Kaikkien metsäkanalintujen kannat heikkenivät viime vuodesta. Lintukannat heikkenivät voimakkaammin Etelä-Suomessa kuin pohjoisessa. Metsäkanalinnut laskettiin 25.7.–5.8. välisenä aikana 841 riistakolmiolla koko maassa.
Metsäkanalintujen kannat ovat pienentyneet jo kahden kolmen vuoden ajan. Teeri-, pyy- ja riekkokannat ovat nyt alhaisempia kuin 10 vuoden aikana keskimäärin, kun metsokanta on sama kuin 10-vuotiskauden keskiarvo. Viileä ja sateinen kesä on todennäköisesti aiheuttanut metsäkanalintujen poikaskuolemia.
– Lintukannat ovat noin 60 prosenttia huippuvuosista 2011–2013. Pitkällä aikavälillä kantojen koon vaihtelu on tyypillistä, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Pekka Helle kertoo.
Metso- ja teerikanta pienenivät
Metsokannan tiheys aleni viime vuodesta noin 15 prosenttia. Suuntaus oli sama valtaosassa Suomea, mutta Lapissa, Kainuussa ja osassa eteläisintä Suomea tiheys jopa kasvoi hieman. Korkeimmat metsotiheydet havaittiin Kainuussa, Kaakkois-Suomessa ja Etelä-Savossa. Jyrkimmin metsokanta pieneni Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa.
– Metso selvisi talvesta jonkin verran tavanomaista huonommin. Metson lisääntyminen oli hieman normaalia heikompaa, ja osassa keskistä Suomea lisääntymistulos oli jopa hyvin huono.
Myös teerikannan tiheys aleni vuodesta 2014 noin 15 prosenttia lähes koko maassa, eniten Lounais-Suomessa ja Oulun alueella. Teerikanta kasvoi Kaakkois-Suomessa, ja Kainuusta, Pohjanmaalta sekä Pohjois-Karjalasta löydettiin tiheimmät teerikannat. Teeri selviytyi talvesta jonkin verran tavanomaista heikommin. Poikasia syntyi koko maassa lähes normaali määrä, mutta alueiden välillä oli melkoisia eroja.
Pyykanta pieneni, riekkokanta viime vuoden tasolla
Pyykannan tiheys pieneni noin 20 prosenttia lähes koko maassa. Aivan eteläisessä Suomessa kanta vahvistui hieman viime vuodesta, Kainuun ja Lapin kannat olivat ennallaan. Jyrkimmin kanta pienentyi Oulun, Pohjanmaan ja Pohjois-Savon alueilla. Tiheimmät pyykannat olivat Uudellamaalla ja Hämeessä. Pyy lisääntyi ja selviytyi talvesta keskimääräisesti. Poikasosuudessa oli alueellista vaihtelua, ja esimerkiksi Pohjanmaalla poikasten osuus kannasta oli huomattavan alhainen.
Riekkokanta oli viime vuoden tasolla, mutta kuitenkin tuntuvasti alhaisempi kuin viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin. Kanta pieneni selvästi Oulun alueella, mutta Kainuussa ja Lapissa muutosta viime vuoteen ei ollut. Riekko selviytyi talven yli hieman viime vuotta paremmin, mutta selviytyminen oli pitkäaikaista keskiarvoa alhaisempi.
– Poikasten osuus kaikista yksilöistä oli lähes tavanomaisella tasolla, ja Lapissa jopa hieman keskimääräistä korkeampi. Ylä-Lapin tilanteesta saadaan tarkempi kuva, kun koira-avusteiset laskennat valmistuvat, Helle sanoo.
Suurin osa, noin 75 prosenttia, laskentatuloksista palautettiin Luken riistakolmiot.fi-järjestelmän kautta. Laskentatuloksia pystyi seuraamaan verkkopalvelussa lähes reaaliajassa. Vuonna 2014 käyttöön otetun järjestelmän avulla havainnot saadaan suoraan tietokantaan ilman työlästä käsin tallennusta.
Riistakolmioiden kesälaskenta toteutettiin valtakunnan laajuisena 27. kerran. Riistakolmio on metsäiseen maastoon sijoitettu 12 kilometrin pituinen, kolmionmuotoinen linja, joka on merkitty maastoon pysyvästi. Laskennan tekevät pääosin metsästäjät vapaaehtoistyönä. Tänä vuonna riistakolmioita laskettiin 8000 kilometrin matkalta. Luke hyödyntää aineistoa muun muassa kannanarvioinnissa ja monissa tutkimuksissa.