Ennenäkemätöntä tietoa valkohäntäpeurasaaliista

Metsästysvuoden 2019-2020 osalta valkohäntäpeurajahti on saatu pakettiin. Vuoden kokonaissaaliiksi muodostui n. 60 500 valkohäntäpeurayksilöä, mikä on kaikkien aikojen korkein lukema! Toista vuotta peräkkäin aikuissaaliin verotus koko valtakunnan mittakaavassa oli naarasvoittoista. Kahteen viimevuoteen verrattuna kokonaissaaliin vasaosuus oli pienempi.

Mistä tämän kaiken voi tietää? Oma riista -palvelustapa tietenkin. Vuodenvaihteesta lähtien Oma riistassa on ollut näkösällä Luonnonvarakeskuksen tuottamaa tilastotietoa valkohäntäpeurasaaliista. Tätä tietoa pääsee tarkastelemaan samaa kautta, kuin hirvitietoa. Vaatimuksena on, että kuulut seuraan tai seurueeseen, joka on hakenut valkohäntäpeuran pyyntilupaa.

Homma hoituu seuraavalla tavalla:

Kirjaudut Oma riista -palveluun osoitteessa oma.riista.fi

  1. Valitset rooliksesi ”seuran jäsenen” roolin
  2. Valitset ”Luvat” -välilehden
  3. Valitset alasvetovalikosta lajiksi ”valkohäntäpeura”
  4. Valitset ”toiminnot” -alasvetovalikosta ”raportit”

 

 

 

Tämän jälkeen pääset tarkastelemaan valkohäntäpeurasaaliiseen liittyviä tietoja oman riistanhoitoyhdistyksen, hirvitalousalueen, riistakeskusalueen ja koko Suomen mittakaavassa.

Tarkempaa saalistietoa on luvassa, sillä sarvitietojen kirjaamiseen tulee muutamia muutoksia ja esimerkiksi tähän mennessä kirjattuja sarvi- ja teuraspainotietoja on tarkoitus saada nähtäville.

Saatavilla olevia tietoja voidaan hyödyntää jo lähiaikoina, kun suunnitellaan tulevan metsästysvuoden valkohäntäpeurakannan verottamista.

 

Naarasverotusta on viimevuosina lisätty, jotta kannan rakennetta saataisiin parempaan suuntaan

 

Eerojuhani Laine

Projektipäällikkö, valkohäntäpeuran kannanarvioinnin kehittäminen

3 kommenttia artikkeliin ”Ennenäkemätöntä tietoa valkohäntäpeurasaaliista”

  1. Leena Kauppila

    Siinä on 60 500 toisten pelloilla, metsissä ja pihoilla kasvatettua tuotantoeläintä, jotka lain mukaan ovat kuitenkin metsästysseurojen omaisuutta. Metsästäjien tarvitsee itse huolehtia vain talviruokinnasta. Ruokinta takaa sekä helpon saalistuksen (kyttäyskopista ruokinnalle ampumisen) että hyvän vasatuotannon. Viljelijöiden saamat satovahinkokorvaukset ovat jälkeenjääneitä ja omavastuut suuria (niin että niitä ei kannata hakea), kotipihojen ja puutarhojen tuhoista ei makseta mitään. Liikennekolarit menevät autoilijoiden piikkiin ja punkkien välittämät taudit potilaiden ja yhteiskunnan maksettaviksi. Luonnollisesti metsästäjillä on oikeus laittaa ruokintapaikkansa myös vilkasliikenteisten teiden välittömään läheisyyteen. Se on autoilijoiden vika kun eivät hoksaa hiljentää ennenkuin peura hyppää eteen!

    • Jone Virtanen

      Hirvieläimet ja muunkin riistan käytännössä ”omistaa” valtio ei esimerkiksi maanomistaja tai metsätysseura. Näiden eläinten pyynti on luvanvaraista toimintaa (pyyntilupa) jota monesti toteuttaa toki metsästysseura. Mitä tulee ruokintaan, niin oikein suunniteltu ruokinta sekä vähentää vahinkoja peltoviljelylle, että liikenteelle. Ruokintapaikkojen sijanti on tässä avainasemassa. Tästä on selvää kokemusperäistä aineistoa. Suomessa elävä peura on sopeutunut jo alunperin elämään paksun lumen alueella, joten ruokinnan merkitys kannan kokoon ei ole aivan niin suuri kuin monesti uskotellaan.
      Punkkeja Suomessa levittävät myös muut eläimet; kuten jänis. Puutarhoissa tavattavista punkeita valtaosa on tullut sinne lintuje, jyrsijöiden ja pikkunisäkkäiden kautta. Peurat toki levittävät punkkeja, mutta punkkien yleistymiseen ja leviämiseen perusyy on ilmaston lämpeneminen

  2. Tapani Kangasniemi

    Valkohäntäpeurojen kannansäätelyssä on ongelmia Suomen tiheästi asutuilla alueilla joissa samaan aikaan peurakanta on myös korkea. Nykyisellä kaatolupasysteemillä tilannetta ei todennäköisesti saada korjattua metsästyksen avulla näillä alueilla. Ehdotan kokeiltavaksi tiheän kannan alueilla Länsi- ja Lounais-Suomessa, sekä Uudellamaalla, Etelä-Hämeessä ja Kymenlaaksossa samantyyppistä lupakäytäntöä kuin on esimerkiksi harmaahylkeellä, kaatolupakiintiötä. Metsästystä voitaisiin kohdentaa asustuskeskusten laidoilla ja -keskelläkin sijaitseville puutarhoille, isoille asuintonteille ja metsäsaarekkeisiin, joissa maanomistaja voisi harjoittaa pyyntiä itsenäisesti kiintiön puitteissa joko itse tai maanomistajalta luvansaaneen tahon kautta huomioiden tietenkin metsästysastuksen vaatimukset turvaetäisyyksistä ja vaadittavista metsästysdokumenteista, sekä käytettävistä välineistä. Ilmoitusvelvollisuus saaliista samantyyppisesti kuin kiintiömetsästyksessä yleensä. Kun kiintö tulee täyteen niin kyseinen metsästys loppuu. Lupamaksua ei perittäisi.

Kommentointi on suljettu.