Maa- ja metsätalousministeriö on antanut 12.12.2019 voimaan tulevan asetuksen, jonka mukaan ahmoja voidaan metsästää rajoitetusti pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella. Poikkeuslupia metsästykseen voidaan myöntää kolmen edellisen vuoden tapaan enintään kahdeksan.
–Valmistelua aikaistettiin aiemmista vuosista, jotta ahmojen metsästys voitaisiin toteuttaa ennen helmikuuta, jolloin ahmojen lisääntymisaika tavallisesti alkaa. Rajoitetun metsästyksen tavoitteena on mahdollistaa merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistaminen, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.
Ahman tappamia poroja ilmoitettiin toissa vuonna 3050, mutta viime vuonna enää 2445. Ahma aiheutti kuitenkin viime vuonnakin yhteensä noin 4,14 miljoonan euron porovahingot, mikä on edelleen enemmän kuin suden, karhun ja ilveksen poroille aiheuttamat vahingot yhteensä.
Asetus voitiin antaa toimitusministeristön toimikauden aikana, koska asetuksen antamisella oli kiire metsästyksen ajoituksen vuoksi ja sisältö ei olennaisesti poikennut vastaavilla asetuksilla säädetyistä. Asia varmistettiin oikeuskanslerin virastosta.
Ahmakanta Suomessa talvella 2018–2019
Voimassa olevassa ahman hoitosuunnitelmassa Suomi on jaettu kolmeen kannanhoitoalueeseen: pohjoinen- ja itäinen poronhoitoalue, muu poronhoitoalue ja Metsä-Suomi. Poronhoitoalueella liikkui Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan talvella 2018–2019 noin 110–130 ahmaa ja muualla Suomessa noin 140–150 ahmaa. Yhteensä ahmoja arvioitiin siis olevan 250–280.
Ahmat elävät pääosin pohjoisilla tunturialueilla ja itäisillä metsäalueilla. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueilla arvioidaan Metsähallituksen ja paliskuntien yhteisten erillislaskentojen perusteella liikkuvan yhteensä noin 40–60 ahmaa, jotka kuuluvat Pohjoismaiden yhteiseen elinvoimaiseen ahmapopulaatioon. Skandinaavisen kannan yksilömäärä on noin 900–1 200 ahmaa, joista elää Ruotsissa 580–780 ja Norjassa 340–430 yksilöä. Suomen poronhoitoalueella liikkuu arviolta 110–130 ahmaa ja muualla Suomessa noin 140–150 ahmaa, jotka ovat puolestaan osa Venäjän noin 1 500 yksilön elinvoimaista ahmapopulaatiota. Tunturi-Lapin ja Itä-Suomen ahmakannat eroavat uuden tutkimustiedon valossa geneettisesti toisistaan.
Riistakolmiolaskentojen perusteella lukumäärät olisivat olleet Itä-Suomessa ja poronhoitoalueella hieman pienemmät kuin talvella 2017–2018 (kuva 1). Harvalukuisiin lajeihin liittyvän satunnaisuuden takia riistakolmiolaskennat eivät kuitenkaan välttämättä anna tarkkaa kuvaa todellisesta muutoksesta peräkkäisten vuosien välillä.
Myös petoyhdyshenkilöiden kirjaamien ahmahavaintojen määrän kehitys osoittaa ahmakannan vahvasti runsastuneen poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella. Ahmahavaintoja tehdään eteläisintä Suomea myöten (kuva 2).
Suomen ahmakanta ei vielä täytä luontodirektiivin asettamia suotuisan suojelutason vaatimuksia muualla kuin ns. alpiinisella vyöhykkeellä pohjoisimmassa osassa Lappia. Suomessa ahmakanta on arvioitu olevan viimeisimmässä luontodirektiivin raportoinnissa 2013–2018 suotuisalla suojelutasolla ns. alpiinisella eliömaantieteellisellä vyöhykkeellä pohjoisimmassa osassa Lappia (Ylä-Lappi), ja tällä alueella kannan kehityssuunnan arvioitiin olevan kasvava. Muualla Suomessa ns. boreaalisella eliömaantieteellisellä vyöhykkeellä ahmakannan suojelutaso on arvioitu luontodirektiivin vuosien 2013–2018 raportoinnissa olevan epäsuotuisa–riittämätön, mutta trendin on todettu olevan vakaa ja tulevaisuuden suotuisan. Asetuksen kahdeksan ahman metsästysmäärän ei arvioida heikentävän ahman suojelutasoa.
Poikkeuslupien myöntäminen näyttäisi vähentäneen porovahinkoja
Ahma aiheuttaa kaikista suurpedoista eniten vahinkoja porotaloudelle, mutta vahingot ovat kuitenkin parin viimeisen vuoden aikana vähentyneet.
Petovahinkojen euromääräinen korvaussumma vuodelta 2019 ei ole vielä tiedossa, mutta todennäköisesti ahman aiheuttamat porovahingot ovat tähän mennessä löydettyjen porojen perusteella huomattavasti edellisvuotta pienemmät (kuva 3 ja kuva 4).
Ahman poistolupien vaikutusta ahmavahinkoihin ja niistä maksettaviin korvauksiin ei kyetä täysin arvioimaan, koska vahinkoihin vaikuttavat myös lumi- ja sääolosuhteet. Ahmojen metsästys kolmena edellisenä talvena näyttäisi kuitenkin vähentäneen vahinkoja suurimmassa osassa niitä paliskuntia, joiden alueille poikkeuslupia on myönnetty (kuva 5).
Suojelualueilla tapahtuvasta ahman metsästyksestä hallinto-oikeuden päätös
Pohjois-Suomessa on paljon kansallispuistoja sekä laajoja luonnonsuojelu- ja Natura-alueita, joissa myös suurpetojen metsästys on mahdollista. Yhdestä vuonna 2017 annetusta ahman metsästyslupaa koskeneesta päätöksestä on kuitenkin valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Valituksessa vaadittiin kumoamaan Suomen riistakeskuksen päätös metsästyslain ja luonnonsuojelulain 64 a §:n ja 65 §:n vastaisena. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on ratkaissut asian 5.6.2019 (päätösnumero 19/0124/1), mutta päätöksestä on valitettu KHO:een, joten päätös ei ole vielä lainvoimainen.
Asiassa todennäköisesti ratkaistaneen, voidaanko Natura 2000 -alueella metsästää ahmaa vahinkojen estämiseksi, vaikka alueen Natura-tietolomakkeisiin on merkitty ahman esiintyminen alueella. Hallinto-oikeus on katsonut, että kahden yksittäisen ahman tappamisen ei voida katsoa haittaavan suotuisan suojelutason säilyttämistä hakemusalueella tai laajemmin suotuisan suojelutason saavuttamista Suomessa siinä määrin, ettei poikkeuslupia olisi voitu myöntää. Hallinto-oikeus toteaa, että vaikka ahma on kyseessä olevilla Natura-alueilla suojelun perusteena oleva luonnonarvo ja priorisoitu suojeltava laji, kahden ahman metsästyksen ei voida katsoa merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Näin ollen poikkeuslupien myöntäminen ei ennalta arvioiden ole ollut myöskään luonnonsuojelulain 64a §:ssä säädetyn heikentämiskiellon vastaista eikä luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetun Natura-arvioinnin tekeminen ole ollut tarpeen. Mainitut luonnonsuojelulain säännökset eivät siten ole varovaisuusperiaatekaan huomioon ottaen olleet esteenä poikkeuslupien myöntämiselle. Päätöksen kumoamiseen ei ollut aihetta.
Ottaen huomioon Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden perustelut, maa- ja metsätalousministeriö katsoo edelleen, ettei poikkeaminen ahman rauhoituksesta ole sellainen hanke tai suunnitelma, joka todennäköisesti merkittävästi heikentäisi poikkeuslupa-alueella tai sen läheisyydessä sijaitsevien Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoja.
Poikkeusluvan nojalla tapahtuva ahman pyynti voi aiheuttaa lyhytaikaista ja paikallista häiriötä pyyntitapahtuman aikana. Häiriön ei kuitenkaan voi katsoa heikentävän merkittävästi Natura-alueiden luontoarvoja. Pyynnin aikana voidaan esimerkiksi liikkua moottorikelkoilla samaan tapaan kuin niillä liikutaan normaalin poronhoitotyönkin aikana. Asiaa tarkasteltaessa merkittäviä arviointiperusteita ovat häiriön voimakkuus, kesto ja tiheys. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon.
Myös eduskunnan ympäristövaliokunta toteaa Hossan kansallispuistoa koskevassa mietinnössään (YmVM5/2017), että suojelun yleisestä periaatteesta voidaan luonnonsuojelulain mukaan poiketa kansallispuistossa muun muassa porotalouden ja paikallisen väestön luontaiselinkeinojen hyväksi, jos niistä ei koidu oleellista eikä pysyvää vahinkoa suojelutavoitteiden kannalta.
Porovahinkoja aiheuttavien petojen poistaminen on myös Hossan kansallispuistossa mahdollista Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla ja alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisesti. Arvioidessaan luvanvaraisen toiminnan vaikutusta Natura 2000 -arvoihin Metsähallitus on todennut, että poikkeusluvan ehtojen mukainen toiminta ei aiheuta merkittävää haittaa suojeluperusteena oleville luonnonarvoille, eikä siten heikennä Natura-arvoja.
Vastaavanlainen linjaus on tehty myös valtioneuvon päätöksessä 5.12.2018, jonka mukaan alueen sisällyttäminen Natura 2000 -verkostoon ei pääsääntöisesti vaikuta metsästysoikeuksiin eikä niiden käyttöön, sillä Natura 2000-alueiden suojelun tavoitteena on tiettyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelu sekä sellaisten lajeja koskevien häiriöiden estäminen, jotka merkittävällä tavalla vaarantavat lajien suojelutason. Metsästystä ei ole pidettävä tällaisena häiriönä muutoin kuin erityisen tärkeillä linnustonsuojelualueilla ja harmaahylkeiden suojelun kannalta merkityksellisillä alueilla. Ahman, saukon ja itämerennorpan elinympäristöjä on Natura 2000 -verkostossa. Näiden lajien esiintymisen perusteella ei kuitenkaan ole tarvetta metsästystä koskeviin erityismääräyksiin nykyisillä tai myöhemmin perustettavillakaan luonnonsuojelualueilla.
Muista keinoista ahmojen aiheuttamien porovahinkojen vähentämiseksi
Ahman aiheuttamien porovahinkojen korvaamisessa on toistuvasti esitetty siirtymistä Ruotsissa käytössä olevaan reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään. Reviiripohjaista korvausjärjestelmää vastustetaan laajasti poronhoitoalueen paliskunnissa. Yhtenä monista perusteista vastustukselle on se, ettei korvausjärjestelmän vaihtaminen vähennä ahmojen aiheuttamia vahinkoja, eikä se ole Ruotsissakaan poistanut tarvetta vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiseen. Ruotsi on lisäksi aloittamassa ahman kannanhoidollisen metsästyksen tänä metsästysvuonna tavoitteenaan vähentää ahmakantaa.
Vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi on esitetty myös vahinkoahmojen siirtoa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Ahmakannan hoitosuunnitelmassa todetaan kuitenkin, että siirtoistutuksiin ryhdytään vain, jos paikallisen väestön asenteet hanketta kohtaan ovat riittävän myönteisiä. Tähänastisten selvitysten perusteella paikallinen väestö esimerkiksi Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa suhtautuu siirtoihin niin kielteisesti, ettei niihin siksi ole ollut edellytyksiä. Muutamien yksilöiden siirroilla ei sitä paitsi olisi käytännössä merkitystä ao. alueiden tai muun eteläisen Suomen ahmakannalle, koska ahmakanta levittäytyy ja runsastuu näillä alueilla jo luontaisestikin.
Maa- ja metsätalousministeriö katsoo samoin kuin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ratkaisussaan, että reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään siirtyminen ja siirtoistutukset eivät ole asian kiireellisyyteen nähden toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Mikäli asetusta ei olisi annettu, rajoittaisi määrää ainoastaan luontodirektiivin ja kansallisen lainsäädännön asettamat edellytykset. Ahma kuuluu muista suurpedoista poiketen luontodirektiivin liitteen II ensisijaisesti suojeltaviin lajeihin, eli se ei ole IV -liitteen tiukasti suojeltu laji. Ahman elinympäristöt ovat siis luontodirektiivin aluesuojelun piirissä. Kansallisesti suojelu on samankaltaista kuin muilla suurpedoilla, mutta huomattavasti rajoitetumpaa. Asetuksen antamatta jättämisellä oltaisiin siirrytty vastaavanlaiseen menettelyyn kuin karhun, ilveksen tai suden vahinkoperusteisten lupien osalta eli määrää tai aluetta ei rajoitettaisi ollenkaan. Suomen riistakeskuksella on tällä hetkellä täysi toimivalta muiden suurpetojen vahinkoperusteisten lupien osalta ahmaa lukuun ottamatta. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo tarpeelliseksi kuitenkin edelleen rajoittaa sekä tapettavien ahmojen määrää että aluetta. Suomen ahmakannan hoitosuunnitelman mukaan ahman rauhoitusajasta poikkeaminen vahinkoperusteisin poikkeusluvin sallitaan rajoitetusti pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueen pahimmilla vahinkoalueilla.
Liitteet
MMM:n asetus 5.11.2019 (på svenska)
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erityisasiantuntija Jussi Laanikari, p. 040 733 6229, etunimi.sukunimi@mmm.fi