Siirry sisältöön

Susien ulostekeräys

Petoyhdyshenkilöiden kirjaamien havaintojen, GPS-seurannan, kuolleisuustietojen ja maastotarkastusten ohella DNA-aineistoilla on tärkeä osa susikantojen arvioinnissa. Seuranta perustuu saatujen näytteiden yksilökohtaiseen DNA määritykseen.

Näytteitä otetaan metsästetyistä susista (Luke), muutoin kuolleista susista (Evira), pannoitetuista susista (Luke) ja reviirikohtaisista ulostekeräyksistä (riistakeskus, Luke). Vapaaehtoisten keräämiin näytteisiin perustuva DNA-keräystä on tehty vuodesta 2015 lähtien muutamilla reviireillä vuosittain. Keräys kohdennetaan reviireille tai reviiriryppäille, joiden alueelta tarvitaan eniten tietoa.

Ulostekeräys on painottunut lähinnä Suomen lounaisosaan sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalle. Työ pyritään organisoimaan kentällä paikallisten petoyhdyshenkilöiden kautta.  Jokaiselle reviirialueelle nimetään ainakin yksi (1-3) reviirivastaava, jotka koulutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa.

Näytteeksi kerätään vapaaehtoiskeräyksissä pelkästään suden ulosteita. Ulostenäytteitä tulisi kerätä tunnetulta reviiriltä vähintään kolme kertaa oletetun yksilölukumäärän verran.  Ulosteiden keräysaika on marraskuusta helmikuun alkuun.

Mikäli aineistoa kertyy riittävästi, DNA-tiedolla saadaan tarkempi kuva keräysalueen susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismääristä.

Näytteiden analysoinnin suorittaa Turun yliopiston Ekologian sovelluskeskus.

Riistahavainnot.fi-verkkopalvelussa julkaistaan DNA-analyyseista saatuja tietoja.

Lisätietoja

Olli Kursula, riistapäällikkö Suomen riistakeskus, 029 431 2242, olli.kursula@riista.fi

Samuli Heikkinen, tutkija, Luonnonvarakeskus, 029 532 7873, samuli.heikkinen@luke.fi

Keräysalueet 2019-2020

Suden ulostekeräyksen keräysvastaavat 2019-2020

Susien ulostenäytekeräys ohje kerääjille 2019