Maa- ja metsätalousministeriön tiedote
Maa- ja metsätalousministeriö tilasi Luonnonvarakeskukselta tutkimustyön suden suotuisan suojelutason viitearvon määrittämiseksi. Kaksivuotisen hankkeen tuloksista Suomen susikannasta selvisi arvokasta tietoa, jonka valossa susikannan hoitosuunnitelmaa on päivitettävä susikannan turvaamiseksi.
Hankkeen ansiosta Suomen susikannasta on tarkempaa tietoa kuin koskaan aiemmin ja susikannan suotuisan suojelutason viitearvon määrittelyyn on saatu uusia työkaluja.
– Meille on tärkeää saada laadukasta tutkimustietoa susikannasta päätöksenteon tueksi. Euroopasta ei löydy Skandinaviaa lukuun ottamatta aluetta, jonka susipopulaatiosta olisi yhtä tarkkaa tietoa kuin mitä meillä on nyt Suomen populaatiosta. Tulokset antavat tärkeän suuntaviivan ministeriön toiminnalle, kertoo neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä.
Hankkeen tutkimuksissa selvisi, että Suomen susipopulaatio on jakautunut itäiseen ja läntiseen osapopulaatioon, jotka ovat vain vähän yhteydessä keskenään. Itäisen populaation geneettinen monimuotoisuus on hyvällä tasolla, sillä populaatio on yhteydessä Venäjän susipopulaatioon. Länsi-Suomen populaation geneettinen monimuotoisuus on alhaisemmalla tasolla. Geneettinen monimuotoisuus on tärkeää lajin säilymistä ajatellen.
Nykyinen susikannan hoitosuunnitelma ei tunnista Suomen susipopulaation jakautuneisuutta kahteen osapopulaatioon tai geneettisen monimuotoisuuden heikentymistä. Näin ollen nykyisen hoitosuunnitelman puitteissa sekä saatujen tutkimustulosten perusteella päätöstä suden kannanhoidollisen metsästyksen sallimiseksi olisi vaikea tehdä.
Uuden tiedon valossa hoitosuunnitelma vaatii päivittämistä. Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää tämän työn syksyn aikana. Hoitosuunnitelma päivitetään yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa.
– Susikannan hoidossa avainasemassa on eri näkemysten välinen vuoropuhelu. On tärkeää turvata susi osana suomalaista luontoa, mutta myös tarjota ratkaisuja susireviirillä elävien ihmisten arkeen. Katsomme ministeriössä, että rajoitetun metsästyksen tulisi olla yksi keino susikannan hoidossa. Metsästyksen tulee kuitenkin tukea susikannan hoitosuunnitelman tavoitteita, kuten suotuisan suojelutason saavuttamista. Uuden tiedon valossa meidän on nyt arvioitava hoitosuunnitelman tavoitteet ja kannanhoitoalueet sekä miten varmistamme kahden osapopulaation välisen yhteyden. Nyt on tärkeää saada vahvistettua läntisen Suomen susipopulaation geneettistä monimuotoisuutta, Niemi toteaa.
Suomen susikanta on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin noin 10 % vuodessa. Luonnonvarakeskuksen tärkeä tutkimus Suomen susikannasta jatkuu. Susikannan ennustemallin sekä DNA-näytekeräyksen kattavuuden myötä tutkimustyö on edelleen kehittynyt.
Suomen riistakeskukselta on mahdollista hakea vahinko- tai turvallisuusperusteista poikkeuslupaa esimerkiksi vahinkoa aiheuttavan susiyksilön poistamiseen. Uhkaa tai vaaraa aiheuttavan suden kohdalla tulee olla yhteydessä hätäkeskukseen. Poliisi tekee tapauskohtaisesti päätöksen tilanteeseen sopivista toimenpiteistä.
Susi on Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisesti tiukasti suojeltu laji. Direktiivin mukaan susikanta tulee säilyttää suotuisalla suojelutasolla. Suotuisalla suojelutasolla lajin katsotaan pystyvän pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisissa elinympäristöissään, sen luontainen levinneisyysalue ei pienene tai ole vaarassa pienentyä ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Suotuisan suojelutason raja-arvo eli viitearvo kuvaa susikannan kokoa, jolla kanta säilyy suotuisalla suojelutasolla.
Lisätietoja:
Sami Niemi, neuvotteleva virkamies, +358 295 162 391, etunimi.sukunimi@gov.fi