Suomen riistakeskuksen myöntämät ilveksen kannanhoidolliset poikkeusluvat ovat olleet puheenaiheena viime viikkoina. Korkein hallinto-oikeus puolestaan antoi 30.10. ratkaisunsa viime vuonna valitetuista karhun kannanhoidollisista poikkeusluvista. KHO katsoi ratkaisussaan, että luvat oli myönnetty lainvastaisesti.
Vuonna 2011 perustetun Suomen riistakeskuksen tehtävät on määritelty riistahallintoa koskevassa laissa. Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä.
Julkisista hallintotehtävistä valtaosa on lupahallintoa. Tyypillisiä tehtäviä ovat esimerkiksi hirven metsästystä koskevien pyyntilupahakemusten käsittely ja pyyntilupapäätösten tekeminen. Myös riistaeläinlajien rauhoituksesta poikkeaminen ja kiellettyihin pyyntimenetelmiin ja pyyntivälineisiin liittyvät lupa-asiat kuuluvat riistakeskuksen julkisiin hallintotehtäviin.
Metsästyslaissa mainitaan kaikki Suomessa metsästettävät riistaeläimet sekä rauhoittamattomat eläimet (5 §). Suurpedot karhu, susi, ilves ja ahma ovat riistaeläimiä, mutta ne on erikseen todettu olevan aina rauhoitettuja samaisessa metsästyslaissa (37 §). Metsästyslaissa on kuitenkin todettu (41 a §), että eräiden riistaeläinlajien pyyntiin voidaan myöntää poikkeuslupa tietyin edellytyksin. Myös suurpetoja koskevia poikkeuslupia on mahdollista myöntää.
Suomen metsästyslain lisäksi on huomioitava Euroopan Unionin lainsäädäntö, joka ylittää kansallisen lainsäädännön. EU:n nk. luontodirektiivissä todetaan suurpetojen osalta niiden kantojen edellyttävän tiukkaa suojelua, johon on kuitenkin myös poikkeuksia.
Kannanhoidollinen metsästys
Maa- ja metsätalousministeriö säätää vuosittain asetuksella, miten kannanhoidollista metsästystä voidaan harjoittaa – käytännössä ministeriön asetuksessa säädetään, kuinka monta saalisyksilöä on enintään mahdollista pyytää suojellun riistakannan suotuisan tason säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi. Taustalla on myös kullekin lajille määritetty kannanhoitosuunnitelma ja vuosittain Luonnonvarakeskuksen tuottamat kanta-arviot. Suurpetokantoja on hoidettu populaatiotasolla, mutta tiukemman direktiivien tulkinnan myötä kannanhoidon tulisi kohdistua enemmän yksilötasolle.
Suurpetoja on metsästetty aina
Suomessa metsästys on suosittu harrastus ja metsästyksellä on ikiaikaiset perinteet. Suurpetoja on metsästetty aina ja pääasiassa seuruejahteina järjestettävät metsästystapahtumat ovat paikallisesti tärkeitä sosiaalisia tapahtumia ja niissä vaalitaan pitkiä metsästysperinteitä. Suurpetoja ei metsästetä huvikseen tai metsästysmuistojen eli trofeiden saamiseksi. Saaliin kunnioitus säilyttämällä metsästysmuisto osoittaa arvostusta eläintä kohtaan ja on ollut erityisesti aikaisemmin hyvin suosittua.
Poikkeuslupiin liittyvä lainsäädäntö on ollut tulkinnanvaraista
Suomen riistakeskus tekee päätöksiä aina lain ja vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti ja näin tulee olemaan jatkossakin. KHO:n päätösten myötä suomalainen oikeuskäytäntö on nyt täsmentynyt edelleen suhteessa EU:n luontodirektiiviin ja luonnollisesti Suomen riistakeskuksen tulee tulevia päätöksiä ratkaistessaan kiinnittää huomionsa nyt annettujen päätösten perusteluihin. On hyvin mahdollista, että ilman EU-tason muutoksia on suurpetojen kannanhallinta nykyisen poikkeuslupamenettelyn mukaisesti hankalaa, ellei jopa mahdotonta.
Nyt on myös selvää, että Suomen oikeuslaitoksen tulkinta luontodirektiivistä on tiukempaa, kuin esimerkiksi toisessa EU-maassa, Ruotsissa.
Taustaa direktiivin tulkinnan kehityksestä
Suomen riistakeskus muistuttaa, että se on noudattanut aiempina vuosina johdonmukaisesti vuodelta 2014 olevaa KHO:n ratkaisua (vuosikirjaratkaisu 2390, 19.8.2014) suotuisalla suojelun tasolla olevien lajien eli ilveksen ja karhun osalta. Ratkaisussa todettiin:
- Kun otettiin huomioon ilveskannan koosta ja suojelun tasosta saatu selvitys sekä edellä mainittujen poikkeuslupien perusteella metsästettävien ilvesten määrä ja lupamääräykset, poikkeusluvat oli myönnetty ilveskannan hoitosuunnitelman puitteissa, eivätkä ne vaarantaneet ilveksen suotuisaa suojelutasoa lajin luontaisella levinneisyysalueella.
- Poikkeusluvat oli myönnetty kannanhoidollisella perusteella. Tarkoituksena oli hidastaa ilvesten määrän lisääntymistä ja kannan tihentymistä hakemuksissa tarkoitetuilla alueilla. Kun otettiin huomioon asiassa saatu ilveskantaa koskeva selvitys ja lisäksi se, että hoitosuunnitelman mukaan ilvesten siirtoistutuksia ei tehty, mainitun kannanhoidollisen tavoitteen saavuttamiseksi ei ollut käytettävissä muuta tyydyttävää ratkaisua kuin edellä tarkoitetuin tavoin valikoiden ja rajoitetusti tapahtuva metsästys.
KHO on kuitenkin sittemmin tiukentanut linjauksiaan (katso vuosikirjaratkaisu 44, 12.4.2022). Ratkaisussa todetaan:
- Suomen riistakeskuksen päätöksestä ei käynyt selvästi ja täsmällisesti ilmi, mihin luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiseen ja sen myötä myöskään metsästyslain 41 a §:n 3 momentin soveltamisen edellytyksenä olevaan hyväksyttävään päämäärään myönnetyllä ilveksen kannanhoidollista metsästystä koskevalla poikkeamisella oli pyritty. Pelkästään kansallisen hoitosuunnitelman yleisten tavoitteiden toteuttaminen ei ollut riittävä peruste poikkeusluvan myöntämiselle. Myöskään kannanhoidollinen metsästys sellaisenaan ei voinut olla edellä tarkoitettu hyväksyttävä päämäärä. Sillä seikalla, että metsästyksellä ei käytännössä olisi ollut haitallista vaikutusta ilveksen suojelun tasoon, ei ollut tässä suhteessa merkitystä.
Toisin sanoen pelkästään hoitosuunnitelman sisältöön tukeutuminen ei ole ollut enää riittävää, vaan päätöksenteossa on tullut asettaa aiempaa spesifimpi päämäärä.
Viime vuoden keväisen KHO-ratkaisun jälkeen kannanhoidolliseen karhunmetsästykseen asetettiin uusi päämäärä syksylle 2022. Nyttemmin KHO on ratkaissut tuolloiset valitukset ja linjannut, että käytetty päämäärä ei täyttänyt luontodirektiivin tai metsästyslain mukaisuutta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut eivät siis kerro siitä, että olisi tehty toistuvasti lainvastaisia päätöksiä. Kyseessä on oikeuskäytännön kehittyminen tulkinnanvaraisessa lainsäädännössä.
Lue lisää: Korkeimman hallinto-oikeuden karhupäätökset – mistä on kyse? (metsastajalehti.fi)