Hymyilevä hämäläinen

Riistametsänhoitajalla on tuttu metsänomistaja Hämeessä. Hänen 5 suosarkaansa olivat jo hieman odotelleet hakkuuta. Kuluvan vuoden kevättalvella mies viimein ryhtyi toimeen.

Edellinen hakkuu suon korpiosassa oli toteutettu 15 vuotta aiemmin hankintahakkuuna. Siinä poistettiin ylispuita ja vapautettiin samalla tilaa kuusen taimille.

Nyt leimikolle tarjottiin avohakkuuta, mutta hämäläinen päätti toisin. Maastokäynnin jälkeen omistaja ja metsäneuvoja olivat samaa mieltä. Tässä metsässä huomioidaan riista!

Hakkuu toteutettiin yläharvennuksena. Kiertoaika piteni ja myöhemmin katsotaan onko jatkuvalle kasvatukselle edellytyksiä.  Tavoitteena oli tilan FSC-ryhmäsertifikaatin puitteissa toteutettu sekametsä, missä metso, teeri ja pyy viihtyvät.

Riistapainotteisen hakkuun jälkeen lohkolla on jälleen 15 vuoden päästä hakattavaa. Jos hyvin käy, alueelle syntyy alikasvosta, jota voi taas pienaukoilla vapauttaa kasvuun.

Harvoin on Riistametsänhoitaja tavannut yhtä tyytyväistä metsänomistajaa. Ihan jäi naurattamaan miehen letkautus: ”Puuta lähtee, rahaa tulee ja jäljelle jää metsä.”

kuva1_alhainen

Sarkojen rämepäässä männikköä harvennettiin kasvukuntoon alikasvoskuusia ja koivuja suosien. Näin jätettiin suojaa metsopoikueille.

Ajourille kasattiin hakkuutähteitä suojamaan maapohjaa. Ajourien väliin jää vähemmän risuja, varvikko elpyy nopeammin ja metsässä on mukavampi kulkea.

kuva2_alhainen

Päätyojan varteen jätettiin 5-10 metrin kaistale hakkaamatta säästöpuuryhmäksi.

kuva3_alhainen

Korven keskellä oleva mäntyvaltainen kivennäismaakumpare jätettiin säästöpuuryhmäksi kuusten keskelle.

Kuvat: Mikko Alhainen