Siirry sisältöön

Merihyljekanta

Suomen merialueilla esiintyy kaksi hyljelajia. Yleisempi niistä on harmaahylje eli halli. Lajia voi tavata Perämeren pohjukasta aina Suomenlahdelle saakka. Harmaahyljekanta on kasvanut viime vuosina tasaisesti ja on runsain Lounais-Suomen rannikolla. Itämerellä tehdyissä laskennoissa on viime vuosina havaittu noin 40 000 harmaahyljettä.

Itämeren norppakanta on runsain Perämeren alueella. Norppa esiintyy vähälukuisena myös Saaristomerellä ja Suomenlahdella. Norppakanta on kasvanut noin viiden prosentin vuosivauhtia kuten harmaahyljekantakin. Vuonna 2020 Perämerellä tehdyissä norppalaskennoissa havaittiin noin 13 300 norppaa.

Lasketut hyljemäärät ovat todellista kannan kokoa pienempiä. Suomessa merihylkeiden kannanarvioista vastaa Luonnonvarakeskus.

Maalle poikineita harmaahylkeitä ja niiden kuutteja. Kuva: Mikko Toivola
Maalle poikineita harmaahylkeitä ja niiden kuutteja. Kuva: Mikko Toivola

Hyljekantojen hoito on kansainvälistä toimintaa

Osa Itämeren maista on laatinut hyljekantojen hoidolle kansallisen hoitosuunnitelman. Valmiit hoitosuunnitelmat kansallisesti tärkeille hyljelajeille on valmiina kuitenkin ainoastaan Suomella, Ruotsilla, Virolla ja Tanskalla.

Hylkeiden suojelutyötä koordinoi Itämeren piirissä Helsingin komissio (HELCOM). Helsingin komissio on Itämeren maiden yhteiseen sopimukseen perustuva neuvotteluelin, joka suosituksin pyrkii parantamaan Itämeren tilaa.

Helsingin komissioon kuuluvat maat ovat hyväksyneet Itämeren hylkeiden suojelua koskevan suosituksen vuonna 2006. Vuonna 2015 Euroopan unioni päätti kieltää hyljetuotteiden kaupan EU:n alueella. Kielto koskettaa myös Suomessa metsästetyistä hylkeistä valmistettuja tuotteita.

Hylkeisiin liittyvä kansainvälinen säätely ja hylkeiden kestävän käytön edistäminen edellyttävät riistahallinnolta aktiivista otetta myös kansainvälisessä yhteistyössä.

Merihylkeet ovat merten suurriistaa

Merihylkeiden metsästyksellä ja saaliin hyödyntämisellä on pitkät perinteet. 1900-luvun kuluessa hylkeitä metsästettiin ilman säätelyä. Hylkeet rauhoitettiin 1980-luvulla kantojen voimakkaan heikkenemisen vuoksi. Kannat heikkenivät ympäristömyrkyistä johtuvien lisääntymisongelmien ja liiallisen metsästyksen vuoksi.

Hylkeenmetsästys oli Suomessa vuosikymmenen täysin kiellettyä. Hallin pyynti aloitettiin uudelleen vuonna 1998 kalataloudelle koituneiden vahinkojen vuoksi. Metsästys tuli tarkasti säädellyksi. Vuonna 2007 julkaistiin kansallinen Itämeren hylkeiden kannanhoitosuunnitelma ohjaamaan hyljekantojen hoitoa. Hoitosuunnitelma päivitettiin vuoden 2018 aikana.

Lue lisää Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmasta (MMM).

Harmaahyljettä metsästetään koko Suomen rannikolla. Saalismäärät ovat jääneet Manner-Suomessa vähäisiksi ollen vuosittain vain muutama sata yksilöä. Itämeren norpan on voitu metsästää pyyntiluvan varaisesti Perämeren ja Merenkurkun alueella  vuodesta 2015. Metsästysvuoden 2021–2022 alkaessa on myös norpan osalta tarkoitus siirtyä kiintiömetsästykseen.  Ahvenanmaalla on omat Manner-Suomesta poikkeavat hylkeenmetsästyssäädökset.

 

Hylkeet aiheuttavat vahinkoja kalastuselinkeinolle

Hylkeet, varsinkin harmaahylje, aiheuttavat vahinkoja kalastuselinkeinolle ja merialueen kalanviljelylle. Hylkeet karkottavat kaloja tunnetuilta apajilta ja syövät saaliskaloja pyydyksistä. Erityisesti harmaahylje rikkoo myös pyydyksiä.

Hylkeiden aiheuttamia haittoja on pyritty estämään erilaisilla keinoilla. Rysäkalastusta on pystytty suojaamaan käyttämällä rysissä aiempaa vahvempia materiaaleja ja estämällä hylkeen pääsy rysään erilaisilla rakenteilla. Verkkokalastuksen avuksi ei ole keksitty keinoja, joilla estää hylkeiden aiheuttamia vahinkoja.

Ammattikalastajat voivat saada korvausta hylkeiden aiheuttamista saalisvahingoista Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja kaupallisen kalastuksen vakuutustukea pyydysvahingoista. Korvaukset eivät kata vahinkoja täysimääräisesti.