Siirry sisältöön

Uhka afrikkalaisen sikaruton leviämisestä Suomeen kasvanut

Tautitilanne on muuttunut Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran vuonna 2011 julkaiseman, afrikkalaisen sikaruton (ASF) mahdollisia maahantuloreittejä koskevan riskiprofiilin jälkeen.  Uhka ASF:n leviämisestä myös Suomeen on kasvanut, koska tauti levisi vuonna 2014 Baltian maihin ja Puolaan, joita koskee EU:n sisäinen vapaa liikkuvuus ja sisämarkkinakauppa. Myös Suomen oma luonnonvarainen villisikakanta on odotettua voimakkaammassa kasvussa, millä voi tulevaisuudessa olla merkitystä taudin maahantuloriskin kannalta. Nämä muutokset on otettu huomioon Eviran vastikään päivitetyssä riskiprofiilissa.

Suomeen kohdistuvan uhan painopiste on siirtynyt Baltian maihin, joissa afrikkalaista sikaruttoa esiintyy villisioissa laajasti. Tauti ei vielä ole osoittanut laantumisen merkkejä. Jos tauti jää pysyvästi alueen villisikoihin, aiheutuu siitä pitkäkestoinen uhka taudin leviämiselle Suomeen.

Tällä hetkellä afrikkalaista sikaruttoa ei tiedetä esiintyvän Suomen itärajan läheisyydessä, Venäjän raportoimat tautitapaukset eivät ole yhtä lähellä Suomen rajaa kuin vuonna 2011. Afrikkalaista sikaruttoa ei ole koskaan todettu Suomessa.

Afrikkalainen sikarutto leviää moninaisia reittejä
Jotta ASF-virus leviäisi ihmisen mukana, ihmisen täytyy olla kontaktissa tartunnan saaneiden sikojen, villisikojen tai niiden eritteiden kanssa esimerkiksi eläintiloissa tai osallistumalla villisian metsästykseen. ASF-virus voi levitä ihmisten vaatteiden ja tavaroiden, sekä esimerkiksi ajoneuvojen, metsästysvälineiden ja metsästysmuistojen välityksellä.

Mahdollisen maahantuloriskin voivat aiheuttaa myös sian- tai villisianlihaa sisältävät elintarvikkeet, joissa olisi ASF-virusta. Tartunta elintarvikkeiden kautta tuotantosikoihin on kuitenkin epätodennäköinen, koska ruokajätteen syöttäminen sioille on EU:ssa kielletty. Myös harrastuksena sikoja pitävien henkilöiden tulisi olla tietoisia ruokajätteen syöttöön liittyvistä eläintautiriskeistä ja sitä koskevasta lainsäädännöstä.

”Taudin leviämiseksi Suomeen virustartunnan tulisi vielä kulkeutua tuotanto- tai harrastesikoihin tai luonnonvaraisiin villisikoihin. Suomessa sikatilojen oman tautisuojauksen ja erityisesti henkilöliikennettä koskevan tautisuojauksen merkitys onkin entisestään korostunut”, sanoo erikoistutkija Taina Laine Evirasta.

Tiedottaminen ja ohjeistus tärkeitä ASF:n torjunnassa
Tiedottamisen ja ohjeistamisen merkitys on kasvanut EU:n sisäisen, ihmisten ja elintarvikkeiden vapaamman ja lisääntyneen liikkuvuuden vuoksi. Tärkeintä on antaa ohjeistusta kaikille sikatiloilla työskenteleville sekä metsästäjille, jotka osallistuvat villisikojen metsästykseen ulkomailla alueilla, joilla afrikkalaista sikaruttoa esiintyy.

”Ohjeistusta afrikkalaisesta sikarutosta ja sen leviämisen ennaltaehkäisystä ovat antaneet yhteistyössä sekä eläinlääkintä- että riistahallinnon viranomaiset, sikaelinkeino ja metsästysjärjestöt”, sanoo ylitarkastaja Miia Kauremaa Evirasta.

Villisikakannan seurantaa tehostetaan
Afrikkalainen sikarutto voi levitä Suomeen myös tartuntaa kantavan villisian mukana.
Metsästäjien lähettämät näytteet metsästetyistä luonnonvaraisista villisioista ovat osa afrikkalaisen sikaruton seurantaa, jota Suomessa toteutetaan. Eviraan on saatu enenevässä määrin metsästäjiltä näytteitä, ja Evira on maksanut palkkiota näytteitä lähettäneille metsästäjille.

Baltian maiden kokemusten perusteella kuolleena löydettyjen villisikojen tutkiminen on erittäin tärkeää ASF-taudinpurkauksen varhaisessa havaitsemisessa. Kuolleena löydetyistä villisioista tulee ilmoittaa viipymättä virkaeläinlääkärille, jotta villisioista saadaan otettua näytteet ASF-tutkimuksiin. Myös näistä ilmoituksista maksetaan palkkio.

Vuonna 2011 ASF-maahantuloriskistä julkaistun riskiprofiilin jälkeen villisikojen määrä Suomessa on nelinkertaistunut noin 2000 yksilöön. Kaikkia kannan kasvuun vaikuttavia tekijöitä ei tunneta, mutta ainakin villisikojen ruokinta 2000-luvulla on mitä ilmeisimmin lisännyt kantaa.

”Koska villisikakanta on kuitenkin vielä kohtalaisen pieni, nyt olisi hyvä hetki tehdä jotain. Jos villisikakanta kasvaa voimakkaasti, pelkästään metsästämällä villisikojen lukumäärää voi olla vaikeaa vähentää tai pitää halutulla tasolla”, sanoo professori, Eviran riskinarvioinnin johtaja Pirkko Tuominen.

Luonnonvaraisen villisikakannan seurantaan on Luonnonvarakeskus (Luke) kehittämässä menetelmiä, jotka perustuvat metsästäjiltä kerättyihin tietoihin. Myös metsästyslainsäädäntöön on tehty viime vuosina muutoksia, jotka auttavat rajoittamaan villisikakantaa.

Lisätietoja päivitetystä riskiprofiilista 2017
Vuoden 2011 riskiprofiili Afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä

Lue lisää:
Afrikkalainen sikarutto
Usein kysyttyä ASF:stä
Usein kysyttyä ASF:tä tuottajille
Uusi näytteidenotto-ohje

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tieteellinen raportti: Epidemiological analyses on African swine fever in the Baltic countries and Poland (pdf)
African swine fever spreading slowly, says EFSA report

Lisätietoja:
erikoistutkija Taina Laine (sikojen taudit), p. 050 373 6614
ylitarkastaja Miia Kauremaa (eläintautien vastustus), p. 0400 318 510
johtaja Pirkko Tuominen (riskinarviointi), p. 0400 211 624