Maa- ja metsätalousministeriön tiedote
Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti asetuksellaan karhun metsästyskiintiön, joka on 457 karhua metsästyskaudella 2021–2022. Kiintiö on 73 karhua suurempi kuin edellisellä kaudella ja 144 karhua suurempi kuin kaudella 2019–2020. Suomen riistakeskus päättää poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta.
Viimeisen neljän vuoden aikana on myönnetty aiempaa enemmän karhunkaatolupia. Tavoitteena on ollut katkaista vuonna 2012 alkanut kannan kasvu, joka ei kuitenkaan ole vielä taittunut. Yhtenä todennäköisenä syynä tähän on Suomen karhukannan saama merkittävä muuttovoitto Venäjältä, mikä heijastuu etenkin itäisen Suomen karhukantaan.
Suomessa arvioidaan olevan 2670–2800 karhua. Tämä on noin 12 prosenttia enemmän kuin viime vuonna, jolloin karhuja arvioitiin olevan 2300–2500. Kanta on vahvistunut selvimmin Itä-Suomessa.
Karhu kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin EU:n luontodirektiivissä. Suomen karhukantaa voidaan kuitenkin säädellä direktiivin sallimalla kannanhoidollisella metsästyksellä, koska kanta on siihen riittävän suuri. Karhu ei ole uhanlaiseksi luokiteltu laji ja sitä voi tavata kaikkialla Suomessa.
– Tänään voimaan tulevan asetuksen kiintiöllä on tarkoitus pysäyttää karhukannan kasvu. Toteutuessaan kiintiön mukainen metsästys ei vaaranna karhukannan kestävyyttä. Tavoite karhun kannanhoidollisessa metsästyksessä on edelleen sama kuin aiemmin: ylläpidetään karhukannan ihmisarkuutta, ehkäistään vahinkoja ja säädellään kannan kokoa, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.
Metsästys auttaa pitämään karhukannan sellaisella tasolla, että haitat ja vahingot pysyvät sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti hyväksyttävinä. Metsästys myös hidastaa kannan kasvunopeutta alueilla, joille karhu on vasta levittäytymässä, jolloin asukkailla on enemmän aikaa tottua ja hyväksyä karhujen läsnäolo.
Pyyntiä suunnataan edelleen Pohjois-Karjalaan
Karhujen esiintymisessä on Suomessa selkeitä painopistealueita, joten karhukannan hoidossa on otettava huomioon kullekin alueelle tyypilliset olosuhteet ja elinkeinot. Täysin tasaisesti jakautunutta karhukantaa ei ole mahdollista saavuttaa, mutta tavoitteena on, että karhuja esiintyy tasaisemmin sopivissa elinympäristöissä koko maassa.
Pyyntiä suunnataan edelleen Pohjois-Karjalaan. Vahvistetun karhukiintiön osuus suhteessa alueelliseen karhukantaan on poronhoitoalueella noin 25,7 prosenttia (viime vuonna 27), muualla Suomessa 15 (14) ja koko maassa keskimäärin 16,7 prosenttia (15,9).
Poronhoitoalueen karhukiintiö on tulevana metsästysvuonna 90 yksilöä, joka on viisi yksilöä vähemmän kuin viime vuonna. Kiintiö on 70 itäisellä ja 20 läntisellä poronhoitoalueella. Viime vuonna karhunkaatolupia jäi käyttämättä 20 itäisellä ja neljä läntisellä poronhoitoalueella. Poronhoitoalueen ulkopuolella kiintiöksi vahvistettiin 367 karhua eli 78 yksilöä enemmän kuin vuotta aiemmin.
Karhun aiheuttamista vahingoista suurin osa aiheutuu porotaloudelle. Karhun tappamia poroja ilmoitettiin viime vuonna 888, kun edellisen vuoden luku oli 654. Vuonna 2020 ilmoitettu määrä vastaa noin 1 530 000 euron korvaussummaa. Lisäksi karhut aiheuttivat viime vuonna 245 kotieläinvahinkoa, joista maksettiin korvauksia yhteensä noin 212 000 euroa. Suurin osa näistä oli mehiläisvahinkoja.
Pennulliset naaraat ja alle yksivuotiaat pennut ovat rauhoitettuja
Pennulliset naaraat ja alle yksivuotiaat pennut ovat rauhoitettuja. Näin vältetään metsästyksen kohdistuminen lisääntyvään karhukantaan, koska aikuiset naaraat ovat lisääntymisen kannalta avainasemassa.
Karhusaaliista noin 63 prosenttia on uroksia. Kaadetut karhut ovat yleensä myös suhteellisen nuoria, joka johtuu osittain siitä, että huomattava osa itäisen Suomen aikuisista uroksista siirtyy Venäjän puolelle ennen metsästyskauden alkua. Karhujen vaeltaminen edestakaisin yli rajan on kasvattanut karhukannan geneettistä monimuotoisuutta poronhoitoalueen ulkopuolella 1990-luvun puolivälistä alkaen.
Poikkeuslupien kohdentaminen
Poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta päättää Suomen riistakeskus. Kiintiöstä myönnettävien poikkeuslupien lisäksi riistakeskus voi tarkkaa harkintaa käyttäen myöntää poikkeusluvan myös vahinkoa tai uhkaa aiheuttavien karhujen kaatamiseen. Vahinkoperusteisten lupien määrää ei jatkossakaan rajoiteta.
Karhunkaatolupien kohdentamisessa on maa- ja metsätalousministeriön mukaan syytä huomioida eri alueiden vahinkokehityksen lisäksi alueiden hirvieläinkantojen tila suhteessa karhukantaan. Lisäksi Suomenselällä ja Kainuussa on tärkeää turvata metsäpeurakanta.
Maa- ja metsätalousministeriö käyttää karhukannan säätelyssä Luonnonvarakeskuksen laatimia verotusennusteita. Ennustemalli kestävästä karhukannan verotuksesta laaditaan kannassa tapahtuneiden muutosten ja tunnetun verotusasteen perusteella. Luonnonvarakeskuksen (2021) mukaan Suomen karhukannan on arvioitu kestävän poronhoitoalueella 17 prosentin ja muualla Suomessa 15 prosentin suuruista pyyntiverotusta ilman kannan pienenemistä.
• Asetus karhukiintiöstäAvautuu uudessa välilehdessä (finlex.fi)
• Asetuksen taustamuistio pdf 1.5MB (mmm.fi)