Vesilintujen laskentakausi on alkamassa Etelä- ja Keski-Suomessa. Pohjois-Suomessa odotellaan vielä jäiden lähtöä. Vesilintulaskennat tehdään vuosittain samoilla pysyvillä havaintopaikoilla niin sanottuna pistelaskentana.
Toukokuussa vesilintuparit lasketaan kahteen kertaan. Ensimmäinen parilaskenta tehdään noin viikko jäiden lähdön jälkeen ja toinen 2–3 viikkoa myöhemmin. Heinäkuussa lasketaan poikueet samoilla laskentapisteillä.
Eteläisessä Suomessa laskennan voi tehdä jo 25.4. alkaen.
Vesilintulaskentojen päätavoitteena on seurata pesimäkantojen muutoksia ja selvittää sorsien vuotuinen lisääntymistulos erityyppisillä vesillä ja eri puolilla Suomea. Tietoa tarvitaan vesilintujen elinympäristöjen hoidon suunnitteluun ja metsästyksen mitoittamiseen sekä vesiluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Tietoa hyödyntävät riistahallinto sekä vesilintujen ja vesiluonnon suojelusta vastaavat tahot.
Laskenta on helppoa ja mielenkiintoista puuhaa
Laskennoissa toivotaan laskettavan kaikki vesilintulajit, mutta on myös mahdollista laskea vain niin sanotut vakiolajit, joita ovat sinisorsa, tavi, haapana, telkkä ja nokikana. Laskentoja tekevät pääosin samalla menetelmällä lintuharrastajat ja metsästäjät.
Yhden pisteen laskemiseen kuluu aikaa tavallisesti vain 5–15 minuuttia. Saman aamun aikana ehtii siten kiertää useamman pisteen laskentareitin. Sopivimpia laskentapisteitä ovat helposti saavutettavat niemenkärjet, rantakalliot, lintutornit tai laiturit, joista on hyvä näkyvyys vesialueelle.
Aineiston edustavuuden kannalta on toivottavaa, että laskentoja tehdään seudun kaikilla vesistötyypeillä vuosittain. Vaikka yksittäisen pisteen seurannassa tulisi katkoksia joinakin vuosina, seurantaa pisteellä kannattaa kuitenkin jatkaa, sillä katkonaisetkin aikasarjat voidaan hyödyntää kannanmuutosindeksin laskennassa.
Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa arvion vesilintukantojen tilasta vuosittain yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen kanssa. Laskentoja on tehty vuodesta 1986 alkaen.
Lisätietoja: