Puutarhaliitto julkaisi 9.12.2025 tiedotteen peurojen ja kauriiden pihavierailuista. Tiedote sisälsi useita virheellisiä väittämiä.
Tiedotteessa väitettiin valkohäntäpeura- ja kauriskantojen kasvaneen viimeisen viidentoista vuoden aikana Etelä-Suomessa. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion (luke.fi) mukaan valkohäntäpeurakanta kasvoi vuoteen 2021 asti, jonka jälkeen se on laskenut neljä vuotta peräjälkeen.
Metsäkauriille ei ole olemassa kanta-arviota, mutta kannan kehitystä voidaan arvioida eri lähteistä. Hirvieläinten metsästäjät ilmoittavat metsästyskauden päätteeksi arvionsa alueelleen jääneistä hirvieläimistä myös metsäkauriista. Kauden 2020–2021 päätteeksi arvio kauriista oli vajaat 78 000 yksilöä. Viimeisimmän metsästyskauden päätteeksi arvio oli vajaat 61 000 yksilöä, eli noin 22 prosentin pudotus neljässä vuodessa. Samaan aikaan metsäkaurissaalis on pudonnut noin 28 prosenttia. Luvut viittaavat siihen, että kauriskannat ovat pienentyneet.
Metsäkauris on havainnoista ja kolaritilastoista päätellen runsastunut kaupunki- ja taajama-alueilla. Sopeutuvaisena eläimenä se muodostaa tiheitä kantoja pienille viheralueille ihmisasutuksen läheisyyteen, missä on ravintoa ja suojaa pedoilta. Vain harvoilla näistä alueista voidaan metsästää. Metsäkauris kuuluu nykyään kaupunkiluontoon, eikä sen hävittämiseen sieltä ole keinoja tai tahtoa.
Puutarhaliitto esittää, että valikoiva metsästys on ollut syy kantojen kasvuun. Valikoinnilla tarkoitetaan sitä, että metsästystä kohdistetaan tietyn ikäluokan tai sukupuolen eläimiin, jotta metsästyksellä saataisiin kannan kehitykseen toivottu vaikutus. Riistakeskuksen näkemys asiasta on päinvastainen. Valikoiva verotus on tehokas työkalu sorkkaeläinkantojen hallinnassa. Kohdistamalla pyyntiä lisääntymisikäisiin naaraisiin saatiin kannan tuottokykyä heikennettyä ja sen myötä kannan kasvu taitettua.
Riistan ruokinnassa on hyvä huomata, että sitä voidaan toteuttaa useilla tavoilla. Riistakeskus on tiheän peurakannan alueelle suositellut houkutteluruokintaa, jossa ravintoa tarjotaan säännöstellysti. Tavoitteena on luoda houkutteluvaikutus ja mahdollistaa turvallinen laukaus, mutta samalla pitää vaikutukset vasatuottoon pieninä.
Ruokinta vaikuttaa myös eläinten liikkeisiin. Ilman ruokintoja eläimet luultavasti käyttäisivät talvisin suurempaa elinpiiriä ravinnon hankkimiseen, mikä lisää kolaririskiä. Samalla ne hakisivat ravintoa useammin epätoivotuista paikoista. Tämä ei ole toivottavaa koristekasvien ja syyskylvöisten viljojen kannalta. On todennäköistä, että vahingot kasvaisivat, jos ruokinta lopetettaisiin.
Samalla menetettäisiin tehokkain jahtimuoto, jota ilman peurakantaa olisi haastavaa hallita. Ruokintakiellon nettovaikutus voisi olla päinvastainen kuin mitä sillä haettiin.
Pohjois-Amerikassa valkohäntäpeurat pystyvät ilman ruokintaa ylläpitämään Etelä-Suomea tiheämpiä kantoja alueilla, joilla talvet ovat keskimäärin kylmempiä ja runsaslumisempia.
Ruokinnalla on myös haitallisia vaikutuksia. Luonnonvarakeskus selvittää loisten ja tautien leviämistä ruokintojen välityksellä (metsastajalehti.fi). Haittoja voidaan vähentää toteuttamalla ruokintaa järkevästi, esimerkiksi tarkoituksenmukaisilla rakenteilla ja annostelevilla automaateilla. Riistakeskuksella ei ole toimivaltaa eikä tahtotilaa kieltää ruokintaa kokonaan, mutta suosituksilla ja ohjeistuksilla pyritään suosimaan hyviä käytäntöjä.
Tiedotteessa verrattiin Etelä-Suomen peuratiheyttä poronhoitoon. Porojen keskitiheyttä koko poronhoitoalueella verrattiin yksittäisten hirvitalousalueiden peurakannalle asetetun tavoitehaarukan ylärajaan. Vertailukelpoinen luku olisi esimerkiksi tiheän peurakannan riistakeskusalueiden keskitiheys, joka on noin 19 peuraa tuhatta hehtaaria kohti. Koko valkohäntäpeuran levinneisyysaluetta tarkastellessa tiheys on huomattavasti pienempi.
Hirvieläinten ja borrelioosin esiintyvyyden välillä ei tuoreen tutkimuksen (link.springer.com) mukaan ole suoraa yhteyttä. Ainoa merkitsevä yhteys oli jopa negatiivinen: Kaakkois-Suomessa borrelioositapausten määrä väheni peurojen ja kauriiden runsastuessa. Punkit ja peurat viihtyvät samoilla alueilla Lounais-Suomessa, jossa on parhaat ympäristöolosuhteet molemmille. Tutkimuksessa tämä näkyi borrelioosin esiintyvyyden ja kasvukauden pituuden välisenä yhteytenä. Tämän suomalaisen tutkimuksen perusteella hirvieläimet eivät kuitenkaan näytä lisäävän borrelioositautiriskiä.
Pienet sorkkaeläimet ovat vakiintuneet tärkeäksi osaksi suomalaista luontoa ja tuottavat hyvinvointia suurelle joukolle suomalaisia. Riistakeskus edistää lakisääteisten tehtävien mukaisesti jatkossakin kestävää riistataloutta siten, että riistan aiheuttamat vahingot ja konfliktit pysyvät kohtuullisina, mutta riistakannat säilyvät elinvoimaisina ja tuottavina.