Vesilintujen metsästys alkaa lauantaina 20. elokuuta kello 12.00. Suomen riistakeskus suosittelee metsästäjiä maltillisuuteen taantuvien vesilintulajien metsästyksessä. Metsästystä tulee kohdentaa runsaslukuisiin sorsalajeihin, kuten sinisorsaan, taviin ja telkkään, joiden kantojen kehitys on ollut suotuisaa.
Maamme yli 306 000 metsästäjästä vajaa satatuhatta osallistuu sorsastukseen, joka alkaa puoliltapäivin elokuun 20. päivänä ja jatkuu joulukuun loppuun saakka. Elokuun 20. päivästä alkaen saa metsästää sinisorsia, taveja, heinätaveja, haapanoita, jouhisorsia, lapasorsia, punasotkia, tukkasotkia, telkkiä, haahkoja, nokikanoja ja kanadanhanhia. Metsähanhen metsästys on kielletty koko maassa ja merihanhen metsästys on kiellettyä sisämaan alueilla. Vesilinnuista yleisimmät saalislajit ovat sinisorsa, tavi ja telkkä.
Metsästäjien tulee muistaa, että ainoastaan varmasti tunnistettuja vesilintuja saa metsästää ja muut metsästäjät, luonto ja asutus tulee aina ottaa huomioon. Vesilinnustajan eettiset ohjeet on ladattavissa Suomen riistakeskuksen verkkosivuilta.
Harkintaa metsästykseen
Suomi on Euroopan unionin alueella monen vesilintulajin tärkein tuottajamaa. Rehevillä lintuvesillä viihtyvistä riistavesilinnuista Suomen pesimäkanta on vähentynyt jouhisorsalla, haapanalla, heinätavilla, punasotkalla, tukkasotkalla ja nokikanalla. Taantuman pääsyy on tutkimusten mukaan elinympäristöjen tilan heikkeneminen. Taantuneet lajit suosivat elinympäristöinään reheviä lintuvesiä, jotka kärsivät liiasta rehevöitymisestä, umpeenkasvusta, särkikalakantojen kasvusta ja pienpedoista. Erityisen mielellään lokkikolonioissa pesivät tukka- ja punasotka kärsivät myös naurulokkien vähenemisestä. Kortteikkoja suosiva haapana näyttäisi kärsivän järvikortteen vähenemisestä.
Metsästäjien tulee kantaa vastuunsa taantuvien lajien kannanhoidossa. Yksi keino on välttää metsästämästä taantuneiden lintujen tunnetuilla esiintymisalueilla. Taantuvien lajien sijaan metsästystä tulisi kohdentaa runsaslukuisiin sorsalajeihin, kuten sinisorsaan, taviin ja telkkään, joiden kantojen kehitys on ollut suotuisaa.
Merkittävimmistä riistasorsista sinisorsan ja tavin pesimäkanta runsastui reilut 10 prosenttia. Sinisorsan kanta on ollut nousujohteinen 1980-luvun puolivälistä alkaen ja on nyt 2000-luvun keskimääräisen tason yläpuolella. Telkän parimäärä pysyi viime vuoden tasolla. Harvalukuisista puolissukeltajasorsista lapasorsan ja heinätavin kannat supistuivat noin neljänneksellä. Sinisorsan, tavin ja haapanan poikastuotossa ei tapahtunut oleellista muutosta viime vuoteen nähden.
Metsästäjien toivotaan kirjaavan Oma riista -palveluun kaikki havainnot ja saaliit vesilinnuista.
Luonnonhoitoa tarvitaan
Elinympäristöjen hoito ja pienpetopyynnin tehostaminen on tärkeää vesilintukantojen hoitoa. Suomen riistakeskuksen Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeessa perustettiin ja kunnostettiin 47 mallikosteikkoa eri puolille Suomea ja lisäsi avustettiin kymmenien uusien kohteiden suunnittelussa. Historian saatossa metsästäjät ovat rakentaneet ja kunnostaneet noin 2000 kosteikkoa vesilinnuille. Lisäresursseja metsästäjien tekemään kustannustehokkaaseen kosteikkoelinympäristöjen hoitoon tarvittaisiin nopeasti. Myös ympäristöhallinnon tulee kantaa vastuunsa vesilintujen tärkeimpien elinympäristöjen hoidossa. Osa metsästäjistä myös mallikkaasti rauhoittaa kosteikkoja linnuille rauhallisiksi ruokailu- ja lepäilyalueiksi.
Kuva: Suomen riistakeskus