Siirry sisältöön

Riistaa reunoilta -hanke innosti maanomistajia luonnonhoitoon

Suomen riistakeskuksen vetämä Riistaa reunoilta -hanke kehitti metsien vaihettumisvyöhykkeiden hoitoa paremmin riistaeläinten elinoloja suosivaksi. Metsästävät maanomistajat toteuttivat toimia, jotka paransivat mallikohteissa luonnon monimuotoisuutta kohtuullisin kustannuksin.

Riistaa reunoilta -hankkeessa luotiin kahden vuoden aikana hoito-ohjeet vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon, pilotoitiin luonnonhoitoa, luotiin koulutusmateriaalia ja edistettiin luonnonhoidon kustannustehokkuutta virkistyskäyttömahdollisuuksien kytköksien kautta. Työtä jatketaan Askel riistametsään -hankkeella, jossa riistaystävällistä metsänhoitoa viedään laajemmin käytännön toimintaan.

Vaihettumisvyöhykkeellä tarkoitetaan kahden erilaisen ekosysteemin reuna- eli vaihettumisvyöhykettä, jossa on molempien alueiden piirteitä. Vaihettumisvyöhykkeet ovat pääsääntöisesti monimuotoisempia alueita kuin niihin rajautuvat ekosysteemit, koska niiden kasvi- ja eläinlajisto rakentuu molempien ekosysteemien lajeista. Vaihettumisvyöhykkeitä ovat esimerkiksi metsään rajautuvien avosoiden laiteet sekä metsiin rajautuvat peltojen ja vesistöjen reunavyöhykkeet.

Suojaa ja ruokaa metsäkanalinnuille

– Vaihettumisvyöhykkeiden merkitys on noussut vahvasti esille viime aikoina. Esimerkiksi kankaiden ja soiden väliset vaihettumisvyöhykkeet ovat tärkeitä kaikenikäisille kanalinnuille. Runsas hyönteislajisto ja varpukasvit, erityisesti mustikka, tarjoavat ravintoa. Runsas kenttäkerros, latvuspeiton ja puuston tiheys- ja kokovaihtelu suojaavat, kertoo projektipäällikkö Marko Svensberg Suomen riistakeskuksesta.

– Vaihettumisvyöhykkeiden hoidossa voidaan saavuttaa suuret hyödyt varsin pienillä kustannuksilla. Menetelminä vaihettumisvyöhykkeiden hoidossa ovat esimerkiksi pidemmät kiertoajat, erirakenteinen metsänkasvatus, ojitustoistuvuuden lasku ja tiheänä kasvatus, kertoo ympäristöasiantuntija Maria Lindén metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta.

Oma suunnitelma motivoi

Riistaa reunoilta -hankkeessa maanomistajat ideoivat itse toteutusta ja hankkeesta annettiin ajatuksia, miten pilottikohdetta voisi toteuttaa. Mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja toteutukseen motivoi monia maanomistajia.

– Kohde koetaan vahvemmin omaksi ja merkitys maanomistajalle on todennäköisesti suurempi kuin jos kohteen toteuttaisivat pelkästään suunnittelijat ”avaimet käteen” -periaatteella. Metsästäjien luonnonhoitoinnokkuus osoittautui erittäin myönteiseksi ja sen ansiosta hanke pystyi toimimaan varsin kustannustehokkaasti, Marko Svensberg toteaa.

Kannustin luonnonhoitoon kehitettäväksi

Hanke tuotti kehitettäväksi ajatuksen niin sanotusta luonnonhoitokannustimesta, jolla valtion toimesta tuettaisiin maanomistajien omatoimista innostusta arkiluonnon hoitoon. Kannustimien tulisi olla maanomistajien kannalta hyvin yksinkertaisia ja suuruusluokaltaan ne voisivat olla 500–3 000 euroa riippuen luonnonhoitokohteen vaatimasta työmäärästä, kustannuksista ja aiheutuneista haitoista. Kannustimia voisi myöntää esimerkiksi vähätuottoisen suon ennallistamiseen metsäkanalintuelinympäristöksi ja majavatulvikoiden säästämiseen.

Riistaa reunoilta -hankkeessa oli mukana laaja valtakunnallisella tasolla toimiva yhteistyöverkosto, johon kuuluivat Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Metsähallitus, Suomen metsäkeskuksen alueyksiköitä, Länsi-Suomen metsänomistajaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, MetsäGroup-konserni, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö sekä joukko hankkeesta innostuneita yksityisiä maanomistajia ja Kokkolan kaupunki. Hankkeen käytännön toteutuksessa Tapiolla oli merkittävä rooli. Hanketta rahoitti ympäristöministeriö Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson kautta.

Lisätietoja:

Marko Svensbergprojektipäällikkö, Suomen riistakeskus
Maria Lindénympäristöasiantuntija, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio

Kuva: Hannu Huttu