Maa- ja metsätalousministeriön asettamassa susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä keskusteltiin maanantaina 10. joulukuuta suden pyyntiin myönnettävistä poikkeusluvista, kannanhoidollisesta metsästyksestä sekä Euroopan komission esittämästä luontodirektiivin tulkintaohjeen muutoksesta. Keskustelussa korostettiin susia koskevan poikkeuslupaharkinnan olevan aina tapauskohtaista.
Valmisteluryhmässä nähtiin, että poikkeusluvat ovat osa susikannan hoitosuunnitelmaa, jota tulee kehittää kokonaisuutena. Ehdottoman tärkeää valmisteluryhmän mielestä on, että poikkeusluvanhakijoita ei jätetä tilanteensa kanssa yksin.
On olennaista, että luvanhakijoilla olisi selkeä ja realistinen käsitys siitä, millä perustein poikkeuslupa voidaan myöntää. Suomen Metsästäjäliitto onkin käynnistämässä neuvontapalvelun luvanhakijoille ja Suomen riistakeskus tarjoaa neuvontaa hallintolain mukaisesti. Hallinnon tulisi myös aktiivisemmin tukea luvanhakijoita muita tyydyttäviä ratkaisuja kuten vahinkojen ennaltaehkäisyä koskevassa selvityksessä ja ratkaisujen käyttöönotossa.
Susien vahinkoperusteiset poikkeusluvat ovat nimensä mukaisesti poikkeuksia suden suojeluun. Susi on EU:n luontodirektiivin perusteella Suomessa tiukasti suojeltu laji, jonka suojelusta voidaan poiketa vain direktiivissä ja kansallisessa lainsäädännössä määritellyin ehdoin. Lupaharkintaa rajaa lisäksi oikeuskäytäntö. Suomen riistakeskus vastaa poikkeuslupien myönnöstä ja käsittelystä.
Pelkästään susien esiintyminen alueella ei ole peruste poikkeusluvalle. Kyseessä on aina viimeisenä pidettävä keino tilanteeseen, jossa susi esimerkiksi aiheuttaa vahinkoja, eikä niitä voida muulla tavoin estää tai susi aiheuttaa uhkaa ihmisten turvallisuudelle.
Osa poikkeusluvanhakijoista on kysynyt, miksi esimerkiksi samalla pihahavaintomäärällä poikkeuslupapäätös on ollut erilainen. Tämä johtuu siitä, että lupaharkinta on aina tapauskohtaista ja edellyttää useiden eri näkökulmien yhtäaikaista tarkastelua. Pelkkä havaintojen määrä sinänsä ei ole riittävä kriteeri vaan on myös huomioitava niiden laatu. Yksiselitteisiä kriteerejä luvan myöntämiseen ei ole vaan lupa voidaan myöntää, kun kaikki poikkeusluvan edellytykset täyttyvät.
Päätösharkinnassa otetaan huomioon esimerkiksi susikannan koko ja elinvoimaisuus alueella, suden tai susien aiheuttamat vahingot, uhka-arvio ja hakemuksen kohdistaminen haittaa aiheuttavaan susiyksilöön. Ennen poikkeusluvan myöntämistä on lisäksi selvitettävä, onko olemassa muita tyydyttäviä ratkaisuja.
Komissio ehdottaa tiukennuksia luontodirektiivin tulkintaohjeeseen
Ensi vuosi tulee olemaan merkittävä suomalaisen suurpetopolitiikan toteuttamisen kannalta. Odotettavissa on keväällä Euroopan tuomioistuimen päätös koskien suden kannanhoidollista metsästystä sekä komission esittämä luontodirektiiviä koskevan tulkintaohjeen mahdollinen muutos. Komission esitys tulkintaohjeen muutoksesta rajoittaisi nykyistä karhun ja ilveksen poikkeusluvilla tapahtuvaa kannanhoidollista metsästystä. Sudelle esitetään tulkintaohjeeseen uutta liitettä.
Maa- ja metsätalousministeriö on lausunnossaan komissiolle korostanut, että esitetty tiukennus ei ole linjassa Euroopan parlamentin asiaa koskevien lausuntojen kanssa. Lisäksi karhun ja ilveksen metsästyksellä on ollut kiistatta Suomessa lajien kannanhoidon ja suurpetojen yleisen hyväksyttävyyden kannalta suotuisia vaikutuksia.
Seuraavassa susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmän kokouksessa tammikuussa käsitellään erityisesti poronhoitoalueeseen liittyviä kysymyksiä.
Poikkeuslupien hakemiseen liittyvät lomakkeet (riista.fi)
Suurpetojen poikkeuslupapäätökset 1.1.2012 jälkeen (riista.fi)
Lisätietoa susikannan hoitosuunnitelman päivityshankkeesta (mmm.fi)
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriössä:
Sami Niemi, neuvotteleva virkamies, p. 029 516 2391, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Vesa Ruusila, erätalousneuvos, p. 029 516 2051, etunimi.sukunimi@mmm.fi