Riistakannat

Suomen riistakannoilla on monia leimallisia ominaispiirteitä, jotka johtuvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen ekologiasta.

Riistalajisto on monipuolinen, ja esimerkiksi monien metsäisten elinympäristöjen riistalajien kannat voivat hyvin verrattuna vaikkapa Keski-Eurooppaan, jossa elinympäristöiden pirstoutuminen ja ihmistoiminnan vaikutukset luontoon ovat olleet voimakkaampia.

Metsäjänis, metsäkanalinnut, hirvi ja suurpedot ovat esimerkkejä lajiryhmistä, joiden kannat ovat edelleen vahvoja, vaikka elinympäristöjen pirstoutuminen on heikentänyt Suomenkin metsäkanalintu- ja metsäjäniskantoja.

Suomen riistakantojen lajistollinen monimuotoisuus on rikasta, mutta riistan yksilötiheydet esimerkiksi hirvieläinten osalta ovat melko vaatimattomia. Tämä johtuu osittain pohjoisen luonnon karuuden vaikutuksesta, mutta myös yhteiskunnan kokemista vahingoista.

Maa- ja metsätalouden ja liikenteen vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi suomalaista hirvikantaa on metsästetty tehokkaasti, mikä on vääristänyt kannan luontaista ikä- ja sukupuolirakennetta. Etenkin uroshirvien keski-ikä on alhainen, sillä metsästys on jo pitkään kohdistunut voimakkaammin sonneihin. Alhainen keski-ikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kannassa on liian vähän voimakkaita ja suurisarvisia sonneja, jotka ovat tärkeä osa hirven lisääntymisjärjestelmää. Näiden ongelmien ratkaiseminen on keskeinen osa Suomen riistakeskuksen laatimaa hirvikannan hoitosuunnitelmaa, jonka käytännön toimia on jo ryhdytty toteuttamaan. Uusilla keinoilla halutaan varmistaa hirvikannan omien biologisten prosessien toimiminen entistä luonnonmukaisemmin.

Hirvikannan hoidon ohjaaminen ja verotussuunnittelu tapahtuu nyt uusilla hirvitalousalueilla, joiden tarkoituksena on hoitaa paikallista hirvikantaa kokonaisvaltaisesti ja yhteistyöllä yli hallintorajojen. Hirvitalousaluekohtainen verotussuunnittelu otettiin käyttöön vuonna 2015. Lisäksi Suomen riistakeskus on uusinut hirvenmetsästäjien koulutuspaketit, joissa jaetaan nyt aiempaa kattavammin tietoa hirven biologiasta ja kannan luontaisen rakenteen vaalimisesta.

Myös hirvenmetsästyksen käytännön keinovalikoimaa kehitetään. Avainasemassa on riistatiedon ajantasainen käyttö. Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus luovat yhdessä sähköistä hirvitietojärjestelmää, johon kootaan hirvihavainnot ja saalistiedot jo metsästyksen aikana. Näin kertyvää tietopankkia voidaan käyttää metsästyksen paikalliseen täsmäohjaukseen, jotta hirvikannan koon ja rakenteen hallinta vastaa yhteistyössä sidosryhmien kanssa asetettuja tavoitteita myös käytännössä.

Suomi on myös erittäin tärkeä muuttavan ja Euroopalle yhteisen riistavaran tuottomaa: monien vesilintulajien pesimäalueen ydin sijaitsee Pohjois-Suomen suoalueilla ja näitä lajeja tavataan muualla Euroopassa vain talvisin. Tällaisia ovat esimerkiksi jouhisorsa ja metsähanhi.

Myös metsähanhikanta on taantunut ja Suomen riistakeskus osallistuukin lajille laadittavan kansainvälisen hoitosuunnitelman valmisteluun. Suunnitelman tavoitteena on turvata lajin kestävä metsästys koko muuttoreitin alueella. Muuttavan riistavaran hoidossa tarvitaan uudenlaista valtioiden välistä yhteistyötä.

 

Päivitetty 25.8.2015