Kannattaako kouluttautuminen?

Metsästys on monipuolinen harrastus, josta voi löytää jatkuvasti uusia, sykähdyttäviä elämyksiä. Metsästäjätutkinnon uudistamisen projektipäällikkö Marko Mikkola toivoo kaikkien metsästäjien innostuvan kehittämään omaa osaamistaan.

Oppimista on monenlaista

Nykyaikana on tyypillistä, että kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen jatkuu läpi elämän. Koulun penkiltä ei valmistuta mihinkään täysin oppineina, vaan silloin on saatu vasta perusta, jonka turvin tarjoutuu mahdollisuuksia kehittää itseä ja osaamista.

Kehittymisellä työelämässä tai harrastuksen parissa on vahva kytkös siihen, että ihminen tuntee saavansa enemmän irti tekemisistään tietojen ja taitojen karttuessa. Ihmisen elämänlaatu yleensä paranee oppimisen ja kokemusten kautta. Tietoisuus siitä, että omalla aktiivisuudella voi hankkia enemmän sisältöä elämään, toimii moottorina omaehtoiselle itsensä kehittämiselle.

Muistan hyvin ajan, jolloin kuljin isäni, enoni tai naapurin isännän matkassa metsällä. Ei silloin kannettu asetta olalla – oltiin vain matkassa ja kasvettiin hiljalleen mukaan maaseudulla niin tyypilliseen harrastukseen.

Kuva: Hannu Huttu

Kaikilla nuorilla metsästäjillä ei ole kirjoittajan tapaan mahdollisuutta kasvaa mukaan harrastukseen, vaikka halu oppia olisi suuri. Kuvassa poika kantaa leikkiasetta. Kuva: Hannu Huttu

Olin siinä mielessä etuoikeutettu, että minulla oli mahdollisuus oppia monia asioita kokeneiden ja vastuullisten aikuisten matkassa. Näin jälkeenpäin ajateltuna sain vankan pohjan harrastukselleni jo kauan ennen metsästäjätutkinnon suorittamista. Tutkinnon suorittaminen tuntui 14-vuotiaana helpolta, koska monet asiat olivat tulleet tutuiksi jo kädestä pitäen opetettuina ja halu oppia uutta oli nuorena poikana valtava.

Halu oppia on monella nykynuorellakin suuri ja palo harrastukseen on syttynyt – yhä useammalla ei valitettavasti ole samaa mahdollisuutta päästä alkuun, kuin mitä itsellä ja monella ystävälläni oli. Meidän riista-alalla ammatiksemme toimivien tulee muistaa, että vailla mentoria tai oppi-isää olevia harrastajan alkuja on tänä päivänä yhä runsaampi joukko.

Aloittelijasta kokeneeksi harrastajaksi

Mikäli mielii metsästäjäksi, tulee suorittaa metsästäjätutkinto. Nykymuotoinen tutkinto, siihen valmentava metsästäjäkurssi ja Metsästäjän opas ovat varmistaneet jo kauan metsästäjäksi pääsemiseksi vaadittavien tietojen ja taitojen saavuttamisen. Tutkinnon suorittamisen jälkeen on metsästäjän ura kuitenkin vasta alkuvaiheessa.

Kun perustiedot lajintuntemuksesta, lainsäädännöstä ja turvallisuudesta sekä muista tärkeistä asioista on hankittu, alkaa tietojen ja taitojen syventäminen. Jatkokouluttautumisen tueksi on Suomen riistakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton yhteistyönä laadittu suunnitelma riistatalouden ja metsästyksen koulutusasioiden kehittämiseksi. Suunnitelmaan on sisällytetty ajatus, että tulevaisuudessa koulutusmateriaaleja tuotetaan yhä useammin sähköisessä muodossa siten, että ne ovat helposti kaikkien metsästäjien saatavilla. Jatkokouluttautuminen mahdollistaa harrastajan kehittymisen eettiseksi ja vastuulliseksi metsästäjäksi, joka tuntee hyvin omat taitonsa, metsästämänsä lajit sekä lainsäädännön.

Suunnitelman laatimisen jälkeen on tekojen aika. Vasta strategiaa tukevat käytännön toimet osoittavat kuinka hyvin riista-alan koulutusasioiden kehittäminen on onnistunut. Tätä asiaa pääsemme itse kukin arvioimaan tulevina vuosina.

Pilaako ammatti harrastuksen?

Nuorena poikana ei koulun käynti kiinnostanut minua – oli mukavampi lähteä vaikka metsälle. Jossain vaiheessa riista-asiat alkoivat kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että opiskeluhalut löytyivät uudestaan.

Muistan hyvin, kun eräs tuttavani sanoi minulle: ”Voihan sitä riista-alaa opiskella, mutta et sillä tavoin tule koskaan itseäsi elättämään”. Välillä opiskelujen lomassa tämä näyttikin varsin todennäköiseltä. Kirjoittaessani tätä kirjoitusta havahdun siihen tosiasiaan, ettei tuttavani ollutkaan oikeassa.

Työelämän murros ei Etlan arvion mukaan todennäköisesti uhkaa riistanhoitajan ja riistatalouden (maa- ja metsätalouden) asiantuntijan ammattia.

Ihmiset kysyvät toisinaan minulta, että onko hienoa kun saa metsästää työkseen ja toisaalta, meneekö oma harrastus pilalle kun samaa asiaa tekee työajalla. Nämä tilanteet osoittavat, että riistahallinnon toimijan tehtävänkuva on ihmisille, jopa useille metsästystä harrastaville, varsin vieras.

Tyypillisimmillään työpäivä alkaa aamulla tietokoneen ääressä ja päättyy iltapäivästä tietokoneen ääressä – kroppa huutaa liikuntaa päivän päätteeksi. Välillä on onneksi mahdollista tavata ihmisiä, erityisesti kentän ihmisiä, erilaisissa tilaisuuksissa. Koska työtehtävät eroavat tosiasiassa hyvin paljon harrastuksesta, löytyy intoa ja paloa lähteä koirien kanssa metsälle vapaapäivinä – aina kun siihen on aikaa ja mahdollisuus.

Kuva: Hannut Huttu

Uusien koulutussuunnitelmien tarkoituksena on korostaa monipuolisen harrastuksen yksilöllisyyttä: jokaisen vastuullisen metsästäjän on tärkeää tuntea ne lajit, joita itse metsästää, omat taitonsa metsästäjänä sekä harrastustaan koskevat lakisäädökset. Kuva: Hannu Huttu

Kouluttautumisen ja itsensä kehittämisen näen jatkuvana prosessina. Lähes joka päivä tulee eteen tilanteita, joissa opin uusia asioita ja tapoja tehdä samat asiat onnistuneesti toisin. Suosittelen lämpimästi aloittelevia harrastajia ja kokeneempiakin lähtemään rohkeasti kouluttautumisen tielle.

Tutustukaa Suomen riistakeskuksen sekä Suomen Metsästäjäliiton koulutustarjontaan  ja kehittäkää osaamistanne. Jos mahdollista, ammentakaa oppeja myös kokeneemmilta harrastajilta ja tutustukaa heidän matkassaan aina riistapeltojen ja riistaruokinnan perustamisesta mielenkiintoisiin jahtitilanteisiin.

|

Marko Mikkola, Erikoissuunnittelija

Kirjoittaja on maa- ja metsätaloustieteiden maisteri, pääaineena riistaeläintiede. Mikkola on toiminut Suomen riistakeskuksen Pohjois-Hämeen aluetoimiston riistasuunnittelijana ja riistakeskuksen metsästäjäpalveluvastaavana osallistuen valtakunnallisen koulutusstrategian suunnitteluun. Vuoden 2014 alusta hän työskentelee metsästäjätutkinnon uudistamisen projektipäällikkönä.


Kategoriat