loinen voi kulkeutua myös ihmisiin esimerkiksi marjoissa olevien munien avulla. Kääpiöheisimato, kuten raivotautikin, usein johtaa ihmisen kuolemaan.

Hankkeen tavoitteet

Supikoirahankkeella on useita tavoitteita. Tärkeimpiä tavoitteita on

  • ehkäistä supikoiran aiheuttamaa vahinkoa biologiselle monimuotoisuudelle
  • ehkäistä supikoiran vakiintuminen Skandinaviaan
  • ottaa käyttöön uusia menetelmiä supikoiran hävittämiseksi
  • laatia kansallinen hoitosuunnitelma supikoiralle.

Uusilla menetelmillä tarkoitetaan muun muassa Ruotsissa menestyksekkäästi kokeiltua niin kutsuttua ”Juudas-eläin”-menetelmää. Harvan supikoirakannan alueilla yksittäisiä supikoiria varustetaan gps-lähettimillä, ja nämä yksilöt toimivat kavaltajina uusien supikoirien löytämisessä. Tässä menetelmässä käytetään hyväksi supikoiran luontaista kumppaninhakua.

Uusiin menetelmiin kuuluu myös niin sanottu early warning systemin eli aikaisen varoitussysteemin järjestäminen alueille, joilta supikoirilla on riski levittäytyä Ruotsin puolelle. Valvonta tapahtuu IP-kameroiden ja hajupostien avulla. Näin voidaan tehokkaasti tarkkailla laajoja alueita ja saada tietoja siitä, onko alueella supikoiria.

Pohjoismaista yhteistyötä

Yhteispohjoismainen Supikoirahanke eli Management of invasive Raccoon Dogs (Nyctereutes procyonoides) in the north-European countries (MIRDINEC) on käynnissä vuosina 2010‒2013 ja sen kokonaisbudjetti on 5,3 miljoona euroa.

Projektiin osallistuvat Ruotsin Naturvårdsverket, Norjan Direktoratet för Naturförvaltning, LIFE+, Svenska Jägareförbundet, Suomen riistakeskus, Tanskan Skog och Naturstyrelsen sekä Ruotsin Maatalousyliopisto.

Ensisijainen rahoitus tulee Euroopan unionin LIFE+-rahoitusohjelmasta ja Ruotsin Naturvårdsverketilta. Svenska Jägareförbundet toimii lead-partnerina ja Suomen riistakeskus osallistuu työpanoksilla ja vastaa projektin Suomessa toteutettavan osan koordinoinnista.

Supikoiran kannanhoitosuunnitelma

Päivitetty 29.4.2013