Metsäkanalintukantojen taantuminen jatkui pääosassa maata. Kannat ovat pienentyneet varsinkin Pohjois-Suomessa. Etelä- ja Keski-Suomessa lintutilanne on pysynyt edellisvuoden vaatimattomalla tasolla. Lajien yhteistiheys on monella alueella koko 28-vuotisen kolmiolaskentakauden alhaisin.
Metsäkanalinnut laskettiin 23.7. – 2.8. välisenä aikana 800 riistakolmiosta koko maassa. Laskennoista selvisi, että kaikilla lajeilla keskitiheydet olivat tuntuvasti alle edeltäneen 10 vuoden keskiarvon.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Pekka Helle toteaa, että vähenemisen syynä saattaa olla osaltaan pienjyrsijäkantojen vaihtelu. Niiden äkillinen väheneminen lisää maassa pesivien lintujen pesiin ja poikasiin kohdistuvaa saalistusta.
– Luken seurantojen mukaan myyräkanta on ollut runsas Etelä- ja Itä-Suomessa. Sitä vastoin pohjoisessa myyrien määrä on romahtamassa edellisen vuoden huippulukemista, ja myös Keski- ja Länsi-Suomessa myyriä on ollut vähän. Tämä on voinut vaikuttaa siihen, että pohjoisessa kanalintujen poikastuotto on ollut heikompaa kuin etelässä.
Helle arvelee myös, että laskentojen varhainen ajankohta ja paikoin erittäin lämpimät säät ja ukkoskuurot ovat saattaneet vaikeuttaa lintujen havaitsemista kolmiolaskennoissa.
Metso- ja teerikanta lähes ennallaan
Koko maan metsotiheys oli lähes edellisvuotisella tasolla, mikä on kuitenkin vähemmän kuin 10 edeltäneenä vuonna keskimäärin. Lapissa kanta säilyi viime vuoden tasolla, mutta muualla Pohjois-Suomessa väheni selvästi; Kaakkois-, Keski- ja Itä-Suomen alueella metsokanta oli lievästi runsastunut. Viime vuosien tapaan metson aluekohtainen keskitiheys oli lähes sama kautta maan, nyt korkeimmat tiheydet todettiin Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa, samoin osissa Keski-Lappia.
Teerikannan kokonaistiheys oli lähes sama kuin vuosi sitten, mutta noin 20 prosenttia edellisen 10-vuotiskauden keskiarvoa alhaisempi. Kehitys edellisvuodesta oli kaksijakoinen: eteläisessä Suomessa teerikanta hieman vahvistui ja pohjoisessa vastaavasti heikkeni. Korkeimman teeritiheyden alueet olivat Väli-Suomessa, Pohjanmaa-Oulu-Kainuu-vyöhykkeellä.
Pyy- ja riekkokantojen pieneneminen jatkuu
Pyykannan keskitiheys oli hieman alentunut edellisestä vuodesta ja se oli noin 20 prosenttia alhaisempi kuin viimeisenä 10 vuotena keskimäärin. Pyy väheni koko maassa, voimakkaimmin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ainoastaan lännessä, Oulun ja Pohjanmaan alueilla sekä kaakossa pyytiheys oli kohentunut edellisestä vuodesta. Korkeimmat aluekohtaiset keskitiheydet havaittiin eri osissa Etelä-Suomea.
Riekkokanta väheni kaikkialla pohjoisessa, erityisesti Oulun ja Kainuun alueilla. Lapissa riekkotiheys oli edellisvuotisella tasolla. Lapin alueella tiheydet olivat lännessä hieman korkeampia kuin idässä. Yhtä alhainen riekkotiheys on viimeksi havaittu aallonpohjavuosina 2008 ja 2009. Ylä-Lapin osalta tarkempi kuva riekkokannan tilanteesta saadaan siellä tehtävien koira-avusteisten laskentojen tuloksista.
Riistakolmiolaskenta on tärkeää vapaaehtoistyötä
Suurin osa, lähes 90 prosenttia, laskentatuloksista palautettiin Luken Riistakolmiot.fi-järjestelmän kautta, ja laskennan etenemistä on voinut seurata sivuilla lähes ajantasaisesti.
Riistakolmioiden kesälaskenta toteutettiin valtakunnan laajuisena 28. kerran. Riistakolmio on metsäiseen maastoon sijoitettu 12 kilometrin pituinen, kolmionmuotoinen linja, joka on merkitty maastoon pysyvästi. Laskennan tekevät pääosin metsästäjät vapaaehtoistyönä. Tänä vuonna riistakolmioita laskettiin noin 9600kilometrin matkalta. Luke hyödyntää aineistoa muun muassa kannanarvioinnissa ja monissa tutkimuksissa. Riistahallinnolle aineisto on olennaisen tärkeä metsästyksen säätelyssä.
Lue Luonnonvarakeskuksen alkuperäinen tiedote
Kuva: Ilkka Matilainen
Lisätietoja
Kursula, Olli
- Riistapäällikkö, Keski-Suomi
- Riistalaskennat sekä riistatiedon käyttö metsästysseuroissa
- 029 431 2242
- olli.kursula@riista.fi