Siirry sisältöön

Lisäsapuskaa pikkusorkille

Lunta on osassa Suomea kertynyt vuodenaikaan nähden runsaasti etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa saisi olla vaikka hieman enemmänkin! Nopea lumen määrän lisääntyminen saattaa aiheuttaa ongelmia valkohäntäpeuroille ja metsäkauriille. Niiden selviytymistä talven yli voi helpottaa apuruokinnalla. Levinneisyysalueen äärilaidoille syntyneet metsäkauris tai valkohäntäpeuraesiintymät voivat kokea kovan kolauksen, mikäli useampia yksilö nääntyy talvella.

Parhaiten menee jo syksyllä apuruokinnan pariin päässeillä yksilöillä. Jos pääasiassa varpuja laiduntava yksilö eksyy kaura-automaatille, saattaa se jopa kuolla, koska ruoansulatusjärjestelmä ei ole tottunut paljon hiilihydraatteja sisältävään ravintoon. Mikäli ravinto puuttuu kokonaan, kuolee yksilö varmasti.

Ruokinnan voi yhä perustaa, mutta se on aloitettava hyvin maltillisesti. Tarjottavan ravinnon tulee aluksi olla kevyttä esimerkiksi apilaheinää tai tuorerehua. Heinään voi halutessaan sekoittaa suolaa. Kun eläimet ovat tottuneet tähän kevyempään ravintoon, voi niille tarjota lisäksi juureksia. Niitä ei pidä viedä ruokinnalle kerralla liikaa, vaan totuttaa eläimet hiilihydraattipitoisempaan ravintoon pikkuhiljaa. Juurekset voi laittaa lumelle, josta eläinten on helppo etsiä haluamansa ravinto. Ruokintapaikkaa täytyy hieman siirrellä, ettei ravinto saastu ulosteista. Lopulta ruokintaan voi lisätä kauraa. Juureksia on kuitenkin syytä olla koko ajan saatavilla, koska niistä eläimet saavat myös nestettä. Aina kun ruokinnan aloittaa, sitä täytyy jatkaa kevääseen saakka. Muutoin hyvälle ja varmalle ravinnolle tottuneet eläimet saattavat kuolla ravinnon yhtäkkiä loputtua.

Tässä kuvassa lunta ei ole vielä haitaksi asti, paksu lumikerros voi vaikeuttaa ravinnonhankintaa ja silloin ruokintapaikat nousevat arvoon arvaamattomaan. (Kuva: Eerojuhani Laine)

Ruokinta kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa kauriit ja valkohäntäpeurat luonnostaan oleilevat. Paksun lumen alueella moottorikelkalla tai traktorilla poljetut polut helpottavat eläinten liikkumista ja vaikeuttavat paikalle sattuvan ilveksen pyyntiyrityksiä.

Ruokintapaikan perustamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Ruokintaa ei saa sijoittaa vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyyteen. Etenkään niin, että eläimet päivämakuultaan joutuisivat ylittämään tien päästäkseen ruokinnalle. Talviruokinnalla voi olla suuri merkitys eläinten kuolleisuuteen kolarien lisääjänä tai vähentäjänä ja tietenkin tärkeänä ravintolähteenä paksulumisena talvena.

Sauli Laaksosen artikkelista Metsästäjästä 2017/1 sivulta 18 löytyy hyvää tietoa riistaruokintaan liittyvästä problematiikasta.

Uudenmaan valkohäntäpeuran hoitosuunnitelmasta Liitteestä 1 löytyy myös hyvää tietoa ruokintaan liittyen.

Eerojuhani Laine
Suunnittelija
Suomen riistakeskus

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>
Kommentointiohjeet