Maa- ja metsätalousministeriön asetus sallii kahdeksan ahman metsästyksen poikkeusluvalla Pohjoisen ja Itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella. Ahman hoitosuunnitelmassa on kolme kannanhoitoaluetta: Pohjoinen- ja Itäinen poronhoitoalue, Muu poronhoitoalue sekä Metsä-Suomi. Ahmojen rajoitettu metsästys sallitaan toista vuotta perätysten merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistamiseksi. Määrä on sama kuin viime talvena. Asetus tulee voimaan 9.1.2018.
Luonnonvarakeskuksen vuoden 2017 arvion mukaan Suomessa on noin 220–250 ahmaa. Ahmakanta on moninkertaistunut viimeisen 15–20 vuoden aikana. Ahmat elävät pääosin pohjoisilla tunturialueilla ja itäisillä metsäalueilla. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueella arvioidaan olevan 40–60 ahmaa, jotka kuuluvat Pohjoismaiden yhteiseen elinvoimaiseen ahmapopulaatioon, jossa on yli 800 ahmaa. Kolmen pohjoisimman kunnan eteläpuolisessa Suomessa arvioidaan elävän todennäköisesti noin 180–190 ahmaa. Sekin on osa Venäjän noin 1500 yksilön elinvoimaista ahmapopulaatiota. Sekä Ruotsi että Norja metsästävät ahmoja lammas- ja porovahinkojen vähentämiseksi. Suomessa kevättalvella 2017 metsästettiin seitsemässä poronhoitoalueen pohjoisosan paliskunnassa Suomen riistakeskuksen poikkeusluvilla yhteensä kahdeksan ahmaa.
Tuoreimmassa vuoden 2015 nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa ahman uhanalaisuusluokkaa laskettiin äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi kasvaneen kannan vuoksi. Ylä-Lapissa ja Käsivarressa eli ns. alpiinisella vyöhykkeellä ahman on katsottu olevan viimeisimmässä luontodirektiivin arvioinnissa 2007–2012 suotuisalla suojelutasolla. Muualla Suomessa eli ns. boreaalisella vyöhykkeellä suojelutaso on arvioitu vielä riittämättömäksi, mutta sielläkin ahmakannan kehityssuunnan on arvioitu olevan kasvava. Asetuksen kahdeksan ahman metsästysmäärä ei siten tulisi vaikuttamaan ahman suojelutasoa heikentävästi.
Ahman aiheuttamat vahingot merkittäviä porotaloudelle
Ahma aiheuttaa kaikista suurpedoista eniten vahinkoja porotaloudelle. Ahman tappamia poroja oli ilmoitettu vuoden 2017 lopulla jo 2893 kpl, joka on noin sata poroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Ahmavahinkojen määrän kasvu näyttäisi merkittävästi hidastuneen. Ahman aiheuttamat vahingot ovat noin 6,6 miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin suden, karhun ja ilveksen aiheuttamat porovahingot yhteensä.
Ahman poistolupien vaikutusta ahmavahinkoihin ja niistä maksettaviin korvauksiin ei voida suoraan arvioida, sillä vahinkoihin vaikuttavat myös lumi- ja sääolosuhteet. Tutkimusten mukaan yksi ahma tappaa kaksi poroa kuukaudessa, mutta 15 poroa tappaviakin yksilöitä on. Kahdeksan ahman poiston vaikutus olisi siten vähintään 192 porovahinkoa vähemmän vuodessa ja säästäisi noin puoli miljoonaa euroa vahingonkorvauksia.
Reviiripohjainen korvausjärjestelmä ja ahmojen siirtäminen
Ahman osalta on toistuvasti esitetty ratkaisuksi siirtymistä Ruotsissa käytössä olevaan reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään. Korvausjärjestelmän vaihtaminen ei kuitenkaan vähennä ahmojen aiheuttamia vahinkoja eikä se ole Ruotsissakaan poistanut ahmojen poiston tarvetta. Lisäksi reviiripohjaista korvausjärjestelmää vastustetaan laajasti poronhoitoalueen paliskunnissa.
Korvausjärjestelmän muuttaminen ei myöskään ratkaisisi petovahinkojen korvaamiseen tarkoitettuihin määrärahoihin liittyviä ongelmia, sillä jo nykyisen järjestelmän kohdalla on ollut suuria vaikeuksia maksaa korvauksia täysimääräisenä vahingonkärsijöille. Vuoden 2017 suurpetojen aiheuttamat poro-, kotieläin-, viljelys- ja mehiläisvahingot ovat lähes 12 miljoonaa euroa ja vuoden 2018 talousarvio tarkoittaa jo noin 2 miljoonan euron leikkausta, kohdistuen tällä kertaa kaikkiin vahingonkärsijöihin. Reviiripohjaisen korvausjärjestelmän voimaansaattaminen vaatisi komission virallista hyväksymisprosessia ja mittavia lainsäädäntömuutoksia selvityksineen sekä suuria tutkimusresursseja ahmojen kartoittamiseen ja ahmanpesien etsintään. Se olisi toteutettavissa nopeasti vain leikkaamalla vahingonkorvauksia lisää.
Vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi on esitetty myös vahinkoahmojen siirtoa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Ahmakannan hoitosuunnitelmassa todetaan, että siirtoistutuksiin ryhdytään vain, mikäli paikallisen väestön asenteet hanketta kohtaan ovat riittävän myönteisiä. Tähän mennessä saatujen selvitysten perusteella paikallisen väestön suhtautuminen on ollut sen verran kielteistä, ettei ahmojen siirtoihin ole ollut edellytyksiä.
Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
ylitarkastaja Jussi Laanikari, p. 040 733 6229, jussi.laanikari(a)mmm.fi