Elintarviketurvallisuusvirasto Evira:
Suomalaiset metsäkanalinnut – metso, teeri ja pyy – ovat useiden suolistoloismatolajien isäntiä. Loismatoja esiintyy yleisesti metsäkanojen koko levinneisyysalueella. Aikuisten lintujen yleisin suolistoloismato on kanalintusuolinkainen. Löydökset viittaavat siihen, että kanalintusuolinkaisen runsastuminen vaikuttaa kielteisesti metsäkanalintukantojen kasvuun.
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tuotanto- ja villieläinterveyden tutkimusyksikön tutkija Marja Isomursu on väitöstyönään Oulun yliopistossa tutkinut suolistoloisten vaikutusta metsäkanalintuihin. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Lapin yliopiston Arktisen keskuksen kanssa.
Metsäkanalintukannat ovat Suomessa vaihdelleet voimakkaasti ja loistenkin on epäilty olevan osallisia vaihteluihin. Väitöstutkimuksessa analysoitiin vuosittaisten metsäkanatiheyksien ja loisten runsauden yhteyttä. Kanalintusuolinkainen todella näytti vaikuttavan lintukannan kasvua heikentävästi. Loinen oli yleisimmillään ja runsaimmillaan metsäkanalintutiheyden laskuvuosina.
Tutkimusaineistona oli metsästäjien vuosina 1995–2002 viidestä eri riistanhoitopiiristä keräämiä suolistonäytteitä. Yleisin loislaji näytteissä oli kanalintusuolinkainen, Ascaridia compar. Myös kolme heisimatolajia (Skrjabinia cesticillus, Paroniella urogalli ja Hymenolepis sp.) todettiin. Suuri koko, koirassukupuoli ja yli yhden vuoden ikä olivat yhteydessä suurempaan kanalintusuolinkaistartunnan todennäköisyyteen ja voimakkuuteen.
Heisimatotartunta näytti altistavan metsäkanoja koiraeläinten saalistukselle. Koiran kanssa metsästettäessä saaliiksi valikoitui selvästi enemmän heisimatotartunnan saaneita lintuja kuin ilman koiraa metsästettäessä.