Loppuvuoden näyttelynä Suomen Metsästysmuseossa katsellaan kalentereita museon kokoelmista. Metsästysmuseoon on vapaa pääsy voimassa olevalla metsästyskortilla.
Metsästys on ollut vuodenkierron puuhia esitelleissä kalentereissa aikanaan varsin yleinen kuva-aihe. Tietoa metsästysajoista, lakisäädöksistä ja riistanhoidosta on valistushengessä juurrutettu kansaan vuoden 1868 ns. Hisingerin taulukosta lähtien. 1900-luvulla eränkävijöille suunnatut taskukalenterit olivat monipuolisia tietopaketteja, joita ovat kustantaneet mm. Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Suomen Metsästäjäliitto.
Näyttelyssä on esillä myös jahtiaiheisia kalentereita ulkomailta, esimerkiksi tunnettujen ase- ja patruunavalmistajien julkaisemina. Euroopassa suositaan kuvituksessa piirros- ja maalaustaidetta valokuvien rinnalla. Seinäkalentereiden suosio kasvoi etenkin värivalokuvien myötä. Useiden lehtien julkaisemien metsästys- ja kalastusaiheisten kalenterien ohella luontokuvat ovat hallinneet seinäkalentereiden kuvitusta kustantajasta riippumatta. Yleisesti luontoaiheiset kalenterit muodostavat näyttelyssä oman osionsa, samoin kuin lintuaiheiset kalenterit.
Vuoteen 1995 asti Helsingin yliopistolla oli yksinoikeus kalenterien julkaisuun. Julkaisun vapauduttua entistä pienemmät toimijatkin alkoivat laatia omia kalentereitaan. 2000-luvulle tultaessa myös yksityiset ihmiset saattoivat teettää kalentereita omista digikuvistaan nettifirmojen kautta. Nykyään yhä useamman kalenteri kulkee puhelimen muistissa, samoin kuin valokuvat. Ovatko some-seinät päivitettävine kuvineen ja harrastuskuulumisineen tämän päivän yksilöllisiä julkisia kalentereita?
Lue lisää näyttelystä Suomen Metsästysmuseon sivuilta
Kuva: Suomen Metsästysmuseo