Punkkien levinneisyys ei riipu hirvieläimistä

Puutiaiset aiheuttavat harmia, mutta syy ei näytä olevan hirvieläinten vaan ilmaston.

Puutiaisten eli punkkien levittämien sairauksien eli borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen (TBE:n) tapausmäärät ovat lisääntyneet Euroopassa ja Suomessa rajusti viime vuosikymmeninä. Syy ei ole täysin selvillä, mutta muun muassa sää ja ilmasto näyttävät vaikuttavan kasvuun. Hirvieläintiheyksillä ei sen sijaan näytä olevan vaikutusta.

Hirvieläimet eivät ainoita isäntiä

On esitetty, että punkkien välittämiä sairauksia saataisiin vähennettyä supistamalla hirvieläinten määrää. Ajatellaan, että punkeilla olisi silloin vähemmän isäntäeläimiä ja että ne eivät sen vuoksi pystyisi lisääntymään. Kun verrataan TBE- ja borrelioositapausten ilmaantuvuutta eri puolilla Suomea hirvieläinten esiintyvyyteen samalla alueella samaan aikaan, ne eivät näytä kuitenkaan olevan kytköksissä toisiinsa.

TBE:n tai borrelioosin ilmaantuminen ei ole vähäisempää alueilla, joissa on harva hirvieläinkanta. Suomessa esiintyy eniten borrelioosia Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä. Siellä keskimäärin noin 55 ihmistä 100 000:ta kohti sai borrelioositartunnan vuosina 2011–2015. Kuitenkin hirvieläintiheys on Kymenlaaksossa alle puolet esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hirvieläintiheydestä, ja Pirkanmaalla keskimäärin vain alle 3 ihmistä 100 000 kohti sairastui borrelioosiin viiden viime vuoden aikana.

Vaikka hirvieläinmäärää supistettaisiin rajusti, se ei näyttäisi vaikuttavan TBE:n tai borrelioosin ilmaantuvuuteen. Punkeille olisi edelleen tarjolla runsaasti isäntäeläimiä nisäkkäissä ja linnuissa.

Kesän pituudella on merkitystä

Punkit ovat hämähäkkieläimiä, jotka tarvitsevat sopivan sään ja ilmaston koska niiden kosteuden- ja lämmönsäätelykyky on heikko. Lämpötilan on oltava yli seitsemän astetta, jotta ne voisivat tarttua isäntäeläimeensä. Borrelioosin ilmaantuvuuden eri sairaanhoitopiireissä näyttääkin olevan yhteydessä kyseisen alueen termisen kesän pituuteen: mitä pidempi kesä, sitä enemmän borrelioositapauksia. Terminen kesä määritellään kaudeksi, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy yli kymmenessä asteessa.

Jokainen lisäpäivä, jolloin vuorokauden keskilämpötila on yli 10 astetta, näyttäisi tarkoittavan ihmisille noin 6 % suurempaa borrelioositartunnan riskiä. Suomen keskilämpötila on Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vuositasolla nyt noin 1,5 astetta korkeampi kuin 40 vuotta sitten. Muutos ei ehkä tunnu kovin suurelta, mutta se riittää mahdollisesti nopeuttamaan punkkien kehitysvaiheita, lisäämään niiden munintaa, mahdollistamaan laajemman levinneisyyden sekä tiheämmän punkkikannan. Koska Suomen vuosittainen keskilämpötila on nousussa, voimme olettaa termisen kesän pitenevän tulevaisuudessa. Todennäköisesti myös borrelioositartunnan vaara lisääntyy.

Leudompi ilmasto suosii punkin lisäksi sen isäntäeläimiä, joista tärkeimpiä ovat pikkujyrsijät.

Kuvaaja 1: Borrelioositapausten ilmaantuvuus Suomessa riippuen saman sairaanhoitopiirin valkohäntäpeurakannan tiheydestä vuosina 2011–2015. Valkohäntäpeurakannan tiheys ja borrelioositapaukset eivät näytä olevan kytköksissä toisiinsa. (Aineisto: Riistaweb, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastokeskus)

Kuvaaja 2: Borrelioositapausten ilmaantuvuus Suomessa riippuen saman alueen termisen kauden pituudesta vuosina 2011–2015. Borrelioositapausten ilmaantuvuus korreloi termisen kesän pituuden kanssa: mitä pidempi kesä, sitä enemmän borrelioositapauksia. (Aineisto: Ilmatieteen laitos, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastokeskus)

Aiheesta kerrotaan uusimmassa Metsästäjä-lehdessä (5/2016)

Lisätietoja