Riistalle viljeltävällä ravinnolla parannetaan luonnon monimuotoisuutta. Sopivat kasvilajikkeet ja riistapeltojen sopiva sijainti lisäävät erityisesti peltoympäristöissä elävän riistan ja monen muun luonnonvaraisen eläinlajin ravintoa sekä lisääntymis- ja suojapaikkoja. Riistapellot toimivat ojien ja vesistöjen varsilla myös ravinteita sieppaavina suojavyöhykkeinä.
Kasvivalikoimasta riippuen riistapelloista hyötyvät riistan ja muiden nisäkkäiden ohella myös monet hyönteislajit, kuten perhoset ja mehiläiset, pikkulintuja unohtamatta. Riistapellot maatalousmaisemassa tarjoavat usein myös väriloistoa ja iloa ohikulkijalle.
Riistapeltotuotannossa ratkaisut tehdään pääasiallisesti riistalajeja ajatellen. Peltokanalinnuille ja yleensä viljelysalueiden pienriistalle riistapellon muoto ja sijainti ovat tärkeämpiä kuin suuret pinta-alat ja yhtenäiset peltolohkot. Peltojen pienriista, niin linnut kuin jänikset, hyötyvät parhaiten pitkänomaisista ja siten runsaammin reunavyöhykettä tarjoavista riistakasvilohkoista. Reunavyöhykkeen laatu ja määrä ovatkin peltoriistanhoidon avainsanoja.
Riistapellot kauas vilkasliikenteisistä teistä
Hirvieläimillekään riistapeltojen sijainti ei ole samantekevää ja ne tarvitsevat suurempia pinta-aloja riistapeltoa kuin pienriista. Riistapeltojen harkitulla sijoittelulla voidaan jossain määrin ohjata hirvieläinten ravinnonkäyttöä. Liikennevahinkojen ennaltaehkäisemiseksi pellot tulee aina perustaa riittävän etäälle teistä, joiden liikennetiheys on yli 3 000 autoa vuorokaudessa.
Riistapellot sitovat syyskauden aikana erityisesti hirvieläinten naaraita vasoineen magneettina toimivien riistarehukasvustojen tuntumaan. Niin kauan kuin hirven turpa on sille tarkoitetussa rehukasvustossa, on se samalla poissa esimerkiksi liikenteen jaloista.
Lähtökohtaisesti riistapelloiksi soveltuvia viljelykohteita ovat viljelemättömät tai aktiivisesti viljelemättömät, mahdollisesti maatalouden eri tukimuotojen ja sopimusten ulkopuolelle jääneet kohteet kuten pienet, hehtaarin tai parin kokoiset metsäpellot. Näillä kohteilla toimiessa ei välttämättä olla sidoksissa tukiehtojen mukaisiin rajoituksiin. Kylvöajankohdat ovat vapaat ja kasvinsuojeluaineiden, kuten glyfosaatin käyttö rikkakasvien torjuntaan, on omassa harkinnassa. Seoskylvöt ehkäisevät suuria hyönteistuhoja.
Luonnonhoitopellot kylvettävä kesäkuun loppuun mennessä
Maatalouden nykyinen ympäristötuki mahdollistaa peltokohteiden sijainnista ja maanomistajan tukisopimuksista sekä mielenkiinnosta riippuen riistakasvien viljelyn. Varsin yleisiä ovatkin nykyisin luonnonhoitopelto-nimikkeellä perustetut tukikelpoiset riistapellot. Tähän tarkoitukseen soveltuvista kohteista kannattaa neuvotella maanomistajan kanssa. Vaikka luonnonhoitopeltojen tuki maanomistajalle on 300 euroa hehtaarilta, tulisi metsästäjien tukea hankkeita osallistumalla esimerkiksi siemenkustannuksiin.
Luonnonhoitopellot riistalle on kylvettävä 30.6. mennessä. Sänkeen kylvö ja kotimaisten siementen käyttö on suositeltavaa. Monimuotoisuuspellon kasvustoa, joita riistapellotkin ovat, ei saa kuitenkaan ensimmäisenä vuonna perustaa suorakylvämällä edellisen vuoden nurmeen.
Siemenseoksessa on oltava vähintään kahden seuraavan kasvin siemeniä: viljat, tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi tai sinappi, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat (rehusokerijuurikas, naattinauris tai turnipsi), heinäkasvit ja apilat. Heinäkasvien siemenseoksessa on oltava aina myös jonkin yksivuotisen kasvin siementä, joka ei ole heinäkasvi tai apila. Riistakasvit voidaan kylvää kasvilajeittain kaistoina, joka lisää monimuotoisuutta ja samalla reunavyöhykettä.
Riistakasveja voidaan viljellä samalla lohkolla yksi tai useampi kasvukausi. Riistakasvit on säilytettävä lohkolla vähintään kylvöä seuraavaan kevääseen. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on kielletty näillä luonnonhoitopelloilla. Monimuotoisuuspeltoja ei saa muokata muutoin kuin kasvuston perustamisen ja päättämisen yhteydessä. Kasvipeitteisyysvaatimuksesta ei luonnonhoitopelloilla voi poiketa. Monimuotoisuuspeltojen kasvuston perustamisen yhteydessä on mahdollista vähäinen lannoitus peittävän kasvuston aikaansaamiseksi.
Lue lisää rehukasveista Metsästäjä-lehdestä
Osa sadosta talviruokintaan
Riistakasvien siemenseoksilla kylvettyjen peltojen kasvusto on käytettävä riistan ruokintaan. Osa sadosta on järkevää ottaa talteen seiväskuivattuna, tai pyöröpaalata erityisesti peura- ja kaurisalueiden talviruokintaan. Niiton jälkeinen puna-apilan odelma tarjoaa useille lajeille maittavan, puoleensa vetävän kasvuston syyskaudelle. Luonnonhoitopelloilla, jotka on tehty riistalle, niitto on sallittu 1.8. alkaen.
Riistapeltojen pääasiallinen kylvöajankohta eteläisessä Suomessa on kesäkuun puoliväli, vasta normaalimaatalouden kylvötöiden jälkeen. Näin esimerkiksi kaura seosviljelyssä tuleentuu sopivasti vasta syyskuun alussa. Syysrukiin ja rehuöljyretikan sopiva kylvöajankohta hirvieläinlaitumeksi ajoittuu myöhemmäksi.
Ruis kylvetään eteläisessä Suomessa elokuun puolivälin tietämillä ja rehuöljyretikka elokuun alussa. Oikein ajoitetulla kylvöllä sadot ehtivät valmistua syys-lokakuulla, jolloin rehubiomassat ovat parhaimmillaan hirvien, peurojen ja metsäkauriiden varustautuessa talveen.
Lisätietoja Mavin verkkosivuilta ja kuntien maataloussihteereiltä
Kuva: Pasi Leino