METSO-ohjelman avulla turvataan metsäluonnon monimuotoisuutta. Ohjelma kannustaa metsänomistajia suojelemaan arvokkaita kohteita sekä hoitamaan talousmetsien luontoa. Nyt on valittu kolme uutta luonnonhoidon kehittämishanketta.
Tieto kanalintujen elinpaikoista auttaa riistametsänhoidossa
Yksi hankkeista kehittää riistametsänhoitoa paikkatiedon avulla. Ideana on tunnistaa metsäkanalintujen elinympäristöjä ja viedä tieto Metsäkeskuksen Metsään.fi-palveluun. Kanalinnut elävät usein talousmetsissä, ja niiden elinolosuhteita voidaan kohentaa esimerkiksi korpien ja vaihettumisvyöhykkeiden kevyemmällä käsittelyllä. Metsästäviä maanomistajia riistametsänhoito kiinnostaa laajalti.
– Paikkaan sidotun riistatiedon myötä maanomistaja voi entistä helpommin ottaa aiheen esille asioidessaan metsäalan toimijoiden kanssa, kertoo viestintäsuunnittelija Mirja Rantala Suomen riistakeskuksesta.
Lisäksi hankkeessa selvitetään, voiko paikkatietoihin lisätä metsästäjien havaintoja esimerkiksi metson soidinpaikoista tai poikueympäristöistä. Hankkeen toteuttaa Suomen riistakeskus ja Suomen metsäkeskus.
Lehtojen ja puronvarsien suojeluun vaikuttaa myös ympäröivä talousmetsä
Toisessa Suomen metsäkeskuksen hankkeessa mietitään, miten lehtoja voitaisiin suojella ja hoitaa entistä paremmin. Hanke tarjoaa metsänomistajille ja metsäammattilaisille uutta, kokonaisvaltaista ajattelua lehtometsien hoitoon. Suojeltujen lehtojen ympärillä kasvavan talousmetsän hoito vaikuttaa myös suojeltuihin lehtoytimiin. Siksi lehtoalueita on perusteltua ajatella kokonaisuuksina, ei yksin talousmetsänä tai suojelualueena.
– Usein hoitoa kaipaavat suojelulehdot ovat niin pieniä, että niiden hoito jää toteutumatta korkeiden korjuukustannusten takia. Hankkeessa pyritään etsimään taloudellisesti ja luonnonhoidollisesti järkeviä kokonaisuuksia yhdistämällä suojelualueiden ja niitä lähellä sijaitsevien talousmetsälehtojen hoito, kuvailee Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen.
Kolmannessa hankkeessa selvitetään, kuinka arvokkaiden puronvarsien suojavyöhykkeitä käsiteltäessä kohteen ominaisuudet ja lajisto säilyisivät, mutta metsänomistaja saisi silti metsästään tuloja.
– Nykyinen toimintatapa on jättää suojeltavan kohteen ympärille kapea suojavyöhyke, jota ei käsitellä lainkaan. Testaamme toimisiko leveämpi, mutta osittain poimintahakattu suojavyöhyke paremmin, erityisesti suhteessa sen kustannuksiin. Samalla tutkimme miten eri tavoin käsitellyt puronvarret kärsivät tuulituhoista, kertoo dosentti Panu Halme Jyväskylän yliopistosta.
Jyväskylän yliopiston koordinoiman hankkeen tuloksia voidaan soveltaa myös muihin kohteisiin kuin puronvarsiin.
Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa uusia valtakunnallisia luonnonhoidon kehittämishankkeita yhteensä noin 250 000 eurolla vuonna 2017. Hankkeiden kesto on 2–3 vuotta.
Lisätietoja
Digiriistametsä: viestintäsuunnittelija Mirja Rantala, Suomen riistakeskus, etunimi.sukunimi@riista.fi, puh. 050 4641 453.
Lehtometsien havinaa Pirkanmaalla: luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen, Suomen metsäkeskus, etunimi.sukunimi@metsakeskus.fi, puh. 029 432 4552.
Lisää vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta suojavyöhykehakkuisiin: dosentti Panu Halme, Jyväskylän yliopisto, etunimi.sukunimi@jyu.fi, puh. 040 8054 945.
METSO-hankkeista yleisesti:
METSO-ohjelman hankekoordinaattori Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 029 5251 647.
Neuvotteleva virkamies Ville Schildt, maa- ja metsätalousministeriö, etunimi.sukunimi@mmm.fi, puh. 029 5162 190.