Onnistumisen iloa

Viime talvena minun ja naapurini tiloilla tehtiin ensiharvennuksia ja kunnostusojituksia. Samassa yhteydessä teetimme kitu- ja joutomaaosien ennallistamista, jota täydensimme keväällä omatoimisesti puuston raivauksella polttopuuksi, muutamalla lisäpadolla ja viiksiojilla. Näin saimme tehtyä avosuota sekä palautettua vettä kuivaneisiin rimpiin.

Arvelimme toimien auttavan ainakin teeriä ja riekkoja. Toiveissa oli sen hyödyttävän muutakin lajistoa, jos ei muuta, niin sammakoita ja lättäräpyläosastolta taveja nyt ainakin. Naapurini kävi viime viikonloppuna paikalla täydentämässä aikaansaannostamme korottaen yhtä patoa ja kaivaen ojannaveroa erääseen kuivaksi jääneeseen rimpeen. Tällä reissulla hän törmäsi iloiseen yllätykseen: rimmikolla oli sulkinut hanhia. Täytyy myöntää, että hänen kiikuttaessaan kasan sulkia lähikuvion erirakenteistavan hakkuun nauhoitustyömaalle, ainakin minulla läikähti mielessä melkoinen onnistumisen ilo.

Hanhien tulon myötä mieleen tulvi uusia haaveita saada ennallistamista täydennettyä. Toistaiseksi toinen rimmikko, joka sijaitsee vesitetyn rimmen lähellä ja on kooltaan reilusti isompi, on vielä kuivillaan. Ellei se ala vettymään vuoden-parin sisään sen alapuolisen osan ojien tukkimisen myötä, täytyy sille ohjata vettä yläpuolelta. Siihen tarvitaan jo kaivinkonetta ja jokunen satanen rahaa, mutta hanhisuon petraaminen on sen arvoista, totta kai!

Keväällä, hakkuiden jälkeen suon reunametsään oli kulkeutunut ainakin yksi riekko. Toivon mukaan siellä asustelee tällä hetkellä jo ainakin yksi riekkopoikue. Läheisellä, parin sadan metrin päässä sijaitsevalla erirakenteistavan hakkuun kuviolla kohdalle sattui viikko sitten teeripoikue. Viime vuonna sillä varttui metsopoikue. Kenties ensi vuonna vuorossa on pyy. Mutta tiedä häntä, pääasia on että se on joku metsien kanojen sukuun kuuluva. Ja viereisellä suolla niitä lättäräpylöitä.