Luonnonvarakeskuksen tiedote
Suden jätöksiä kerätään DNA-tutkimukseen marraskuun alusta helmikuun loppuun. DNA-tutkimus paljastaa susista asioita, joita emme saa tietää millään muulla menetelmällä.
Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen koordinoima suden DNA-näytekeräys käynnistyy 1. marraskuuta. Suden jätöksestä analysoitavan DNA:n avulla tunnistetaan jätöksen jättänyt susi ja susireviirin rajat sekä saadaan tietää, elääkö reviirillä susipari vai -lauma.
”Viime vuonna suden DNA-näytteitä kerättiin yli 1 000 kappaletta ja keräykseen osallistui noin 180 vapaaehtoista”, kertoo Luken tutkimusinsinööri Antti Härkälä, joka koordinoi DNA-keräystä. ”Vapaaehtoisten kerääjien toimittamien näytteiden osuus oli selkeästi edellistä kautta suurempi ja myös maantieteellinen kattavuus oli erittäin hyvä. Toivomme, että vapaaehtoisilla riittää edelleen innostusta olla mukana tässä tärkeässä työssä.”
DNA-tulokset on koottu kartalle Luonnonvaratieto.luke.fi-palvelussa (luonnonvaratieto.luke.fi). Näytteitä keräävät vapaaehtoisten lisäksi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen työntekijät.
Pitkäjänteisellä työllä saadaan luotettavaa tietoa
Susihavainnot sekä DNA-keräyksen avulla saatu tieto ovat suden kannanhoidon perusta. Vuoden aikana susikanta muuttuu: syntyy uusia reviirejä ja vanhoja häviää. Itärajalta vaeltaa Suomeen uusia yksilöitä, ja meiltä liikkuu susia toiseen suuntaan, joten tietoa täytyy jatkuvasti päivittää. Mitä tarkempaa ja kattavampaa tieto on, sitä parempia työkaluja myös viranomaiset saavat käyttöönsä.
”Jos DNA:han perustuvat tiedot jäisivät määrällisesti tai alueellisesti puutteellisiksi, se heikentäisi susikanta-arvion tarkkuutta ja erityisesti vierekkäisten reviirien tunnistamista”, toteaa Luken erikoistutkija Mia Valtonen. ”Mahdollisimman tarkka, pitkällä aikavälillä kerätty tieto hyödyttää niin viranomaisia, riistahallintoa kuin kansalaisiakin.”
Talvi on parasta aikaa DNA-näytteiden keräämiseen
Olosuhteet suden jätösten keräämiselle DNA-näytteiksi ovat otollisimmat talvella pakkassäällä. Lumijäljet helpottavat susien liikkeiden seuraamista, ja pakkasessa DNA säilyy hyvin jätöksen pinnalla.
Kuka tahansa jätöksiä ja jälkiä tunnistava luonnossa liikkuja voi ryhtyä vapaaehtoiseksi DNA-näytekerääjäksi. Ohjeet DNA-näytekerääjäksi ryhtymiseen sekä näytteitä vastaanottavien keräysvastaavien tiedot löytyvät Luonnonvaratieto.luke.fi-palvelusta (luonnonvaratieto.luke.fi).
Lisätietoja:
Mia Valtonen, 029 532 2428, mia.valtonen@luke.fi