Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola Satakunta−Varsinais-Suomi valitti Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen alueelle myöntämästä ilveksen kannanhoidollisesta poikkeusluvasta Turun hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus päätyi ratkaisussaan hylkäämään valituksen. Suotuisalla suojelun tasolla olevan ilveksen kannanhoidollinen poikkeuslupa oli hallinto-oikeuden mukaan perusteltu ja lain mukainen eikä päätöksen muuttamiseen ollut syytä.
Metsästyskaudelle 2019−2020 myönnettiin poronhoitoalueen ulkopuolelle 240 Ilveksen kannanhoidollista poikkeuslupaa. Poikkeusluvista tehtiin yksi valitus. Valituksen teki luonnonsuojeluliitto Tapiola ry:n piirijärjestö luonnonsuojeluyhdistys Tapiola Satakunta-Varsinais-Suomi. Valitus kohdistui Laitilan, Pyhärannan ja osin Rauman alueelle myönnettyyn yhtä ilvestä koskevaan poikkeuslupaan.
Korkein hallinto-oikeus on vuonna 2014 antanut päätöksen, jossa nykyisen muotoinen kannanhoidollisiin poikkeuslupiin nojaava ilveksen metsästys katsottiin olevan perusteltua. Tehdyn valituksen uutena perusteena oli EU-tuomioistuimen syksyllä 2019 antama ennakkoratkaisu, joka koski epäsuotuisalla suojelun tasolla olevaa sutta. Valituksen lähtökohta oli, että EU-tuomioistuimen ratkaisua pitäisi soveltaa samalla tavalla suteen ja ilvekseen.
Hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että Ilves on EU-direktiivin vaatimalla suotuisalla suojelun tasolla, eikä EU-tuomioistuimen ratkaisulla ole siten samanlaista merkitystä myönnettäessä poikkeuslupia ilvekselle, kuin jos niitä myönnettäisiin sudelle.
Hallinto-oikeuden mukaan Suomen riistakeskuksen tekemä päätös ei ollut luontodirektiivin tai metsästyslain vastainen, eikä päätöstä ole syytä muuttaa. Päätöksen yhteydessä hallinto-oikeus myös kumosi marraskuun lopussa valituksen alaiselle päätökselle asetetun toimeenpanokiellon.