Jokainen kolmio on tärkeä!

Metsäkanalinnuilla on takana kolme heikkoa lisääntymiskautta. Huonot lintuvuodet ovat näkyneet myös saaliissa. Viime vuoden metsäkanalintusaalis oli pienin vuosikymmeniin.

Heinä- elokuun vaihteessa tehtävät riistakolmiolaskennat kertovat, miten metsäkanalintujen lisääntyminen on onnistunut tänä kesänä. Tulevan syksyn metsästysajat päätetään laskentojen tulosten perusteella heti laskentakauden päätyttyä. On erittäin tärkeää, että mahdollisimman moni kolmio lasketaan suositeltuna aikana ja tulokset palautetaan heti laskennan jälkeen.

Riistakolmioiden kesälaskenta-aika on 28.7.–13.8.2017. Metsäkanalintujen metsästysaikoja koskeva asetus lähtee lausunnolle elokuun puolenvälin jälkeen ja lopullinen asetus tulee voimaa juuri ennen metsästysajan alkua.

Riistakolmiot ovat pysyviä laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on 4 km, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 km. Kolmen laskijan ketju kirjaa kaikki 60 metrin kaistalta lähtevät metsäkanalinnut. Yhden kolmion laskettu pinta-ala on 72 hehtaaria. Laskennan suorittavat vapaaehtoiset metsästäjät. Lisää tietoa riistakolmioista.

Kuva: Esa Ervasti/ Vastavalo

Italialaista perinnemaisemaa

Italiassa hevoset ja naudat hoitavat vuoriston perinnemaisemia. Perugian maakunnassa sijaitsevan Monte Subasion vuori kohoaa yli tuhanteen metriin ja laidunnus yltää huipulle asti.

Monte Subasion vuoren laki on paljas. Ehkä laidunnuksen ansiosta. Rinteet ovat lehti- ja havumetsien sekä oliivitarhojen peittämät. Metsävyöhykkeen yläpuolella hevoset ja naudat pitävät puuvartista kasvillisuutta kurissa ja laiduntavat monipuolista niittykasvillisuutta.

Monte Subasion vuoriston rinteisiin on jätetty myös mukavasti suojaa riistalle. On piilopaikkoja mihin paeta.

Laidunnuksen ansiosta kasvillisuus säilyy monipuolisena ja se takaa paljon syötävää myös riistalle. Varsinkin laajaa ravintovalikoimaa käyttävälle metsäkauriille.

Vuosikymmeniä sitten Suomessakin karja laidunsi laaja-alaisesti metsissä ja rantaniityillä kesäaikaan – siis viljeltävien peltolohkojen ulkopuolella. Entisaikaan rantamaita ja metsiä laiduntava karja sekä luonnonheinän keruu ylläpitivät avointa ja monimuotoista kasvillisuutta, josta hyötyä koitui monille riistalajeille. Nyt monet alueet ovat Suomessa kasvaneet umpeen ja hoidolle olisi kiireellistä tarvetta.

Vuoriston metsistä löytyy runsaasti suojaa ja laidunnetulta alueelta laajat ruokamaat.

Paloa riistan vuoksi

Kaasupullon kohahdus harvan männikön reunassa. Savuntuprahdus. Pian täytyy jo perääntyä kuumuudesta liekkien lyödessä yhä korkeammalle.  Tulirintama siemenpuumetsikön reunassa leviää. Kulo alkaa ahmia metsänpohjan hakkuutähteitä, sammalta ja kunttaa.

Savupatsas nousee korkealle taivaalle Juhannuskesässä. Liekit nousevat kelomäntyyn ja nuolevat elävien kylkiä edetessään vajaan puolen hehtaarin alueen läpi.

Mitä tekemistä kulotuksella on riistanhoidon kanssa?

Hyvä kysymys. Metsänhoidollisen kulotuksen jälkeen maisema on melko autio. Ei siinä paljoa suojakuusia jää tai hakokasoja pesimäsuojaksi. Hyödyt tulevatkin hetkeä myöhemmin. Ensimmäisenä hyötyy muu luonto. Palolajisto, kuoriaiset ja muut mönkiäiset, löytävät uskomattoman nopeasti paikalle, jollaisia Etelä-Suomessa löytyy vain harvoin.

Entäpä riistanhoito? Tässä tapauksessa se kulkee käsi kädessä männyn nopean ja onnistuneen uudistumisen kanssa. Mänty on metson puu, joka maittaa myös hirville. Tulen muokkaamaan ja lannoittamaan maanpintaan männyt taimettuvat hyvin ja varvustokin elpyy nopeasti. Toiveissa on tiheä ja elinvoimainen männyntaimikko, jossa riittää hirvillekin vähän purtavaa siten että jäljelle jää hyvälaatuinen mäntysekametsä puolukka- ja mustikkavarvustoineen. Metsän onnistunut uudistuminen ja lyhyt aukko- ja taimikkovaihe ovat metsäkanalintujen ja metsänomistajan etu. Riistametsän rakenteita, sekametsää ja tiheikköjä, lähdetään rakentamaan taimikkovaiheesta alkaen metsän taloudellista tuottoa unohtamatta.

Kulotusala oli siemenpuuasentoon hakattu kivinen moreenimäki. Istutus ei louhikkoon oikein onnistuisi, joten jäljelle jäi luontainen uudistus tai kylvö. Laikutuskin olisi enemmän kivien pyörittelyä… Apuun tuli metsäfirma, jolla oli pulaa kulotuskohteista. Sekä PEFC että FSC sertifioinneissa on tavoitteet kulotuksille ja tila on kaksoissertifioitu. Tässä oli niin sanottu win-win-win tilanne. Sertifiointien kriteerit täyteen – hyvä, jopa paras, tapa uudistaa männylle – ja tyytyväinen riistaorientoitunut maanomistaja.

 

Paloapua – siis miten päästä kulottamaan

Metsänhoidollisia kulotuksia tehdään nykyisin harvoin. Lähinnä säästöpuuryhmien polttoja tehdään. Kulotus vaatii valmisteluja palokujineen ja paljon henkilöstöä valvomaan palokunnan tuella. Sammutusvettäkin olisi oltava lähellä. Kulotuksiin on kuitenkin kasvava tarve, ja hyvistä kohteista jopa pulaa.

Jos kipinä syttyi, kannattaa kertoa siitä omalle metsäasiantuntijalle. Ainakin tällä tilalla metsäyhtiö organisoi koko kulotuksen avaimet käteen periaatteella ja maksoi kaikki kulut.

Palvelu oli hyvää. Meille saa jatkossakin tulla täyttämään sertifiointikriteerejä. Tilalla on vanhoja tiheitä kuusikoita karun puoleisilla pohjilla mihin mäntysekametsä sopisi jatkossa paremmin.  Mmm, myhäili maanomistaja, mielessään mänty, marja- ja metsäkanametsä

Kulotetaan siis koppeloille ja muille männyn mutustajille. Riistasavut nousemaan!

Sateisen kesän riistapellot

Kesäkuun lopussa monessa metsästysseurassa tehtiin riistapeltoja, kesän 2017 sadekuurojen riivaamana…

Tässä tunnelmakuvia Hautavainiolta ja Perkiönmäestä. Näillä EU-tukikelpoisilla pelloilla on tehty sopimus maanomistajan kanssa: metsästysseuran jäsenet hoitavat pellot alusta loppuun, siemenet, apulannat, muokkaukset ja kylvöt. Sadonkorjuusta puolestaan vastaavat valkohäntäpeurat, metsäkauriit, hirvet ja rusakot.

Pelloille kylvettiin Peura-Kauris Diana-siemenseosta Solo- kylvölaitteella. Tämä on näppärä tapa saada tasainen kylvö koko pellolle piensiemenelläkin, eikä tarvitse aivan koko konevajan sisältöä roudata riistapellolle. Sopii hyvin ”kytöheitoille”. Kylvön jälkeen pellot äestettiin hyvin kevyesti, jotta siemen saataisiin mullattua maahan. Apulantaa ei kannata unohtaa saati pihistellä, se levitettiin ennen kylvöä.

Nyt jännitetään vielä heinäkuun alkupuoliskon kelejä, ettei vaan sadekuurot hukuttaisi siemeniä. Toivotaan kasvua ja palataan kytöheitoille taas kun syötävää alkaa nousta ja riistakamerat rapsuvat…

Hautavainio

Perkiö

 

Perkiön lato

Riistapeltotarvikkeita

Riistakamerahavainto traktorista

 

Perinneympäristöistä hyötyä riistalle

Koivulan tilalla kuusipeurat, muflonit ja lampaat laitettiin hoitamaan valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Pahasti pusikoitunut kulttuurimaisema raivattiin ja laidunnusta varten rakennettiin kuusi kilometriä aitaa. Tulokset näkyvät parantuneena maisemana ja myös riista tuntuu hyötyvän kunnostuksesta.

Koivulan tila sijaitsee Merikarvialla, Köörtilän kylässä. Koivulan tilan metsät ja entiset maatalouskäytössä olleet laitumet ja pellot olivat olleet hoitamattomina parikymmentä vuotta 2010 -luvulle tultaessa. Luonteeltaan tilan alueet olivat hakamaan ja niityn kaltaisia, mutta voimakkaasti umpeenkasvaneita perinnebiotooppeja, joissa oli nähtävissä selviä laidunnuksen jälkiä. Vanhojen piikkilanka-aitojen rippeitä löytyi tilan metsistä ja rajoilta, kertoo tilan omistajiin kuuluva Jouni Tuomela.

Vuosikymmeniä sitten Koivulassa karja laidunsi tilan metsissä ja rantaniityillä kesäaikaan – siis viljeltävien peltolohkojen ulkopuolella. Entisaikaan rantamaita ja metsiä laiduntava karja sekä luonnonheinän keruu ylläpitivät avointa ja monimuotoista kasvillisuutta, josta hyötyä koitui monille riistalajeillekin, erityisesti vesilinnuille. Nyt monet alueet ovat Suomessa kasvaneet umpeen ja hoidolle olisi kiireellistä tarvetta.

Panokset riistatalouteen ja maisemanhoitoon

Koivulassa pusikoituminen loppui, kun tila vaihtoi omistajia seitsemän vuotta sitten ja kaikki kolme omistajaa halusivat panostaa perinteisen maa-ja metsätalouskäytön sijaan maisemanhoitoon ja riistatalouteen. Tilan metsät eivät oikein sopineet metsätalouskäyttöön ja peltotilkutkin olivat pusikoituneet. Tilan perinnebiotooppeja ryhdyttiin raivaamaan sekä mies- että konevoimin ja pari metriä korkeita peura-aitoja sekä matalampia lammasaitoja pystytettiin kuusi kilometriä.

Koivulan kohteiden hoidossa raivauksia on pyritty tekemään maltillisesti, jotta alueen arvokas pääosin hakamainen luonne saadaan säilytettyä. Perusraivauksessa on poistettu ensi sijassa nuorimmat haavan ja lepän vesakot, nuoria kuusia ja kuolleita katajia. Avoimille niittyosille levinneet nuoret puunvesat on pääosin poistettu. Kuusipeurojen elinympäristövaatimuksien ja lintulajiston tarpeita varten on säästetty myös tiheikköisiä alueita. Raivauksissa on suosittu koivua, pihlajaa, katajaa, raitaa ja tuomea. Ajatuksena on säilyttää alueella monipuolinen sekapuurakenne ja säästää myös yksittäisiä mäntyjä ja kuusia alueella.

Kuusipeuroja, lampaita, mufloneita…

Koivulan tilan alueet sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaalla kulttuurimaisema-alueella, jossa yksi alue on inventoitu Ely-keskuksen toimesta arvokkaaksi perinnebiotooppikohteeksi ja yksi alue maisemallisista syistä merkittäväksi kohteeksi. Perinnebiotooppikohteet rajoittuvat Köörtilän kylää halkovan tien molemmin puolin rajoittuen eteläpuolella merenrantaan.

Laidunalueita Koivulassa on noin 30 hehtaaria. Kuusipeuroja  ja mufloneja varten on kaksi erillistä isompaa aitausta ja merenrannan pienemmillä laitumilla lampaat on laitettu myös maisemanhoitotöihin.

Laidunnuksesta hyötyä riistalle

Koivulan alueet ovat maiseman- ja luonnonhoidon lisäksi riistan kannalta arvokkaita alueita. Alueella on paljon hakamaita, metsäniittyjä, suojaisempia, lehtomaisia osia sekä merenrantaniittyä. Katajaisia koivuhakoja alueella on runsaasti ja metsässä on tiheysvaihtelua. Vaihteleva maisema ja monipuolinen kasvillisuus ja riittävä suoja ovat tärkeitä piirteitä monille riistalajeille.

Lehtokurpat, sorsat ja rusakot tuntuvat viihtyvän alueella ja kauriitkin ovat viihtyneet lammaslaitumilla. Ilmeisesti hakamainen luonne ja lampaiden laidunnuspaine pitää kasvillisuuden nuorena ja sopivana taaten hyvät olosuhteet myös kauriille.